Kirja: Erkki Palolampi: Kollaa kestää - ISBN 951-0-16034-2

Luin lomalukemisena todellisen klassikon, joka on jostain oudosta syystä vältellyt silmiäni tähän saakka. Kyseessä on Erkki Palolammen Kollaa kestää, joka julkaistiin vuonna 1940 Talvisodan päätyttyä. Kirjoittaja Palolampi toimi Kollaalla valistusupseerina ja näki ja koki omin silmin tapahtumat. Valistusupseerien tehtävänä oli taistella sotaväsymystä vastaan ja kohottaa isänmaallista henkeä. Toimintaan viitattiin välillä valistuksena ja tiedotuksena, välillä suoremmin propagandana. Nimitettiinpä heitä myös halveksuvasti "politrukeiksi" verraten vastapuolen hieman eri toimenkuvalla varustettuihin kollegoihin.

Kollaan taistelu oli tärkeä sekä henkisenä että sotilaallisena onnistumisena. Suomalaiset menestyivät taisteluissa hyvin vastapuolen mies- ja materiaaliylivoimasta huolimatta. Taisteluista tuli kansallinen symboli sanonnan "Kollaa kestää" -pohjalta. Kollaan legendaarista mainetta lisäävät myös siellä toimineet Aarne “Marokon kauhu” Juutilainen ja Simo "Simuna" Häyhä. Varsinkaan jälkimmäistä ei tarvitse juurikaan esitellä sota-asioihin vähänkään perehtyneille.

Kirja itsessään on varsin askeettinen kuvaus tapahtumista. Keskeisenä on jatkuva vihollisen paine, joka aiheuttaa haavoittumisia, kaatumisia ja "tärähtämisiä" eli taisteluväsymystä. Kirjaa lukiessa alkaa miettimään, että voiko tarina olla tottakaan: joukkojen miehistötappiot ovat niin suuret, että voi ihmetellä mistä miehiä riitti. Mikähän lie tosiasiassa ollut kaatumisprosentti mm. tuolla Kollaalla?

Kirjasta paistaa läpi sinivalkoiset lasit (vrt. ameriikkalainen elokuvapaatos), mutta jotenkin ainakin näin puolueellisena tuo sinivalkoisuus tuntuu aidommalta ja rehellisemmältä lähtökohdiltaan. Isänmaallisuuden henki paistaa läpi myös loppukaneeteista, jotka enteilevät jo Jatkosodan taustaa: kovista uhrauksista huolimatta jouduttiin rauhaan ankarilla ehdoilla, jotka tuntuivat rintamamiehistä suoranaiselta murskatappiolta.

Nykyisessä sodankäynnissä ei Kollaan kaltaisissa olosuhteissa voisi elää: räjähdysainekuorma per neliömetri olisi sietämätön Asiaa kuvaa hyvin alla oleva ilmakuva Palolammen kirjasta, johon se on puolestaan lainattu teoksesta Talvisodan historia 3, WSOY 1977:

Kollaa ilmasta 7000 m korkeudesta 

Kuvasta käy ilmi, että aika ahtaalla alueella toiminta tapahtuu ja taisteluparit ovat erittäinkin nokatusten, Voi ihmetellä, kuinka keskellä olevissa Kallioasema ja Rumilus - tukikohdissa pystyi pysymään hengissä ja kuinka niit huollettiin.

Kirja sisältää liitteenä sotahistorioitsija K.J. Mikolan analyysin Kollaan tapahtumista. Analyysinsä lopussa hän tyylikkäästi tiivistää tapahtumat:

"Kollaa kesti. Se sitoi vastaansa viisi vastustajan divisioonaa ja kulutti jatkuvasti näiden materiaalia. Tuo on samaa kuin noin kymmenes osa  koko vihollisen Suomea vastaan keskittämästä voimasta. Rintamassa kestäen ja sivustoilla iskien karjalaisen divisioonan miehet pitivät rintamansa ehjänä ja takasivat näin jatkuvat taistelun edellytykset ei vain Laatokan Karjalan muille joukoille vaan myös Kannaksen Armeijalle. Ratkaisu ei riipu vain ratkaisurintamasta.
Tuo suoritus edellytti henkistä lujuutta, taistelutaitoa ja kestävyyttä taistelussa sekä selvää tuntoa tehtävän vastuullisuudesta, vapaan miehen itsenäistä tahdonvoimaa.
Karjalan pojat osoittautuivat jälleen isänmaan luottamuksen mittaiseksi. Siirtyköön sanoma tästä jälkipolville."

Annan kirjalle Hopeisen ampumamerkin.

SA-kuva -arkistosta löytyy muuten hyvää kuva-aineistoa myös Kollaalta. Alla muutama nosto, lähteenä kaikissa SA-kuva.

Aarne Juutilaisen komppania joulujumalanpalveluksessa 24.12.1939

Lepohetki Kollaalla taistelujen lomassa

Kollaanjoen itäpuolta, taustalla tiellä 3 tuhottua neuvostotankkia