Kasarmimuonaa: Paella vol. 3

Päätin kokeilla vielä yhtä Paella -versiota. Tässä on mukana chorizoa aiempien kanojen sijaan. Ohje löytyi Yhteishyvän sivulta.

Ainekset:

• 180 g (1 ps) isoja katkarapuja (pakaste)
• 240 g (1 pkt) chorizo-raakamakkaraa
• 1 kpl sipuli
• 2 kpl valkosipulinkynttä
• 1 kpl punainen paprika
• 7 dl vettä
• 1 kpl kana-annosfondi
• 1/2 g (1 ps) sahramia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 3 dl risottoriisiä
• 2 rkl tomaattipyreetä
• 1 1/2 tl paprikajauhetta
• 1/4 tl suolaa
• 1/4 tl mustapippuria rouhittuna

Tarjoiluun

• 1 kpl sitruuna
• 1/2 ruukkua lehtipersiljaa

Valmistus:

1. Sulata katkaravut pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta hyvin.
2. Viipaloi chorizo. Kuori ja hienonna sipulit. Huuhtele ja kuutioi paprika. Kiehauta vesi ja sekoita joukkoon fondi ja sahrami.
3. Ruskista chorizo öljyssä wokpannussa tai paistokasarissa. Lisää sipulit ja paprika ja kuullota muutama minuutti. Lisää riisi, tomaattipyree ja mausteet ja kuullota hetki. Lisää joukkoon kanaliemi ja sekoita kerran. 
4. Kypsennä miedolla lämmöllä ilman kantta noin 20 minuuttia sekoittamatta, kunnes riisin kypsyys on al dente. 
5. Lisää pinnalle katkaravut. Nosta lämpötilaa ja paahda paellaa 1–2 minuuttia sekoittamatta, kunnes se tuoksuu paahtuneelta ja pohja on rapeutunut. Varo polttamasta.
6. Anna paellan vetäytyä kannen alla 10 minuuttia ennen tarjoamista. Pese ja leikkaa sitruuna lohkoiksi. Hienonna persilja. Tarjoa paellan kanssa.

Muutamia kommentteja: 

• Paellaa ei pidä sekoittaa kypsymisen aikana. Tässä ohjeessa annettiin riisin jopa paahtua ja ihan hyvin tuo toimi.
• Chorizoa ei löytynyt raakamakkarana paikallisesta kauppaliikkeestä. "Valmismakkara" toimi kyllä yhtälailla hyvin.
• Ruoka on maultaan varsin tulinen, pitkälti tuon chorizon takia. Sen vuoksi muissa mausteissa ei kannata liioitella.

Annan tälle arvosanaksi tässä vaiheessa Hopeisen ampumamerkin. Pitää kokeilla ristiin noiden muiden reseptien kanssa, jotta kykenee oikean arvosanan muodostamaan.

Tee se itse -vinkit

Skil:in sivuilla oli aikoinaan kokoelma tee se itse vinkkejä. Willie on luonnostaan kömpelö ja sormet kuin nippu niitä, mutta noista vinkeistä voisi olla hyötyä arjen operaatioista selviämiseen.

Läksin etsimään noita vinkkejä, mutta Skil:in sivuilla niitä ei enää ollutkaan. Onneksi on olemassa netin historiaa jemmaava Wayback Machine ja sieltä löytyi kopio (linkki tässä). Laitoin tämän näin ollen blogiin jemmaan.

Kasarmimuonaa: Joulumetso

Metsästäjä-lehdessä esiteltiin Itä-Lappilainen tapa valmistaa metsopaisti Jouluksi. Päätin kokeilla tuota, tosin jo Itsenäisyyspäivänä.

Ainekset:

• 1 kynitty metso
• 1 iso keltasipuli
• 1 pullo punaviiniä (puoli litraa)
• 2 prk demi-glace kastikepohjaa (5 dl)
• 1 prk mustaherukkahyytelöä
• hienoa suolaa
• voita ja öljyä paistamiseen
• vettä

Valmistus:

Kastike:

1. Irrota veitsen avulla koivet ja siivet, samoin rintaranka niin, että täkkä- eli rintalihat jäävät paikoilleen. Irrotetut osat pilkotaan, jotta ne mahtuvat helposti paistinpannulle.
2. Lisää kuumalle pannulle ensin tilkka ruokaöljyä ja lisää sitten pari ruokalusikallista voita. Kun voi alkaa ruskistua, lisää pannulle luulihoja ja ruskista hetki molemmin puolin. Siirrä ruskistetut palat kattilaan ja lisää noin ½ litraa vettä ja noin ½ litraa punaviiniä. Laita kattila keskilämmölle porisemaan kevyesti.
3. Keitä kunnes liemestä on jäljellä noin puolet alkuperäisestä. (Tähän meni minulla n tunti). Siivilöi liemi toiseen kattilaan. Irrota lihat luista joko veitsellä tai repimällä, ja pilko pieniksi.
4. Lisää siivilöityyn liemeen demi-glace kastikepohja. Kiehauta ja kuori muodostuva vaahto pois. Lisää pilkotut lihat kastikkeeseen ja laita takaisin liedelle kiehumaan. Sopiva lämpötila on juuri sen verran, että kastikkeen pintaan nousee hiljalleen muutamia kuplia. 
5. Lisää mustaherukkahyytelöä kolme reilua ruokalusikallista ja anna saeta hetki. Mausta liemi suolalla oman maun mukaan – maistelemalla saat aikaan parhaan lopputuloksen.

Paisti:

1. Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen. Voitele uunivuoka ruokaöljyllä. Pilko kuorittu sipuli kookkaiksi palasiksi vuoan pohjalle. Hiero kevyesti suolaa metson rinnan päälle ja sisälle. Ruskista lintu pannulla voissa ja öljyssä. Siirrä lintu rinta ylöspäin uunivuokaan sipuleiden päälle ja laita uuniin.
2. Noin 5 minuutin kuluttua laske lämpö 140 asteeseen ja anna paistua noin 20 minuuttia. Tällä ohjeella isokokoisen metson lopputulos on medium ja lihan lämpötila noin 56–58 astetta. Jos lintu on pienempi, paistoaika on lyhyempi.
3. Paistamisen jälkeen käännä lintu ympäri ja anna levähtää hetken lämpimässä paikassa keittiöliinan tai folion alla. Linnun voi tarjota lämpimänä tai kylmänä.

Ihan hyvä tuli, mutta maut jäivät vähän vaisuksi. Olisin kaivannut kastikkeeseen ja paistiinkin lisää suolaa ja myös enemmän mustaherukan makua. Maustaminen on kuitenkin makuasia ja tällä kertaa en ollut siitä itse vastuussa.

Muutamia kommentteja:

• Maustamista voisi tosiaan tarkistaa. Ohjeessa mainittu maisteleminen on hyvä keino tähän.
• Paistettu metso oli pieni ja siitä tuli silti medium tai  jopa medium miinus. Paistoaikaa kannattaa lisätä, jos syöjäjoukossa on kypsän lihan ystäviä.
• Kastike jäi omassa valmistuksessa tarpeettoman "liruksi". Sitä voisi saostaa keittämällä kauemmin, jolloin myös maut vahventuvat. Toinen keino olisi saostaa esim. vehnäjauhoilla tai maizenalla.

En anna tälle vielä arvomerkkiä, vaan pitää kokeilla uudemman kerran.

Kasarmimuonaa: Cajun-piirakka

 Päätin kokeilla tätä texmex -henkistä piirakkaa. Tuohon makumaailman on tottunut Nacho-pellin myötä, joka on ihan kelvollista syötävää. Resepti on taas Myllyn Parhailta.

Ainekset:

• 1 kpl Myllyn Paras Pyöreä Piirakkataikina, suolainen (380 g)
• 1 iso punasipuli
• 400 g jauhelihaa
• 1-2 isoa valkosipulinkynttä
• 3-4 tl cajunmaustetta
• 2 rkl soijakastiketta
• 100 g tomaattipyreetä
• 150 g ruskeita papuja
• 150 g smetanaa
• 3 dl kevytmaitoa
• 4 munaa
• 130 g tortilla chipsejä (chili)
• 125 g juustoraastetta (esim. cheddar tai emmental)

Valmistus:

1. Sulata taikina ja painele se korkeareunaisen piirakkavuoan pohjalle ja reunoille (vuokaa ei tarvitse voidella). Hienonna punasipuli. Kypsennä jauheliha pannulla. Lisää loppuvaiheessa punasipuli ja murskattu valkosipulinkynsi hetkeksi aikaa pehmenemään. Sekoita joukkoon cajunmauste, soijakastike, tomaattipyree ja pavut.
2. Yhdistä smetana, maito ja munat kulhossa. Lisää jauheliha-papuseos. Kaada vuokaan. Murskaa päälle tortilla chipsejä ja ripottele pinnalle juustoraastetta. (Jos haluat, että chipsit säilyvät rapeina, lisää ne juustoraasteen kanssa vasta 10-15 minuuttia ennen paistoajan täyttymistä.)
3. Paista 200 asteessa 40 minuuttia. Suojaa pinta foliolla, kun juustoraaste on saanut sopivasti väriä.

Muutama kommentti:

• Käytin cheddaria juustona tuossa; antaa minusta enemmän makua kuin emmental.
• Vinkkinä reseptissä oli mainittu, että "mikäli täyte ei mahdu piirakkavuokaasi, laita ylimäärä täytettä erikseen uuninkestävään pienempään annosvuokaan, paista sellaisenaan". Näin minullekin kävi ja lopputulemana oli ihan ok mössö syötäväksi.

Annan tässä vaiheessa Hopeisen ansiomerkin. Maku jäi yllättävän pliisuksi, joten ehkä maustamiseen (cajunmausteella) voisi enemmänkin panostaa.

Kasarmimuonaa: Katkarapupiirakka

Halusin kokeilla katkaravulle sopivaa piirakkaa. Netistähän näitä löytyy ja valikoimasta poimin Myllyn Paras -firman laatiman reseptin joka menee näin:

Ainekset:

• 1 pkt Myllyn Paras Pyöreä Piirakkataikinaa, suolainen (380 g)
• 250 g katkarapuja
• 2 dl Emmental- tai Polar-juustoraastetta
• 2 munaa
• 2 dl ranskankermaa tai smetanaa
• 2-3 rkl tuoretta tillisilppua
• ½-1 tl yrttisuolaa
• 1 tl hienonnettua sitruunapippuria

Valmistusohje:

1. Ota taikina sulamaan. Sulata ja valuta katkaravut. Pohjan sulaessa sekoita täytteen ainekset. 
2. Levitä taikina pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Kaada täyte päälle.
3. Paista 225-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 35 minuuttia.

Tuo Pyöreä piirakkataikinapohja on muuten todella kätevä: sitä ei tarvitse kaulita eikä vuokaa voidella vaan riittää että levittelee sen käsin sopivan vuokan pohjalle. Pitää jatkossakin soveltaa kun eri piirakkamalleja kokeilee.

Maku jäi vähän pliisuksi joten en anna tälle kuin pronssisen ampumamerkin.

Edit: Testasin piirakkaa uudelleen ja siitä tulikin sitten yllättävän hyvää, joten nostan arvomerkkiä tässä vaiheessa Hopeiseksi. Syynä oli ehkä se, että annoin piirakan jäähtyä/tekeytyä ennen syömistä, jolloin maut tasoittuivat ja suutuntuma parani.

Taistelupaita

Suomen kesä ja syksykin ovat pukeutumisen kannalta haastavaa aikaa: tarvitaan suojausta mm. hyönteisten ja puiden oksien yms. osalta, mutta samaan aikaan sää voi olla kohtuuttomankin lämmin maastotoimintaa ajatellen. Iän myötä ongelma tuntuu vain pahenevan: ilmeisesti vanhetessa (= kypsyessä) sisäinen termostaatti alkaa takkuamaan; kuten muukin elimistö...

Olen tähän tarkoitukseen tutkinut erilaisia vaatetusratkaisuja ja hankin nyt Armytukku -nimiseltä liikkeeltä kokeiluun Taistelupaidan (linkki sivustolle tässä). Taistelupaidan ideana on nimensä mukaisesti toimia asusteena sotilaallisessa toiminnassa. Paidan torso-osa on hengittävää kangasta, mutta hihat ja kaulus kuitenkin kulutusta kestävää, kovempaa maastokangasta. Sotilaat pitävät paidan päällä taisteluliiviä, mutta näin siviilinä on viisainta tyytyä vain repun kantamiseen, joka sekin kyllä aiheuttaa hikoilua selkäpuolelle.

Kokeilin paitaa keskikesän lämmöllä (+ 27 astetta) ja eihän se tietenkään minään viilentimenä toiminut. Olo oli kuitenkin kertaluokkaa mukavampi, kuin umpinaisessa peltipaidassa Coretex -takista puhumattakaan.

Raportoin asiasta lisää syksyn tultua ja tässä vaiheessa en myöskään ryhdy arvomerkkejä jakelemaan.

Alla muutamia kuvia paidasta.

Taistelupaita edestä

Paidassa on pystykaulus, jossa vetoketju. Hihansuissa on tarratoimiset kiristimet.

Taistelupaita takaa

 Takaa paita on aika lailla identtinen etuosan kanssa. Selkäosan hengittävyys repun kanssa jää nähtäväksi ja kiinnostaa kovasti: se on lopulta haastavin lämmönsäätelyn kannalta.

Taistelupaita hiha

Hihoissa on molemmin puolin teemaan sopien tarrasulkeinen tasku, jonka päälle saa maa- ja joukko-osastotunnuksen sekä arvomerkit (jos maassasi niitä hihassa käytetään). Lisäksi taskuun saa esim. ensisiteen tai muita välttämättömiä tarpeita.

Paita vaikuttaa asiallisesti valmistetulta ja sen kestävyys tultaneen näkemään syksyn tultua.

Kypsän hepun mietelauseet

Kypsänä heppuna toimiminen edellyttää kypsää (= kyynistä, ei kehittynyttä) filosofiaakin. Tähän liittyen kokosin tähän kirjoitukseen muutaman aforismin, lainauksen, mietelauseen tmv., jotka mielestäni kuvaavat tuota filosofiaa. Jostain oudosta syystä ne kaikki liittyvät sotaan ja sotimiseen... liekö taustalla nyt vallitseva Venäjän rikollinen hyökkäyssota Ukrainaa vastaan ja sen johdosta tapahtunut Suomen Nato-liittyminen. Slava Ukraini!

Ensimmäisenä filosofi John Stuart Millin (tiedot wikipediassa) pitkähkö lainaus "War is an ugly thing" hieman typistettynä:

“War is an ugly thing, but not the ugliest of things: the decayed and degraded state of moral and patriotic feeling which thinks that nothing is worth a war, is much worse....

... A man who has nothing which he is willing to fight for, nothing which he cares more about than he does about his personal safety, is a miserable creature who has no chance of being free, unless made and kept so by the exertions of better men than himself. As long as justice and injustice have not terminated their ever-renewing fight for ascendancy in the affairs of mankind, human beings must be willing, when need is, to do battle for the one against the other.”

Vapaasti suomennettuna tuo tarkoittaa suurin piirtein seuraavaa:

"Sota on ruma asia, mutta ei rumin: moraalisen ja isänmaallisen tunteen rappeutunut ja kieroutunut tila, jonka mielestä mikään ei ole sodan arvoista, on paljon pahempaa. ..-

... Ihminen, jolla ei ole mitään, minkä puolesta hän olisi valmis taistelemaan, ei mitään, mistä hän välittää enemmän kuin henkilökohtaisesta turvallisuudestaan, on kurja olento, jolla ei ole mahdollisuutta olla vapaa, ellei sitä ole tehty ja pidetty sellaisena häntä parempien miesten ponnistelujen avulla. Niin kauan kuin oikeudenmukaisuus ja epäoikeudenmukaisuus eivät ole lopettaneet jatkuvasti uusiutuvaa taisteluaan valta-asemasta ihmiskunnan asioissa, ihmisten on oltava tarvittaessa valmiita taistelemaan toisen puolesta toisiaan vastaan."

Tulkintana voi esittää, että sotaan ei pidä pyrkiä, mutta joskus siihen on pakko ryhtyä. Tuskin Ukrainassakaan oli montaa henkilöä, jotka halusivat taistella venäläisiä vastaan, mutta siihen kuitenkin jouduttiin. Vaihtoehtona olisi ollut alistuminen Putinin valtaan, täydellinen venäläistäminen ja/tai kansanmurha. Lainauksessa on havaittavissa piikki "rauhanpuolustajia" ja aseistakieltäytyjiä kohtaan, jota ainakin jossain määrin komppaan: ideaalimaailmassa ihmiset eläisivät rauhassa keskenään, mutta valitettavasti ihmisluonto on sellainen, että vaikka kaikki kehittyneemmät aseet hävitettäisiinkin niin joku sitten alkaisi muita nirhaamaan kirveillä ja viidakkoveitsillä.

Toisena mietelauseena on hyvin lyhyt sitaatti roomalaisen Publius Flavius Vegetius Renatuksen teoksesta Epitoma Rei militaris:

"Si vis pacem, para bellum"

eli suomeksi

"Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan"

Tulkitsen tuon ainoaksi kestäväksi keinoksi ylläpitää rauhan tilaa kotimaassaan ja myös merkittävimmäksi perusteluksi Suomen Puolustusvoimien olemassaololle ja sen suuren rahoituksen perusteeksi. Riittävän vahva armeija luo potentiaaliselle hyökkääjälle sellaisen kustannuksen hyökkäykselle, että hyökkääjä ei ryhdy aikomuksiinsa. Tämä pätee ainakin rationaalista vihollista vastaan. Tosin viime aikojen kehityksen perusteella voi miettiä, onko Putin rationaalinen vai mielipuoli ja toisaalta tämä pohtiminen antaa hyvän perusteen Suomen Nato -jäsenyydelle: sen kautta valmistaudutaan entistä vahvemmin sotaan ja saadaan näin nauttia rauhantilasta.

Kolmanneksi lauseeksi nostan William Shakespearen näytelmän Henry V kohtauksen, jossa nimihenkilö puhuu sotilailleen ennen Agincourtin taistelua. Taistelu käytiin Pyhän Crispinin päivänä ja se tunnetaankin St Crispin's Day Speechinä. Osa puheesta lainauksena:

"This story shall the good man teach his son;
And Crispin Crispian shall ne'er go by,
From this day to the ending of the world,
But we in it shall be rememberèd—
We few, we happy few, we band of brothers;
For he to-day that sheds his blood with me
Shall be my brother; be he ne'er so vile,
This day shall gentle his condition;
And gentlemen in England now a-bed
Shall think themselves accurs'd they were not here,
And hold their manhoods cheap whiles any speaks
That fought with us upon Saint Crispin's day."

Matti Rossin suomennuksena:

"Tämän tarinan saa kelpo miehen poika
kuulla oppiakseen moneen kertaan,
eikä Crispinuksen ja Crispianuksen päivä
mene koskaan maille ilman, ettei meitä
silloin muistettaisi, meitä muutamia,
näitä veljiämme. Sillä veljiäni ovat
tänään kaikki, jotka vuodattavat vertaan minun kanssani
ja köyhimmänkin arvo nousee tänään.
Moni herra Englanissa lojuu vuoteessaan
ja kiroaa häpeäänsä, kun ei voi olla kanssamme,
ja kokee vähäiseksi miehuutensa toisten kertoessa,
että tänään Crispinuksen ja Crispianuksen päivänä
he taistelivat meidän rinnallamme."

Tässä lienee yksi maailmanhistorian parhaita hengennostatuspuheita. Puhe on fiktiivinen, mutta pohjautuu kuitenkin tositapahtumiin Agcincourtissa. Tästä kertovaan kirjaan muuten löytyy Kyhepunusta oma artikkelinsakin. Myönnän (hieman nolona), että olen tätä humalapäissäni lainannut omille taistelutovereilleni Suomen Armeijassa; oikeissa taisteluissa emme onneksi ole olleet, mutta viikon-parin intensiivinen "leikkitaistelu" on kyllä omiaan synnyttämään taistelutoverit -tyyppistä mielentilaa. Innoittajana melankoliseen avautumiseen toimi myös Taistelutoverit -sarja, jossa tätä lainausta käytettiin (tarinaa Kyhepunussa tässä).

Edit 22.7.2024:

Edellä mainitusta Taistelutoverit -sarjasta kopsasin tähän Ronald Speirsin sanomaksi väitetty lauseen:

"The only hope you have is to accept the fact that you’re already dead. The sooner you accept that, the sooner you’ll be able to function as a soldier is supposed to function: without mercy, without compassion, without remorse. All war depends upon it.” 

Vapaasti suomennettuna:  

"Ainoa toivo sinulla on hyväksyä tosiasia, että olet jo kuollut. Mitä nopeammin hyväksyt sen, sitä nopeammin pystyt toimimaan sotilaana: ilman armoa, ilman myötätuntoa, ilman katumusta. Kaikki sodassa (sodankäynnissä) riippuu siitä."

Speirs toimi tuon elämänohjeensa mukaan mm. Foyn kylässä käydyssä taistelussa, kuten yllä olevassa Wikipedialinkissä ja Taistelutoverien reitti kartalla -postauksessa on kerrottu.

Kasarmimuonaa: Jättikatkarapu Sizzler

Aikoinaan tuli Intiassa käytyä ja siellä innostuin sizzler -tyyppisistä muonista. Kuumassa öljyssä haudotetaan aineksia ja tarjoillaan sellaisenaan tai leivän kanssa. Yksinkertaista ja hyvää, jonka lisäksi siellä Intiassa oli vielä hygieniahyöty: kuuma öljy tappoi tehokkaasti erilaiset pöpöt, joita siellä kyllä riitti.

Löysin netistä ohjeen jättikatkarapusizzlerille ja kokeilin sitä. Tässä on tuon sizzler -ominaisuuden lisäksi mukana toinen lempiaiheeni eli katkarapu.

Ainekset:

• 15 jättikatkaravunpyrstöjä raakana
• 4 valkosipulinkynttä
• 3 punaista chiliä
• 0,5 tl paprikajauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 1 sitruuna
• 3 dl rypsiöljyä
• tuoretta leipää tarjoiluun

Valmistus:

1. Kuori ravut ja asettele valurautapannulle tai pieneen uunivuokaan. Valitse astia, jossa ravut peittyvät öljyn alle pienellä öljymäärällä (tuo 3dl on suositus).
2. Asettele ravut pannulle. Murskaa valkosipuleja veitsen lappeella ja laita  pannulle kuorineen. Pilko sekaan chilit, ja mausta suolalla ja paprikajauheella. 
3. Laita pannu uuniin 220 asteeseen noin 12 minuutiksi.
4. Purista sekaan sitruunan mehua.
5. Tarjoile tuoreen leivän kanssa.

Huomioita:

• Tässä pitäisi käyttää raakoja jättikatkaravunpyrstöjä. Tällaisia ei kuitenkaan löytynyt, vaan jouduin tyytymään keitettyihin pakasteisiin. Tulos oli ehkä hieman "jauhomainen": raa'at olisivat voineet olla suutuntumaltaan napsakampia.
• En ole kovin maustettujen ruokien ystävä, joten laitoin vain 2 chiliä. Olisi kannattanut kuitenkin se kolme käyttää: maku oli pliisuhko.
• Kokonaisten valkosipulien sijaan käytin Valkoliekin säilykettä lusikallisen. On kätevää ja säilyy  hyvin.

Ihan kelvollista tuli, mutta wau -efekti jäi puuttumaan. Annan tälle Hopeisen ampumamerkin ja kokeilen myöhemmin uudelleen; jospa onnistuisi paremmin.

Alla vielä kuva annoksesta. Ei ole ihan ammattikuvaajan ottama ja tuunaama...

Jättikatkarapusizzler amatöörin tekemänänä