Teemu Keskisarja kirjoittaa muun toimintansa ohessa kolumneja Ilta-Sanomiin. Lehden verkkosivulla julkaistiin 22.2.2022 artikkeli, jossa hän ottaa kantaa Ruotsin tukeen Suomelle mahdollisessa kriisitilanteessa. Artikkeli löytyy tästä linkistä, mutta kopioin sen myös tähän artikkeliin siltä varalta, että tuo linkki "mätänee" ja artikkeli hukkuu arkistojen kätköön.
Teemu puhuu tuossa asiaa. Täällä Kyhepunussa vältetään politiikan puhumista, mutta en voi olla ihmettelemättä niitä tahoja, jotka uskovat Suomen puolustamisessa "Pohjoismaiseen yhteistyöhön" tai muuhun yhteistoimintaan ruotsalaisten kanssa. Kuten Teemu tuossa kertoo, jo historia osoittaa Ruotsin aina toimineen selkärangattomasti ja omaa etuaan ajaen, kun tosipaikka on tullut. Sama pätee tulevaisuudessakin: jos Venäjä hyökkää Suomeen, Ruotsi kyllä varmasti antaa kitkeriä lausuntoja, mutta varmistaa samalla, että venäläisiä ei suututeta liikaa, jotta heidän invaasioinsa pysähtyisi Torniojokeen... Ja kaikki tuki jää varmasti noihin kitkeriin lausuntoihin. Tämän tietävät varmasti venäläisetkin, jotka osaavat pelata peliä erittäin hyvin, kuten Ukrainan tilanteen kehittelemisestä käy ilmi. Ruotsalaiset on jo laskettu ulos puolustavasta vahvuudesta, kun Suomea lähdetään valtaamaan.
"Teemu Keskisarja 22.2. 8:00
KANNATAN pohjoismaista yhteistyötä.
Kiva jos Ruotsi ja Suomi muotoilevat kimpassa kantojaan. Kriiseissä hyvikset jakavat keskenään informaatiota ja jotain hyppykeppimiinan kuminauhoja.
Jos suomalainen elämän ja kuoleman kysymyksissä nojaa skandinavismiin, historiantaju heittää. Niin hullua Ruotsin hallitusta ei nimittäin ole eikä tule, joka sitoutuisi Suomen suojelemiseen… tiedät kyllä miltä.
Ruotsi vältti Suomen puolustamista jopa silloin, kun Suomi oli osa Ruotsia.
Tämä ei ole kansallista kettuilua vaan fakta. Vain vuosina 1741 ja 1788 pääarmeija liikkui Ruotsista Itä-Suomeen – silloinkin hyökkäyssotaa varten. Viaporia ei tietenkään rakennettu savutupien tai Helsinginkään suojaksi vaan kunnianhimoisempien kuvioiden keskipisteeksi.
YLEENSÄ Suomenmaassa ei majaillut riikinruotsalaisia rykmenttejä.
Eikä väestö niitä toivonutkaan majoitettaviksi, kyydittäviksi, ruokittaviksi ja epidemioita levittämään.
Suomalaisen siviilielämän omavastuu sisälsi vuosisadasta toiseen rajan rytinät. Suomalaistaustaisten sotilaiden veri pulppusi kauas kotiliesistä Narvaan, Riikaan, Skooneen tai Pommeriin. Se ei riippunut ”rasismista”, roduista ja äidinkielistä. Savon savutuvat vain olivat taloudellisesti mitättömiä ja syrjässä ytimistä. Noin maailma makasi.
Olisi typerää kantaa Tukholmaan päin kaunaa järkevästä aluepolitiikasta.
J. V. Snellman filosofoi: ”Vain nuorison haaveissa kansakunnat uhrautuvat toistensa hyväksi.” Ei herrajumala suomalaisten kannattanut 1800-luvulla tukea Puolan vapaustaisteluja.
HYPPÄÄN talvisotaan, jolla poliitikot mielellään ratsastavat, kyntävät, äestävät ja lunta auraavat.
Kansainliitto yritti viime töikseen joulukuussa 1939 pelastaa Suomea.
Pieni pohjoinen sivistyskansa oli kokenut vähintään yhtä kuohuttavan vääryyden kuin Puola. Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta. Moraalisaarnat jyrisivät. Päätöslauselman mukaan jäsenvaltioiden tuli lähettää Suomelle apua ja pidättäytyä kaikista suomalaisten taistelukykyä heikentävistä toimista.
Neuvostoliiton rankaiseminen lässähti silti alkuunsa. Kuten Max Jakobsonin tutkimus todistaa, tenän teki Kansainliiton neuvosto. Se oli YK:n turvallisuusneuvoston edeltäjä, jossa istui pysyviä ja vaihtuvia maita.
BRITANNIA ja Ranska tahtoivat Suomessa torpata Hitlerin liittolaisen Stalinin. Puolueettomat maat kuitenkin estelivät pakotteita, puhumattakaan sotilaallisista sanktioista. Ruotsi, Tanska ja Norja totesivat, että valitettavasti ei käy päinsä Neuvostoliiton provosoiminen. Kansainliiton neuvostossa olivat Suomen asian vuoksi valmiit uhrautumaan: Belgia, Etelä-Afrikka, Egypti, Bolivia ja Dominikaaninen tasavalta.
KANSAKUNNAT toki joskus puolustavat toisiaan henkeen ja vereen. Se ei johdu kansainvälisestä oikeudesta vaan sotilasliitoista ja pelosta että seuraava aggressio osuu omalle kohdalle.
Kuinka on Ukrainan laita, en tiedä. Parahin lukija, uskotko Sinä, että keskieurooppalaiset kääntävät kaasuhanansa kiinni ja lämmittelevät myötätuntoaan tuulivoimalla?
Kirjoittaja on historioitsija."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti