Lukaisin läpi tämän Markku Hattulan kirjoittaman sotaromaanin. Teos kuvaa Talvisodan taisteluja Kuhmon rintamalla. Teoksessa on pyritty esittelynkin pohjalta tuomaan esille tavallisen sotilaan näkökulmaa ja tarinaa viekin eteenpäin "Alpo" nimellä viitattu kertojaääni. Alpo on tavallinen rivimies ja näin ollen tarinakin katsoo sotaa "maantasolta" ts. siinä ei strategioista tai hyökkäyssuunnitelmista juurikaan puhuta.
Kirjan kehityskertomuksena keskushahmosta Alposta kehittyy tarinan alkupään pelokkaasta takarivin pojasta jossain määrin jopa sankarihahmoksi muuttuva eturivin taistelija. Alpo kyllä empii aina mukaan lähtöä, kun miehiä kysytään tiukkaan paikkaan, mutta lopulta sitten lähtee hyvällä menestyksellä.
Hattulan kirjoitustyyli asettuu jonnekin sodanvastaisen filosofian ja rambo-tyylisen ihannoinnin välimalliin ja mielestäni kohtuullisen onnistuneestikin. Mitään uutta se ei kuitenkaan sinällään tarjoa eikä lukukokemus ollut erityisen koukuttava tarinamuotonakaan. Eli yksi sotakirja muiden joukossa, ei muuta.
Tältä pohjalta annan kirjalle Pronssisen arvomerkin.
Alla vielä kansi:
 |
| Kansi: Markku Hattula - Talvisodan korpisoturit |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti