Kasarmimuonaa: Cajun-piirakka

 Päätin kokeilla tätä texmex -henkistä piirakkaa. Tuohon makumaailman on tottunut Nacho-pellin myötä, joka on ihan kelvollista syötävää. Resepti on taas Myllyn Parhailta.

Ainekset:

• 1 kpl Myllyn Paras Pyöreä Piirakkataikina, suolainen (380 g)
• 1 iso punasipuli
• 400 g jauhelihaa
• 1-2 isoa valkosipulinkynttä
• 3-4 tl cajunmaustetta
• 2 rkl soijakastiketta
• 100 g tomaattipyreetä
• 150 g ruskeita papuja
• 150 g smetanaa
• 3 dl kevytmaitoa
• 4 munaa
• 130 g tortilla chipsejä (chili)
• 125 g juustoraastetta (esim. cheddar tai emmental)

Valmistus:

1. Sulata taikina ja painele se korkeareunaisen piirakkavuoan pohjalle ja reunoille (vuokaa ei tarvitse voidella). Hienonna punasipuli. Kypsennä jauheliha pannulla. Lisää loppuvaiheessa punasipuli ja murskattu valkosipulinkynsi hetkeksi aikaa pehmenemään. Sekoita joukkoon cajunmauste, soijakastike, tomaattipyree ja pavut.
2. Yhdistä smetana, maito ja munat kulhossa. Lisää jauheliha-papuseos. Kaada vuokaan. Murskaa päälle tortilla chipsejä ja ripottele pinnalle juustoraastetta. (Jos haluat, että chipsit säilyvät rapeina, lisää ne juustoraasteen kanssa vasta 10-15 minuuttia ennen paistoajan täyttymistä.)
3. Paista 200 asteessa 40 minuuttia. Suojaa pinta foliolla, kun juustoraaste on saanut sopivasti väriä.

Muutama kommentti:

• Käytin cheddaria juustona tuossa; antaa minusta enemmän makua kuin emmental.
• Vinkkinä reseptissä oli mainittu, että "mikäli täyte ei mahdu piirakkavuokaasi, laita ylimäärä täytettä erikseen uuninkestävään pienempään annosvuokaan, paista sellaisenaan". Näin minullekin kävi ja lopputulemana oli ihan ok mössö syötäväksi.

Annan tässä vaiheessa Hopeisen ansiomerkin. Maku jäi yllättävän pliisuksi, joten ehkä maustamiseen (cajunmausteella) voisi enemmänkin panostaa.

Kasarmimuonaa: Katkarapupiirakka

Halusin kokeilla katkaravulle sopivaa piirakkaa. Netistähän näitä löytyy ja valikoimasta poimin Myllyn Paras -firman laatiman reseptin joka menee näin:

Ainekset:

• 1 pkt Myllyn Paras Pyöreä Piirakkataikinaa, suolainen (380 g)
• 250 g katkarapuja
• 2 dl Emmental- tai Polar-juustoraastetta
• 2 munaa
• 2 dl ranskankermaa tai smetanaa
• 2-3 rkl tuoretta tillisilppua
• ½-1 tl yrttisuolaa
• 1 tl hienonnettua sitruunapippuria

Valmistusohje:

1. Ota taikina sulamaan. Sulata ja valuta katkaravut. Pohjan sulaessa sekoita täytteen ainekset. 
2. Levitä taikina pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Kaada täyte päälle.
3. Paista 225-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 35 minuuttia.

Tuo Pyöreä piirakkataikinapohja on muuten todella kätevä: sitä ei tarvitse kaulita eikä vuokaa voidella vaan riittää että levittelee sen käsin sopivan vuokan pohjalle. Pitää jatkossakin soveltaa kun eri piirakkamalleja kokeilee.

Maku jäi vähän pliisuksi joten en anna tälle kuin pronssisen ampumamerkin.

Edit: Testasin piirakkaa uudelleen ja siitä tulikin sitten yllättävän hyvää, joten nostan arvomerkkiä tässä vaiheessa Hopeiseksi. Syynä oli ehkä se, että annoin piirakan jäähtyä/tekeytyä ennen syömistä, jolloin maut tasoittuivat ja suutuntuma parani.

Taistelupaita

Suomen kesä ja syksykin ovat pukeutumisen kannalta haastavaa aikaa: tarvitaan suojausta mm. hyönteisten ja puiden oksien yms. osalta, mutta samaan aikaan sää voi olla kohtuuttomankin lämmin maastotoimintaa ajatellen. Iän myötä ongelma tuntuu vain pahenevan: ilmeisesti vanhetessa (= kypsyessä) sisäinen termostaatti alkaa takkuamaan; kuten muukin elimistö...

Olen tähän tarkoitukseen tutkinut erilaisia vaatetusratkaisuja ja hankin nyt Armytukku -nimiseltä liikkeeltä kokeiluun Taistelupaidan (linkki sivustolle tässä). Taistelupaidan ideana on nimensä mukaisesti toimia asusteena sotilaallisessa toiminnassa. Paidan torso-osa on hengittävää kangasta, mutta hihat ja kaulus kuitenkin kulutusta kestävää, kovempaa maastokangasta. Sotilaat pitävät paidan päällä taisteluliiviä, mutta näin siviilinä on viisainta tyytyä vain repun kantamiseen, joka sekin kyllä aiheuttaa hikoilua selkäpuolelle.

Kokeilin paitaa keskikesän lämmöllä (+ 27 astetta) ja eihän se tietenkään minään viilentimenä toiminut. Olo oli kuitenkin kertaluokkaa mukavampi, kuin umpinaisessa peltipaidassa Coretex -takista puhumattakaan.

Raportoin asiasta lisää syksyn tultua ja tässä vaiheessa en myöskään ryhdy arvomerkkejä jakelemaan.

Alla muutamia kuvia paidasta.

Taistelupaita edestä

Paidassa on pystykaulus, jossa vetoketju. Hihansuissa on tarratoimiset kiristimet.

Taistelupaita takaa

 Takaa paita on aika lailla identtinen etuosan kanssa. Selkäosan hengittävyys repun kanssa jää nähtäväksi ja kiinnostaa kovasti: se on lopulta haastavin lämmönsäätelyn kannalta.

Taistelupaita hiha

Hihoissa on molemmin puolin teemaan sopien tarrasulkeinen tasku, jonka päälle saa maa- ja joukko-osastotunnuksen sekä arvomerkit (jos maassasi niitä hihassa käytetään). Lisäksi taskuun saa esim. ensisiteen tai muita välttämättömiä tarpeita.

Paita vaikuttaa asiallisesti valmistetulta ja sen kestävyys tultaneen näkemään syksyn tultua.

Kypsän hepun mietelauseet

Kypsänä heppuna toimiminen edellyttää kypsää (= kyynistä, ei kehittynyttä) filosofiaakin. Tähän liittyen kokosin tähän kirjoitukseen muutaman aforismin, lainauksen, mietelauseen tmv., jotka mielestäni kuvaavat tuota filosofiaa. Jostain oudosta syystä ne kaikki liittyvät sotaan ja sotimiseen... liekö taustalla nyt vallitseva Venäjän rikollinen hyökkäyssota Ukrainaa vastaan ja sen johdosta tapahtunut Suomen Nato-liittyminen. Slava Ukraini!

Ensimmäisenä filosofi John Stuart Millin (tiedot wikipediassa) pitkähkö lainaus "War is an ugly thing" hieman typistettynä:

“War is an ugly thing, but not the ugliest of things: the decayed and degraded state of moral and patriotic feeling which thinks that nothing is worth a war, is much worse....

... A man who has nothing which he is willing to fight for, nothing which he cares more about than he does about his personal safety, is a miserable creature who has no chance of being free, unless made and kept so by the exertions of better men than himself. As long as justice and injustice have not terminated their ever-renewing fight for ascendancy in the affairs of mankind, human beings must be willing, when need is, to do battle for the one against the other.”

Vapaasti suomennettuna tuo tarkoittaa suurin piirtein seuraavaa:

"Sota on ruma asia, mutta ei rumin: moraalisen ja isänmaallisen tunteen rappeutunut ja kieroutunut tila, jonka mielestä mikään ei ole sodan arvoista, on paljon pahempaa. ..-

... Ihminen, jolla ei ole mitään, minkä puolesta hän olisi valmis taistelemaan, ei mitään, mistä hän välittää enemmän kuin henkilökohtaisesta turvallisuudestaan, on kurja olento, jolla ei ole mahdollisuutta olla vapaa, ellei sitä ole tehty ja pidetty sellaisena häntä parempien miesten ponnistelujen avulla. Niin kauan kuin oikeudenmukaisuus ja epäoikeudenmukaisuus eivät ole lopettaneet jatkuvasti uusiutuvaa taisteluaan valta-asemasta ihmiskunnan asioissa, ihmisten on oltava tarvittaessa valmiita taistelemaan toisen puolesta toisiaan vastaan."

Tulkintana voi esittää, että sotaan ei pidä pyrkiä, mutta joskus siihen on pakko ryhtyä. Tuskin Ukrainassakaan oli montaa henkilöä, jotka halusivat taistella venäläisiä vastaan, mutta siihen kuitenkin jouduttiin. Vaihtoehtona olisi ollut alistuminen Putinin valtaan, täydellinen venäläistäminen ja/tai kansanmurha. Lainauksessa on havaittavissa piikki "rauhanpuolustajia" ja aseistakieltäytyjiä kohtaan, jota ainakin jossain määrin komppaan: ideaalimaailmassa ihmiset eläisivät rauhassa keskenään, mutta valitettavasti ihmisluonto on sellainen, että vaikka kaikki kehittyneemmät aseet hävitettäisiinkin niin joku sitten alkaisi muita nirhaamaan kirveillä ja viidakkoveitsillä.

Toisena mietelauseena on hyvin lyhyt sitaatti roomalaisen Publius Flavius Vegetius Renatuksen teoksesta Epitoma Rei militaris:

"Si vis pacem, para bellum"

eli suomeksi

"Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan"

Tulkitsen tuon ainoaksi kestäväksi keinoksi ylläpitää rauhan tilaa kotimaassaan ja myös merkittävimmäksi perusteluksi Suomen Puolustusvoimien olemassaololle ja sen suuren rahoituksen perusteeksi. Riittävän vahva armeija luo potentiaaliselle hyökkääjälle sellaisen kustannuksen hyökkäykselle, että hyökkääjä ei ryhdy aikomuksiinsa. Tämä pätee ainakin rationaalista vihollista vastaan. Tosin viime aikojen kehityksen perusteella voi miettiä, onko Putin rationaalinen vai mielipuoli ja toisaalta tämä pohtiminen antaa hyvän perusteen Suomen Nato -jäsenyydelle: sen kautta valmistaudutaan entistä vahvemmin sotaan ja saadaan näin nauttia rauhantilasta.

Kolmanneksi lauseeksi nostan William Shakespearen näytelmän Henry V kohtauksen, jossa nimihenkilö puhuu sotilailleen ennen Agincourtin taistelua. Taistelu käytiin Pyhän Crispinin päivänä ja se tunnetaankin St Crispin's Day Speechinä. Osa puheesta lainauksena:

"This story shall the good man teach his son;
And Crispin Crispian shall ne'er go by,
From this day to the ending of the world,
But we in it shall be rememberèd—
We few, we happy few, we band of brothers;
For he to-day that sheds his blood with me
Shall be my brother; be he ne'er so vile,
This day shall gentle his condition;
And gentlemen in England now a-bed
Shall think themselves accurs'd they were not here,
And hold their manhoods cheap whiles any speaks
That fought with us upon Saint Crispin's day."

Matti Rossin suomennuksena:

"Tämän tarinan saa kelpo miehen poika
kuulla oppiakseen moneen kertaan,
eikä Crispinuksen ja Crispianuksen päivä
mene koskaan maille ilman, ettei meitä
silloin muistettaisi, meitä muutamia,
näitä veljiämme. Sillä veljiäni ovat
tänään kaikki, jotka vuodattavat vertaan minun kanssani
ja köyhimmänkin arvo nousee tänään.
Moni herra Englanissa lojuu vuoteessaan
ja kiroaa häpeäänsä, kun ei voi olla kanssamme,
ja kokee vähäiseksi miehuutensa toisten kertoessa,
että tänään Crispinuksen ja Crispianuksen päivänä
he taistelivat meidän rinnallamme."

Tässä lienee yksi maailmanhistorian parhaita hengennostatuspuheita. Puhe on fiktiivinen, mutta pohjautuu kuitenkin tositapahtumiin Agcincourtissa. Tästä kertovaan kirjaan muuten löytyy Kyhepunusta oma artikkelinsakin. Myönnän (hieman nolona), että olen tätä humalapäissäni lainannut omille taistelutovereilleni Suomen Armeijassa; oikeissa taisteluissa emme onneksi ole olleet, mutta viikon-parin intensiivinen "leikkitaistelu" on kyllä omiaan synnyttämään taistelutoverit -tyyppistä mielentilaa. Innoittajana melankoliseen avautumiseen toimi myös Taistelutoverit -sarja, jossa tätä lainausta käytettiin (tarinaa Kyhepunussa tässä).

Edit 22.7.2024:

Edellä mainitusta Taistelutoverit -sarjasta kopsasin tähän Ronald Speirsin sanomaksi väitetty lauseen:

"The only hope you have is to accept the fact that you’re already dead. The sooner you accept that, the sooner you’ll be able to function as a soldier is supposed to function: without mercy, without compassion, without remorse. All war depends upon it.” 

Vapaasti suomennettuna:  

"Ainoa toivo sinulla on hyväksyä tosiasia, että olet jo kuollut. Mitä nopeammin hyväksyt sen, sitä nopeammin pystyt toimimaan sotilaana: ilman armoa, ilman myötätuntoa, ilman katumusta. Kaikki sodassa (sodankäynnissä) riippuu siitä."

Speirs toimi tuon elämänohjeensa mukaan mm. Foyn kylässä käydyssä taistelussa, kuten yllä olevassa Wikipedialinkissä ja Taistelutoverien reitti kartalla -postauksessa on kerrottu.

Kasarmimuonaa: Jättikatkarapu Sizzler

Aikoinaan tuli Intiassa käytyä ja siellä innostuin sizzler -tyyppisistä muonista. Kuumassa öljyssä haudotetaan aineksia ja tarjoillaan sellaisenaan tai leivän kanssa. Yksinkertaista ja hyvää, jonka lisäksi siellä Intiassa oli vielä hygieniahyöty: kuuma öljy tappoi tehokkaasti erilaiset pöpöt, joita siellä kyllä riitti.

Löysin netistä ohjeen jättikatkarapusizzlerille ja kokeilin sitä. Tässä on tuon sizzler -ominaisuuden lisäksi mukana toinen lempiaiheeni eli katkarapu.

Ainekset:

• 15 jättikatkaravunpyrstöjä raakana
• 4 valkosipulinkynttä
• 3 punaista chiliä
• 0,5 tl paprikajauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 1 sitruuna
• 3 dl rypsiöljyä
• tuoretta leipää tarjoiluun

Valmistus:

1. Kuori ravut ja asettele valurautapannulle tai pieneen uunivuokaan. Valitse astia, jossa ravut peittyvät öljyn alle pienellä öljymäärällä (tuo 3dl on suositus).
2. Asettele ravut pannulle. Murskaa valkosipuleja veitsen lappeella ja laita  pannulle kuorineen. Pilko sekaan chilit, ja mausta suolalla ja paprikajauheella. 
3. Laita pannu uuniin 220 asteeseen noin 12 minuutiksi.
4. Purista sekaan sitruunan mehua.
5. Tarjoile tuoreen leivän kanssa.

Huomioita:

• Tässä pitäisi käyttää raakoja jättikatkaravunpyrstöjä. Tällaisia ei kuitenkaan löytynyt, vaan jouduin tyytymään keitettyihin pakasteisiin. Tulos oli ehkä hieman "jauhomainen": raa'at olisivat voineet olla suutuntumaltaan napsakampia.
• En ole kovin maustettujen ruokien ystävä, joten laitoin vain 2 chiliä. Olisi kannattanut kuitenkin se kolme käyttää: maku oli pliisuhko.
• Kokonaisten valkosipulien sijaan käytin Valkoliekin säilykettä lusikallisen. On kätevää ja säilyy  hyvin.

Ihan kelvollista tuli, mutta wau -efekti jäi puuttumaan. Annan tälle Hopeisen ampumamerkin ja kokeilen myöhemmin uudelleen; jospa onnistuisi paremmin.

Alla vielä kuva annoksesta. Ei ole ihan ammattikuvaajan ottama ja tuunaama...

Jättikatkarapusizzler amatöörin tekemänänä

Kasarmimuonaa: Paella vol 2

Luokittelen tämän kasarmimuonaksi lähinnä ainesten vuoksi: katkarapuja ei juurikaan viitsi raahata mukana eikä niitä isolti löydy Suomen luonnostakaan paikallishankittavaksi. Katkaravut ovat kuitenkin minun mielestäni olennainen osa ruokaa, joten ainakaan paellasta ei voi enää puhua ilman niitä ("espanjalainen pyttipannu" sen sijaan?).

Kokeilin aiemmin Lidlin reseptiä tästä aiheesta, mutta en ollut täysin tyytyväinen. Päätin ottaa toisen mielipiteen ja käytin Valion palvelusta löytyvää reseptiä, alla.

Ainekset:

• 400 g ohuita hunajamarinoituja broilerinfileitä
• ¾ dl Valio Oivariini® juoksevaa
• 2 paprikaa, punainen ja vihreä
• mustapippuria myllystä
• 3 dl raakaa, pitkäjyväistä riisiä
• ½ tl kurkumaa
• 1 tl tuoretta chiliä
• 2-3  (150 g) sipulia
• 2 valkosipulin kynttä
• 7 dl vettä
• 3 dl Valio appelsiinitäysmehu perinteistä
• 2 kanaliemikuutiota
• 4 (250 g) tomaattia
• 1 prk (150 g) Valio Keittiön crème fraîchea
• 1 pussi (200 g) herneitä
• 180 g isoja katkarapuja, MSC-sertifioitu
• 1 rasia (85/65 g) savustettuja simpukoita

Tarjoiluun

• 1 dl tuoretta persiljaa
• 1-2  sitruunaa ja/tai limettiä

Valmistus:

1. Leikkaa broilerifileet 5 - 7 osaan. Mittaa laakeaan, tilavaan paistokasariin tai paellapannulle 2 rkl rasvaa. Paista siinä broilerisuikaleet kypsiksi. Lisää suikaloidut paprikat. Mausta mustapippurilla. Ota seos pois pannulta. (Puhdista tarvittaessa pannu.)
2. Kuullota pannulla lopussa rasvassa riisi, kurkuma, hienonnettu chili, lohkotut sipulit ja hienonnetut valkosipulin kynnet. Lisää vesi, mehu, liemikuutiot ja kuutioidut tomaatit. Anna kiehua hiljalleen kannen alla n. 30 min kunnes neste on lähes imeytynyt ja riisi kypsää.
3. Lisää broileri-paprikaseos. Lisää crème fraîche, herneet, sulatetut valutetut katkaravut ja simpukat. Kuumenna. Sekoita mahdollisimman vähän.
4. Koristele persiljalla ja sitruunalohkoilla.

Muutama kommentti:

• Käytin fileiden sijaan valmiita hunajamarinoituja suikaleita.
• Keittoaika 30 minuuttia ei riittänyt, meni lähemmäs 40. Syynä saattoi olla se, että laitoin herneet jäisinä sekaan.
• Paellaa on tarkoitus sekoittaa mahdollisimman vähän; kuitenkin vaiheessa 3 tuo sekoitus on pakko tehdä, jotta mm. crème fraîche jakaantuu tasaisesti.
• Annos on iso: riittää kuudelle henkilölle.

Erittäin hyvää tuli ja annankin tälle Kultaisen ampumamerkin.

Valion reseptipalvelu on muuten erinomainen ja suosittelen sitä käytettäväksi myös Kypsille Hepuille!

Kasarmimuonaa: Helppo makaronilaatikko

Tartuin tähän aiheeseen vähän uteliaisuuttanikin: makaronilaatikon teko  ei ole mitenkään vaikea asia, mutta tämän uhottiin olevan vielä helpompaa.

Ainekset:

•  1,5 l vettä
• 1 kasvis- tai lihaliemikuutio
• 400 g jauhelihaa
• ½ tl suolaa
• ½ tl mustapippuria
• 1 tl paprikajauhetta
• 1–2 rkl öljyä
• 400 g (täysjyvä)makaronia
• noin 125 g sulatejuustoa (harkko)

Valmistus:

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen, 175 jos käytät kiertoilmaa.
2. Laita vesi kiehumaan kattilaan tai vedenkeittimeen. Sekoita kiehuvaan veteen liemikuutio.
3. Veden kiehuessa paista jauheliha omassa rasvassaan kypsäksi. Mausta suolalla, mustapippurilla ja paprikajauheella.
4. Kuutioi veden kiehuessa ja jauhelihan paistuessa sulatejuusto pieniksi kuutioiksi.
5. Voitele tilava uunivuoka öljyllä. Laita vuokaan makaronit, paistettu jauheliha ja sulatejuustokuutiot. Kaada päälle kuuma liemi ja sekoittele hieman. Katso, että sulatejuustoa on tasaisesti joka puolella vuokaa.
6. Paista noin 50 min (tai 1 h jos haluat tummemman paistopinnan). Sekoittele alussa kerran, kun makaronilaatikko on paistunut noin 15 min.
7. Anna hetken vetäytyä paistamisen jälkeen ja tarjoa esim. ketsupin ja vihreän salaatin kanssa.

Muutama kommentti:

• Sen verran oli helppo tämä laatikko, että makaroneja ei tarvinnut keittää. Ei iso vaiva.
• Ei tullut yhtä hyvää kuin äidin makaronilaatikko eikä edes omani vertaista..
• Makua voisi ehkä lisätä laittamalla sipulia mukaan.
• Käytin sulatejuustona Koskenlaskijan perusmallia. Jollain muulla Koskenlaskijaversiolla saisi ehkä makua lisää ja toisaalta joku notkeampi sulatejuusto ei välttämättä "jankkiuttaisi" laatikkoa tönköksi, niin kuin nyt kävi.
• Suolan määrääkin voisi  tarkistaa, vaikka se ei terveellistä olekaan. Tuossa reseptissä on kuitenkin alkuperäinen määrä. esillä.

Annan tälle Pronssisen ampumamerkin, mutta voi olla etten kokeile uudelleen.

Kasarmimuonaa: Focaccia kuivahiivalla

Vielä viimeisen kerran focacciaa: aioin testata kuivahiivaa ja niin teinkin. Löysin sopivan tähän reseptin netistä, alla:

Ainekset:

Taikina:

• 8 dl vehnäjauhoja ("noin" -arvo, itsellä tuntuu menevän hieman yli tuon)
• 1 pussi kuivahiivaa (11g)
• 1,5 tl suolaa
• 1 dl oliiviöljyä
• 1 rkl hunajaa
• 4 dl vettä

Päälle:

• oliiviöljyä voiteluun
• 2 tl sormisuolaa
• 100 g kivettömiä vihreitä oliiveja
• 150 g fetajuustoa
• tuoretta rosmariinia

Valmistus:

1. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Kaada kuuma vesi (45 astetta) leivontakulhoon ja sekoita. Lisää oliiviöljy ja hunaja. Vaivaa taikinaa  5-10 min. Taikinan annetaan kohota liinan alla 30 min.
2. Laita pellille leivinpaperi ja levitä siihen oliiviöljyä (ei juutu leipä kiinni paperiin).
3. Kaada kohonnut taikina pellille ja levitä. Levittämistä helpottaa, kun kaadat taikinan päälle oliiviöljyä. Anna kohota vielä toiset 30 min.
4. Leikkaa täytteet valmiiksi ja laita uuni lämpenemään 250 asteeseen.
5. Voitele taikina oliiviöljyllä sen kohottua. Taikinan kohottua painele sormella pieniä kuoppia taikinaan ja laita täytteet kuoppiin. Lisää rosmariini ja sormisuola
6. Paista 250 asteessa uunin keskitasolla n.12 minuuttia. Leipään tulee pinnalle kaunis väri. Uunista otettuasi voitele vielä pinta oliiviöljyllä.

Muutama kommentti:

• Muitakin täytteitä voi käyttää, esim. minitomaatit, aurinkokuivattu tomaatti, sipuleita jne.
• Oliiviöljyä tuossa palaa aika paljon, mutta lienee terveellistä.
• Uunissapitoaika vaihtelee taas uunin mukaan.

Tästä kuivahiivaversiosta lopulta tulikin paras focaccia, eli suosittelen tätä reseptiä vahvasti. "Oikean hiivan" versiot jäivät likilaskuisiksi; lieköhän vika ollut hiivassa vai kohotustekniikassa. 

Annan tälle jopa Kultaisen ampumamerkin kahdestakin syystä: erittäin hyvää ja nopeaa valmistaa, jos leipä sattuu loppumaan kesken.

Edit: Lisäsin alle kuvan Kypsän hepun versiosta ao. teoksesta:

Focaccia kuivahiivalla - Kypsän hepun versio

Laitan myös kuvan todella kätevästä laitteesta, jolla pystyy levittämään oliiviöljyä esim. edellä mainitusti leivinpaperille ja valmiin focaccian päälle:

Kyseisen oliiviöljynheittimen on vaimo aikoinaan hankkinut jostain keittiötarvikeliikkeestä. Vempeleellä pumpataan ei-helvetinmoinen paine tuohon pulloon ja tuo paine sitten pakottaa öljyn suihkuna ulos. Todella näppärä laite, suosittelen!

Edit2: Reseptissä on mainittu taikinan vaivausaika 5-10 minuuttia. Olen tuohon aiemmin suhtautunut tyyliin "riittää, että kaikki on sekaisin", mutta vaivausajalla on aidosti merkitys: veivasin kokeeksi tuon 5 min ja leivästähän tuli heti kertaluokkaa kuohkeampi eli "ei-likilaskuinen" ammattitermein sanottuna.