Kirjailijat osaavat kuvata Bismarckin "elämänkaaren" hyvin elävästi ja todenmukaisesti. Kerronta on faktaa, mutta kielenkäyttö sen verran sujuvaa, että tuntuu kuin dekkaria lukisi ja kirjan lukee mielellään loppuun asti nopeasti; siitäkin huolimatta, että loppuratkaisuhan on jo tiedossa...
Bismarck (wikipedia-artikkeli tässä) oli aikoinaan ja olisi vieläkin erittäin näyttävä ilmestys ja sen aikaisen huipputeknologian suursaavutus. Alus oli myös pelottava taistelukone: sen päätykit (8 kpl 38 cm:n tykkejä) pystyivät sylkemään 800 kg:n painoisia kranaatteja yli 40 kilometrin päähän 20 sekunnin välein / putki! Eli 24 tuollaista jöötiä osui vastapäähän minuutin sisällä... Ja todellakin osui: ampumatarkkuus oli hämmästyttävän hyvä, kun otetaan huomioon että ampuma-arvojen laskenta tehtiin mekaanisella laskimella ja etäisyys mitattiin optisella laitteella (laivalla oli kyllä tutkakin, mutta tarkemmat lukemat saatiin etäisyysmittarilla). Jokaisen putken pituus oli vajaat 20 metriä ja paino 111 tonnia! Bismarckista löytyy hyvin tehty 3D-mallinnos tästä linkistä.
Kirjassa on hyvin arvioitu "risteilijäsodankäynnin" järkevyyttä ja merkitystä. Saksalaisethan rakensivat näitä suuria pinta-aluksia sillä idealla, että nämä murtautuvat Atlantille, tuhoavat brittien kauppalaivoja ja näin pakottavat Britannian antautumaan. Hommassa ei kuitenkaan (ainakaan jälkikäteen arvioituna) ollut mitään järkeä: muutama pinta-alus ei olisi onnistuessaankaan pystynyt kovin suurta vaikutusta tekemään kauppalaivastoon ja lisäksi brittilaivaston alusylivoima oli määrällisesti niin suuri, että saksalaislaivoja voitiin jahdata ja seurata joukkovoimalla niin kauan kunnes nämä oli tuhottu; kuten Bismarckillekin kävi. Vaikka Bismarck oli aikakautenaan ylivoimainen alus, se oli silti yksinäinen ja haavoittuva. Edes sukellusvenelaivastokaan ei kyennyt vakavasti tuota kauppamerenkulkua estämään alkumenestyksen jälkeen sukellusveneiden suuremmasta määrästä ja operatiivisista eduista huolimatta.
Yleisenä kommenttina voi ihmetellä ylipäänsä Adolfin ja muiden saksalaisten mittakaavan ymmärtämättömyyttä: kauppasaarto-epäonnistumisen kaltaisia mittakaavamokia löytyy mm. Venäjän sotaretkestä tai sodan julistamisesta USA:lle. Pienellä kartta-analyysillä olisi voinut todeta, että homma ei tule menemään kuin Strömsössä... Adolfin ideana taisi olla pelata röyhkeää uhkailupeliä ja hankkia näin elintilaa idästä (Tsekki, Puola, myöhemmin Venäjä jne.), mutta länsivaltojen puuttuminen asiaan yllätti hänet varmaankin (pussi)housut kintuissa.
Oli todella sääli, että Bismarck piti teurastaa "loppulitviikissä". Antautuminen ei kuitenkaan ollut mahdollista saksalaisille kansallisylpeyden vuoksi eikä sitä brititkään varmaankaan olisi hyväksyneet/toivoneet: kansallisylpeyden Hoodin upotus oli kostettava. Inhimillisesti ajatellen antautuminen olisi ollut perusteltua ja järkevää, mutta sodassa inhimillisyys tahtoo jäädä taustalle muiden arvojen painaessa enemmän.
Kirja saa Hopeisen ampumamerkin ja suosittelen sitä lukemiseksi ainakin merisodasta ja sen tekniikasta kiinnostuneille.
Alla vielä kansikuva:
 |
| Tamelander ja Zetterling: Bismarck |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti