Kypsien heppujen kiinnostuskohteita esittelevä blogi: kirjat, elokuvat, ruoanlaitto (ei fine dining vaan soturidieetti), metsästys, aseet, eräretkeily, alkoholijuomat jne. Ei uskontoa, politiikkaa tai aikuisviihdettä. Ja ehdottomasti ei söpöjä kissavideoita.
Piirakkaa pukkaa pyhästä lopettamislupauksesta huolimatta... Tällä kertaa kyseessä on kasvispiirakka, joka Soppa365:ssä oli jostain syystä nimetty "Naapurin tomaatti-juustopiirakaksi". Resepti alla:
Ota taikina huoneenlämpöön tunti ennen leipomista. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
Painele taikina pyöreän piirakkavuoan (Ø 24–28 cm) pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 10 minuuttia uunin alatasolla.
Leikkaa juusto ½ cm:n paksuisiksi paloiksi. Viipaloi tomaatit. Jos käytät kirsikkatomaatteja, halkaise ne.
Sivele sinappia piirakkapohjalle makusi mukaan (huomaa, että dijoninsinappi on voimakasta, ohut kerros siis riittää). Peitä pohja juustoviipaleilla ja asettele niiden päälle tomaatit. Ripottele timjami tomaattien päälle.
Kypsennä piirakkaa noin puoli tuntia uunin keskitasolla.
Anna piirakan jäähtyä 15 min. Nauti piirakka lämpimänä teen, punaviinin tai maidon kera.
Kommentti:
En tehnyt tuota kohdassa 2 mainittua esipaistamista, koska joku kommentoi että se ei sovi valmistaikinalle. Olisi ehkä kuitenkin kannattanut tehdä: ilman esipaistamista pohja jäi keskeltä täytteen alta hieman "taikinamaiseksi". Ei haitannut makua, vaan enemmänkin suutuntumaa ja ulkonäköä (siis piirakan, ei syöjään). Pitää ensi kerralla kokeilla esipaistaa.
Piirakasta tuli hyvä ja täyttäväkin, vaikka olikin kasvistäytteinen. Osansa asiaan lienee tuolla kohtuullisen rasvaisella juustolla. Annan tälle Hopeisen ampumamerkin ja suosittelen kokeilemaan.
Löysin Sopasta (taas) kokeiltavaksi tämän reseptin. Listasin sen kasarmimuonaksi, koska valmistukseen tarvitaan uuni. Ehkä keiton voisi keittää liedelläkin, mutta pitkä keittoaika (1,5 h) voi olla turhauttavaa. Joka tapauksessa kenttäolosuhteissa ei yleensä jaksa muonaa noin kauan odottaa.
Kyseessä on runsaasti kasviksia sisältävä keitto, joka punajuuren ansiosta muistuttaa aika paljon borssikeittoa. Lisää samankaltaisuutta tekee lisukkeena tarjottava piparjuurismetana.
Ainekset:
500 g punajuuria
300 g porkkanoita
200 g juuriselleriä
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
200 g savukassleria
2 rkl öljyä
2 rkl tomaattipyreetä
1,2 l lihalientä
3 dl lager-olutta
1 laakerinlehti
2 tl kuivattua timjamia
(suolaa)
Piparjuurismetana:
1 prk (120 g) smetanaa
2 rkl piparjuurta raastettuna
ripaus suolaa ja sokeria
Valmistus:
Kuori punajuuret, porkkanat ja juuriselleri ja raasta ne raastimen isolla terällä tai vihannesleikkurilla.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuutioi savukassler.
Kuumenna öljy uuninkestävässä kattilassa. Lisää tomaattipyree, juuresraaste, sipuli- ja valkosipulinkynnet sekä savukasslerkuutiot. Kuullota sekoitellen pari minuuttia. Lisää joukkoon lihaliemi ja olut. Lisää laakerinlehti ja timjami. Kiehauta kuumaksi.
Nosta kattila 175-asteisen uunin alatasolle ja anna hautua 1½ tuntia. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla.
Piparjuurismetana: Sekoita smetanan joukkoon piparjuuriraaste, ripaus suolaa ja sokeria. Tarjoa keiton kanssa piparjuurismetanaa.
Muutamia huomioita:
Ruokaa on ohjeen mukaisesti syytä maistaa ja tarvittaessa lisätä suolaa. Mm. kasslerin suolaisuus vaikuttaa keiton lähtökohtaiseen suolatasoon ja sitä ei tarvitse välttämättä lisätä.
Piparjuurismetanaa kannattaisi tehdä isompi annos: se antaa erittäin hyvin potkua keitolle.
Annos on suuri; Sopankin mukaan 6 hengelle.
Valmistusprosessia voi optimoida: keiton voi valmistaa vaiheen 3 loppuun asti etukäteen ja sitten vain kiehauttaa levyllä ja laittaa uuniin.
Hyvää ja tuhtia syötävää tuli. Sukulaisuus borssikeittoon on ilmeinen, mutta ei häiritsevä. Annan reseptille Hopeisen ampumamerkin.
Joensuulaisen Panimo Honkavuoren valmistama Valo-vehnäolut on valittu vuoden 2020 Suomen parhaaksi olueksi Suuret oluet – pienet panimot -tapahtumassa Tampereella joskus keväällä. Havahduin lukemaan tästä uutisen jostain verkkosivulta ja siitä innostuneena päätin maistaa tuotetta. Innostusta lisäsi se, että useimmiten näiksi voitto-olueiksi valitaan ipoja, aleja tai jotain luostarioluita, jotka eivät kuitenkaan itselle maistu.
Kyseessä on "saksalaistyyppinen" vehnäolut. Oluen esittely löytyy ao. panimon verkkosivuilta tästä linkistä.
Juon vehnäolutta lähinnä viihdekäytössä ja näin ollen arvostan siinä raikkautta ja jopa hieman makeuttakin. Tästä kertoo osaltaan jo ehdoton suosikkini Blanc: sitrusmaisuus ja keveys ovat keskeisiä makuelementtejä, mutta sakkaisuus ja "tunkkaisuus" puuttuvat kokonaan. Valossa näitä taas riittää ja olut lieneekin hyvin esikuvilleen uskollinen tuote: pullossa esiintyy sakkaa ja pintahiivaakin on havaittavissa; ainakin lievästi mielikuvistusta käyttäen. Juoma saattaisi sopia jonkin sopivan ruokalajin kanssa nautittavaksi, mutta minulle se ei tärpännyt. Ruokajuomana ja saunaoluena suosin perinteisiä lagereita.
Jälleen kerran joutuu pahoittelemaan huonoa makuaistiaan. Toisaalta ehkä Willien arvostelut ovat sikäli arvokkaita, että ne edustavat "Average Joeta" ts. ei mitään oluthifistelijää, vaan tyyppejä jotka vain juovat sitä olutta. Arvomerkiksi kuitenkin tälle vuoden oluelle jää vain Pronssinen arvomerkki.
JHLColorizing -nimen alla toimiva henkilö tekee näyttäviä mustavalkokuvien värityksiä. Yhtenä lähtöaineistona hän käyttää SA-kuvia (linkki tässä) ja tekee niistä näyttäviä väritettyjä esityksiä. Vertailun vuoksi alla ensin alkuperäinen kuva SA-kuva-arkistosta ja sen alapuolella väritetty JHL Colorizingilla (copyright näillä tahoilla):
Suomalainen kk-pesäke Lemetissä, alkuperäinen SA-kuva
Suomalainen kk-pesäke Lemetissä, JHL:n värittämä
Muutos on radikaali, se saa historian muuttamaan elävämmäksi, tekee henkilöistä kuvissa inhimillisempiä ja jostain syystä myös nuorentaa heitä. Kannattaa surffata JHL:n teoksia läpi. Ne löytyvät kotisivulta http://jhlcolorizing.com/ vasemman yläreunan "Kuvagalleria" -linkin alta.
Kasvisruoan puolella tässäkin taas liikutaan. Mäiskyperunoita on hehkutettu monellakin ruokasivustolla. Idea niissä on yksinkertainen: perunat keitetään, litistetään ja paistetaan uunissa tai pannulla. Jonkin kemiallisen reaktion vuoksi niistä tulee litistämisen takia parempia kuin pelkästään keitetyistä ja paistetuista... No kokeilla piti ja ainakin osittain piti paikkansa. Ohje löytyi taas Soppa365:stä.
Ainekset:
800 g keskikokoisia, kiinteitä perunoita (esim. Siikli)
½ dl oliiviöljyä
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä
Fetakastike:
200 g fetajuustoa
2 dl kreikkalaista jogurttia
Oliivitahna:
2 tl sitruunamehua
1½ dl kivettömiä kalamata-oliiveja
½ dl oliiviöljyä
1 rkl kapriksia
1 valkosipulinkynsi
Lisäksi:
1 dl lehtipersiljaa hienonnettuna
sitruunankuorta
Valmistus:
Pese perunat huolellisesti ja keitä ne kuorineen suolalla maustetussa vedessä (1 tl suolaa/1 l vettä) kypsiksi, noin 20 minuuttia. Anna perunoiden jäähtyä hetki.
Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Laita keitetyt perunat uunipellille ja litistä niitä hiukan kauhalla tai kädellä.Sekoita öljy, suola ja pippuri keskenään ja pirskottele mausteöljy perunoiden päälle. Paahda uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes perunat ovat kauniin ruskeita ja rapeita pinnaltaan.
Murustele ja sekoita feta jogurtin joukkoon.
Tee oliivitahna. Raasta sitruunan keltainen kuoriosa hienoksi ja jätä se odottamaan. Purista sitruunasta 2 tl mehua. Mittaa kaikki oliivitahnan aineet sauvasekoittimen kulhoon ja soseuta tasaiseksi.
Hienonna lehtipersilja. Lusikoi fetakastike ja oliivitahna perunoille. Viimeistele ruoka persiljalla ja sitruunankuorella.
Varsin kelvollista muonaa tuli noiden tahnojen kanssa. Käy sekä pääruokana että lisukkeena jonkin sopiva, ei liian maustetun pääruoan kanssa: tahnojen maut saattavat riidellä voimakkaiden muiden makujen kanssa. Vaihtoehtona on myös jättää tahnat pois ja tehdä pelkät perunat. Annan ruoalle tältä pohjalta Hopeisen arvomerkin ja suosittelen kokeilemaan.
Hauki on kala ja sellainen kala, että ei suuresti maistu. Lapsuudessa tuli ilmeisesti sitä liikaa syötyä, josta on jäänyt jonkunmoinen kammo "limatuubin" makuun. Hauki on kuitenkin myös kala, jota saa hyvin helpolla: riittää että nakkaa minkälaisen uistimen tahansa mihin tahansa veteen niin heti on hauki kiinni. Näin ollen minulla on ollut kiinnostusta etsiä sopivaa haukiruokareseptiä ja sellainen myös löytyi Soppa365:stä eli Hauki Wallenberg. Resepti alla:
Ainekset:
500 g haukifileetä
2 tl merisuolaa myllystä
1/2 tl mustapippuria myllystä
4 dl kuohukermaa
1 ruukku tilliä
1 rkl sitruunan mehua
1 kananmuna
1/2 dl korppujauhoja
50 g voita paistamiseen
Valmistus:
Leikkaa haukifilee pieniksi kuutioiksi. Mausta ne suolalla ja pippurilla. Laita haukikuutiot ja kerma pakastimeen 30 minuutiksi. (Viilennä mieluusti myös monitoimikoneen kulho jääkaapissa.)
Laita haukikuutiot, sitruunanmehu ja kananmuna monitoimikoneen kulhoon. Koneen käydessä lisää kerma ohuena nauhana, sitä mukaa kun se sekoittuu taikinaan. Älä lisää liikaa kermaa kerralla, jotta taikina ei juoksetu. Sekoita lopuksi tilli taikinaan. Taikina jää löysäksi.
Muotoile taikinasta kahdeksan pihviä. Pyörittele pihvit korppujauhoissa.
Kuumenna pannu ja lisää puolet voista. Laita pannuun kaksi pihviä kerrallaan ja paista noin 15 sekuntia molemmin puolin niin, että pihvit saavat kauniin värin. Lisää voita ja paista loput pihvit samalla tavalla. Laita pihvit lopuksi uuniin kypsymään noin 10–15 minuutiksi.
Muutama huomio:
Ruoka on aika työläs tehtävä hauen fileointeineen, vaivauksineen ja tuplapaistoineen.
Taikinan vääntö vaatii monitoimikoneelta kovaa potkua. Peruskoneesta nousee vain savu, joten saattaa olla järkevämpää silputa haukifile mössöksi pienempinä erinä esim. tehosekoittimella ja yrittää sitten kerman lisäys tehdä käsin vaivaamalla.
Pihveistä kannattaa tehdä ohuita "sveitsinleike" -tyyppisiä lättyjä; paksuus n. 1 cm.
Tein vaiheen 5 toisin päin eli paistoin ensin uunissa 200 asteessa kiertoilmalla 25 minuuttia ja sitten lopussa vain voissa ruskistin. Tässä on se kätevä puoli, että pihvit voi tehdä hyvissä ajoin valmiiksi.
Tarjosin ohessa pottumuussia ja majoneesia.
Erittäin hyvää tuli; jopa niin että arvomerkiksi lätkähtää Kultainen! Täytynee lähteä tästä haukikalaan.
Piiraita näkyy tänne kertyvän, vaikka joskus jo uhosin unohtavani moisen taiteenlajin.. Tämän kertainen kokeilu on Mylly Paras -nimisen firman reseptin pohjalta. Piirakkaa nimitetään sipulipiirakaksi vaikka on siinä mukana lihansyöjääkin täyttävää elementtiä eli pekonia.
Ainekset:
1 pkt Pyöreä Piirakkataikinaa, suolainen (380 g)
1 pkt pekonia (150 g)
750 g sipuleita
1 tl timjamia
100 g sipulituorejuustoa tai vastaavaa
2½ dl maustettua kermaa (esim. kolme sipulia)
Valmistus:
Ota taikina sulamaan. Valmista täyte taikinan sulaessa.
Kuori sipulit, halkaise ne ja leikkaa renkaiksi. Leikkaa pekoni suikaleiksi saksilla tai veitsellä. Paahda pekonisuikaleet pannulla, lisää sipulit ja kuullota ne pehmeiksi, mutta älä ruskista.
Lisää pannulle kerma ja sen jälkeen tuorejuusto nokareina sekaan. Lisää myös timjami. Täytettä tulee hauduttaa pannulla niin pitkään, että kaikki neste haihtuu.
Taputtele sulanut taikina piirakkavuokaan (Ø 28-30 cm). Kaada täyte päälle.
Paista 225-asteisen uunin alimmalla tasolla puolisen tuntia, kunnes piiras on kauniin värinen.
Muutama huomio:
Aineksissa oli mukana ruokalusikallinen fenkolia. Jätin sen pois, koska mausteena fenkoli on turha ja maistuu p...a, jonka lisäksi siinä on omituinen sivumaku...
Kohdan 3 hauduttamista kannattaa noudattaa. Työvaiheena se on pitkäpiimäinen ja vähän maallikkoa ihmetyttää: ensin lisätään 2,5 dl kermaa joka sitten haihdutetaan pois. Lopputulemana kuitenkin sipulit hautuvat siinä kermassa ja näin ollen prosessi lienee tarpeen.
Piirakasta tuli oikein hyvä ja suosittelen kokeiltavaksi pitkähköstä valmistusajasta huolimatta.
Edit: Reseptin työohjeesta puuttui mausteen (timjami) lisäyskohta, joten korjasin sitä. Alla kuva lopputuloksesta Kypsän hepun jäljiltä:
Kävin katsomassa suurin odotuksin tämän ensimmäisen "suuren Hollywood tuotannon koronan jälkeen". Pakko on ihmetellä, että onko miehessä vika vai elokuvan tekijöissä, kun Tenet tuntui todella surkealta teelmältä eikä ollut läheskään ensimmäinen lajissaan? Koko ajan satelee "Kolman palkinto-ei mitään" -arviointeja. Onko kaikki isot ja innostavat teemat jo käsitelty? Vai seisooko Willie vain ulkona kuin lumiukko?
Tämän enempää filosofoimatta totean, että Tenet on perseestä ja syvältä sieltä. En kyllä suuresti innostunut Cristopher Nolanin aiemmista teoksistaan (esim. Dunkirk ja Interstellar), mutta tämä tuntuu jo edellä mainittuja heikommilta tekeleiltä. Nolan on käsikirjoittanut myös nuo kaksi edellä mainittua, mutta ehkä silti hänen pitäisi keskittyä ohjaamiseen kirjoittamisen sijaan?
TÄSSÄ SEURAA JUONIPALJASTUKSIA, ÄLÄ LUE JOS HALUAT SÄILYTTÄÄ "JÄNNITYKSEN":
Elokuvan keskeinen heikkous on että se unohtaa täysin fysiikan lait ja venyttäessään niitä ei mitenkään selitä asiaa. Scifi-elokuviin kuuluu kyllä lievä todellisuuden "venyttäminen", mutta kunnollisissa elokuvissa tuo venytys on sentään perusteltu "uskottavasti". Tämän elokuvan ideana on se, että tulevaisuuden ihmiset ovat keksineet keinon, jolla ajankulku voidaan kääntää toiseen suuntaan. Ajankääntöä varten on rakennettu portteja, joiden läpimenneen ihmisen aika alkaa virrata taaksepäin. Tässä ei ole vielä ongelmaa, mutta ne tulevaisuuden mulkut ovat myös keksineet keinon, jolla suunnan muutos saadaan pysyväksi: Nolanin "fysiikan" mukaan nykyinen suunta on "vahvempi", jolloin aika etenee meidän ymmärtämäämme suuntaan. Tulevaisuuden mulkkujen keinolla taaksepäin virtaava ajansuunta tuleekin vahvemmaksi ja näin ollen pysyväksi. Tämähän on tietysti huono juttu: kun aika käännetään, lopulta ihmiskunta taantuu alkusoluksi alkumereen ja pitkässä juoksussa päädytään takaisin alkuräjähdyksen hetkeen, joka ei ole ollenkaan hyvä juttu. Tulevaisuuden tyypit eivät ole kyllä tulleet ajatelleeksi sitä (tai Nolanin termein "eivät välitä"), että samalla heiltäkin putoaa pohja pois: on aika vaikeaa tulla tähän maailmaan, jos esi-isä häviää olemattomiin. No joka tapauksessa tätä suunnanmuutosta varten on kehitetty algoritmi (wtf?), joka tosiasiassa on joukko esineitä, jotka niputtamalla kakka osuu tuulettimeen ankarimmalla mahdollisella tavalla. Sankari luonnollisesti estää tämän ja siinäpä se juoni nyt suurinpiirtein olikin kuvattuna.
JUONIPALJASTUSTEN LOPPU.
Elokuvaan on niputettu mukaan kaikki mahdollinen: scifi, sotaelokuva, kaahailu ja tappelu sekä hieman haikeaa romantiikkaakin. Toiminnan motivaattorina on vieläpä meidän nykyisin harjoittama ilmaston ja maapallon tuhoaminen, joten sitäkin jeesustelua on saatu mukaan. Bondeja on selvästikin tavoiteltu (Bondia ei tosin ilmastonmuutos kiinnosta), mutta kauas jäädään. Kuvaus on kyllä komeaa ja erikoisefektinä filmin pyörittäminen nurinkurin on ensimmäisellä kerralla ihan hauska. Toisella kerralla se onkin jo luokkaa "hohhoijaa, tämä on jo nähty".
En suosittele elokuvan katsomista ja annan sille jo edellä mainitun arvomerkin "Kolmas palkinto-ei mitään". Elokuva kuitenkin löytyy IMDB:stä tästä linkistä ja alla on vielä traileri Youtubesta: