Videoita venäläisestä panssarisodasta

Ukrainan sotaa dokumentoidaan monilla eri tahoilla. Osa dokumentaatiosta on propagandaa; sekä Venäjän että Ukrainan puolella. Alla olevassa kiinalaisen tv-kanavan ottamassa videossa esitetään väittämän mukaan venäläiseen panssarivaunuun Mariupolin ulkopuolella tuleva iskemä, joka heittää vaunun tornin kymmenien metrien korkeuteen. Vaunussa lienee tuossa vaiheessa aika ikävä oleskella... Copyright Youtuben mukaan.

 

Edit: Vaihdoin otsikon ja lisäsin alle toisen venäläistä panssariosaamista kuvaavan videon (alla). Videolla venäläinen T-72B3 -panssarivaunu pakenee vauhdilla, jolloin sen kyydistä tippuu sotilaita ja lopulta se rysäyttää päin puuta. Lopullinen tulos jää näkemättä.

Edit: Venäläisten vaunutörmäily jatkuu. Uudessa videossa Z-vaunu ajaa suoraan naamioimattomaan (!!!) miinakenttään ja räjähtää osiksi. Yllättäen ainakin yksi panssarijääkäri säilyy tällistä elossa.

Edit: Liekö ylläesitetyt tapahtumat vaikuttaneet positiivisesti, kun venäläinen vaunumiehistö tekee järkevän ratkaisun eli antautuu Ukrainalle?

Edit: Ukraina on onnistunut ensimmäistä kertaa tuhoamaan venäläisten Terminator -vaunun.

Edit: Ukrainalaiset tuhoavat venäläisen vaunuletkan.

Kasarmimuonaa: Parsakaali-katkarapugratiini

Olen tainnut jo aiemmin ilmaista kiinnostukseni katkarapua sisältäviin ruokiin. Kokeilin siltä pohjalta Soppa365:stä löytynyttä katkarapugratiinin ohjetta.

Ainekset:

•  2 parsakaalia
•  ½ pieni purjo
•  150 g (isoja) katkarapuja

Juustokastike:

•  2 dl (juustonmakuista) ruokakermaa
•  1 kananmuna
•  ½ tl rouhittua mustapippuria
•  150 g voimakasta juustoraastetta

Valmistus:

1. Kuumenna uuni 225 asteeseen.
2. Leikkaa parsakaalien kukinnot irti. Paloittele varret. Esikeitä parsakaaleja suolalla maustetussa vedessä 5 minuuttia. Valuta ja levitä uunivuoan pohjalle.
3. Huuhdo ja suikaloi purjo sekä valuta katkaravut. Lisää nämä parsakaalien joukkoon.
4. Sekoita juustokastikkeen ainekset ja kaada vuokaan.
5. Gratinoi uunin yläosassa 225 asteessa noin 15 minuuttia

Muutama kommentti:

• Tuossa on kyseessä parsakaali, ei siis parsa -niminen kasvi. Tämä selvennykseksi meille hieman ei-sivistyneelle kokkailijoille...
• Ruoka ei ole kovin täyttävä juustosta ja kermasta huolimatta. Käy näin ollen paremmin lisukkeeksi kuin varsinaiseksi pääruoaksi.

Maukasta tuli ja helppo oli valmistaa. Annan tälle Hopeisen ampumamerkin ja teen toistekin.

Kirja: Helena Immonen: Operaatio Punainen Kettu - ISBN: 978-952-382-298-6

 Kirjan takakannen buffin perusteella Helena Immonen on turvallisuuspolitiikkaan perehtynyt journalismin ja viestinnän ammattilainen, sissiradisti ja reserviupseeri. Immonen on kirjoittanut tämän "hyytävän realistisen  ja asiantuntevan trillerin kriisistä, joka voisi tapahtua todellisuudessakin" (edelleen takakannen myyntitekstistä).

Juonenkulkua en lähde enempää avaamaan, jotta en spoilaisi kirjaa. Spoilausta ei kuitenkaan tapahtune, jos kerron että taas kerran setvitään Suomen ja Venäjän välisiä suhteita. Jonkin verran sisällölle antaa lisäkiinnostusta ajoitus: kirja on julkaistu 2020 eli ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Kirjan tapahtumat voi nähdä vaihtoehtoisena historiana eli mitä jos Putinin kiinnostus ei olisi ollut Ukraina vaan Suomi. Kirjalle on luvassa jatko-osa tänä vuonna ja on jo ehkä ilmestynytkin.

Sotakirjana tämä on erikoinen: ensimmäinen armeijan käyneen naisen kirjoittama, jonka olen lukenut. Myös sisällön näkökulma  on naislähtöinen, koska toimijoina on useitakin naissotilaita ja -upseereita ja päähenkilönäkin on reservin luutnanttirouva. Todennäköisesti tässä on taustalla vain allekirjoittaneen "boomeristi", mutta tuo naisnäkökulma on johtanut Herttasarja -tyyliseen kerrontaan (tosin en koskaan ole lukenut yhtään ao. taidekirjallisuuteen kuuluvaa kirjaa), jossa hahmojen tunne-elämää parisuhdekriiseineen korostetaan ja vatvotaan loputtomasti. Yksi syy tähän lienee kirjan sivumäärän lisääminen, mutta 464 sivua kiitoksineen pokkariversiona on kyllä minusta sinällään jo liikaakin.

Sissiradisti-upseerin asiantuntemus Puolustusvoimien toiminnasta ei aivan riitä uskottavan juonenkulun rakentamiseen, vaan apuna olisi kannattanut käyttää jotain ammattiupseeria sopivaan tasoon asti. Esimerkiksi tilannekeskuksen toimintaa kuvataan kyllä nykyään jo julkisissa Youtube -videoissakin (linkki esim. tässä), joten riittävän hyvä mutta ei liian yksityiskohtainen ammattiapukin olisi todennäköisesti ollut saatavissa sisällön tarkastukseen.

Kirjana arvostan tässä teemassa edelleen enemmän Punaista Porvoota, vaikka sen kirjoittamisen jälkeen sodankäyntitekniikka onkin merkittävästi kehittynyt. 

Annan Punaiselle ketulle arvosanaksi Pronssisen ampumamerkin. 

Alla vielä kuva kannesta:

Operaatio Punainen kettu -kansi

Kasarmimuonaa: Bigmac -pastavuoka

 Tämä "hittiruoka" tuli vastaan Ilta-Sanomien Ruokalassa ja kokeilin. Ajatuksena on tehdä pastasta ja jauhelihasta vuoka, joka maustetaan big mac -hampurilaiselta maistuvalla kastikkeella.

Ainekset:

Kastike:

• 200 g kermaviili
• 2 rkl majoneesi
• 1,5 rkl kurkkusalaatti
• 1 rkl sinappi
• 2 rkl ketsuppi
• 2 rkl sokeri
• paprikamaustetta
• suolaa

Vuoka:

• 400 g naudan jauheliha
• 1 sipuli
• 1 rkl tomaattipyre
• 300 g pastaa (esim. kierre)
• 2 tomaattia
• 200 g cheddar sulatejuustoviipaleet

Päälle:

• jäävuorisalaatti
• suolakurkkuja

Valmistus:

1. Sekoitetaan kastikeainekset.
2. Pilkotaan sipuli ja viipaloidaan tomaatti.
3. Keitetään pasta ohjeen mukaan.
4. Paistetaan jauheliha ja pilkottu sipuli. Lisätään joukkoon tomaattipyre.
5. Lisätään keitetty pasta jauhelihan joukkoon ja sekoitetaan.
6. Kootaan vuoka: pohjalle puolet jauheliha-pastaseoksesta, johon sekoitetaan puolet kastikkeesta. Ladotaan päälle viipaloidut tomaatit. Lisätään loppu jauheliha-pasta ja ladotaan päälle cheddarviipaleet.
7. Paistetaan 200 asteessa uunissa 5-10 minuuttia.
8. Viimeistellään paistamisen jälkeen lopulla kastikkeella, viipaloiduilla suolakurkuilla ja jäävuorisalaatilla.

Kommentit:

• Käytin vuokan päällä kurkkusalaattia suolakurkkujen sijaan. Toimi sekin.
• Paistoaika oli minun uunissa tuo 10 minuuttia, mutta ei liene minuutin päälle: ainekset ovat lähtökohtaisesti kypsiä.

Ihan ok syötävää tuosta tuli ja vähintäänkin lievästi maistui big mäciltä. Annan ampumamerkiksi Hopeisen ampumamerkin ja kokeilen toistekin.

Sotatekniikkaa: Rapid Dragon

 Yhdysvallat eli käytännössä Lockheed Martin on kehittänyt ja testannut uutta "ohjustenjakelujärjestelmää" nimeltään Rapid Dragon. Ajatuksena tuossa on se, että risteilyohjukset ja vastaavat itsenäisesti liikkuvat aseet voidaan toimittaa niiden ampumaetäisyyden päähän kuljetuskoneella "oikean" sotakoneen asemasta. Tämä on luonnollisesti kustannustehokasta ja säästää lentotunteja kalliimmalta kalustolta. Lisäksi kuljetuskoneiden miehistöiltä ei vaadita mitään erityistä koulutusta ohjusten käyttöön; riittää että he osaavat heittää kuorman ulos takaovesta lennon aikana.

Systeemissä pakataan ohjuksia moduleihin, jotka rullataan sisälle kuljetuskoneisiin. Koneet kykenevät ottamaan mukaansa useita moduleja, joista kussakin on konetyypistä riippuen joko kuusi (MC-130J) tai yhdeksän ohjusta (C-17). Moduleissa on mukana ohjusten ohjelmointijärjestelmä, jonka avulla niiden maalitietoja voidaan päivittää lennon aikana.

Määritetyssä pudotuspisteessä modulit dumpataan takaovesta ulos, ne leijuvat alaspäin laskuvarjon varassa ja laskuvarjon avauduttua ohjukset irtoavat moduleista ja lentävät itsenäisesti kohteisiinsa.

Alla "markkinointivideo" aiheesta. Copyright Youtuben mukaan.

Venäläiset käyttävät perääntymisenestojoukkoja Ukrainassa

 Iltasanomien uutisen mukaan venäläiset ovat todennäköisesti alkaneet sijoittaa Ukrainan rintamalle ”estojoukkoja” ja ”sulkuyksiköitä”, arvelee Britannian tiedustelu. Tässä tapahtuu historia toistaa itseään tyyppinen ilmiö: vastaavaa toimintaa harjoitettiin "Isänmaallisen sodan" eli Toisen maailmansodan aikoihin.

Mainio videoesimerkki aiheesta löytyy Nikita Mikhalkovin mainiosta elokuvasta Burnt by the Sun 2 (arvostelu Kyhepunussa tässä). Kohtaus on nähtävissä alla Youtubesta löytyvästä pätkästä (copyright Youtuben mukaan), Kohtaus alkaa kohdasta 24:26, jos tuo alla oleva video ei osaa siihen suoraan hypätä.

Video Venäjän käyttämästä iranilaisesta itsemurhadronesta

 Youtubesta löytyy mielenkiintoinen ja kansantajuinen esitys venäläisten käyttämästä Shaded 136 -dronesta. Dronet ovat varsin massiivisia (siipiväli n. 3 metriä, paino 220 kg), mutta kuitenkin edullisia (10-20 t$) verrattuna "oikeisiin" risteilyohjuksiin.

Videolla on kerrottu torjuntatoimista ja näin vanhan ilmatorjuntamiehen sydäntä lämmittää, että yksi potentiaalinen on 23ItK61 (nykyisin modernisoituna 23ItK95) eli tuttavallisemmin Sergei. Laitteella tuli aikoinaan leikittyä kohtuullisen paljon ja olisi mieltäylentävää, jos vanhalle veijarille löytyisi vielä tosikäyttöä. Modernisoidun version tutkaohjatulla tietokonelaskimella osumistarkkuus näin hitaisiin laitteisiin olisi vielä todennäköisesti varsin  hyvä. Toivotaan kuitenkin, että sitä ei tarvitse Suomessa testata... 

Alla video, copyright Youtuben mukaan.

Kirja: Jarmo Nieminen: Rintaman poliisi - ISBN: 978-951-20-7999-5

Kirja pohjautuu Taavetti Heikkisen päiväkirjaan vuosilta 1941-1944, jonka Jarmo Nieminen on toimittanut.

Heikkinen toimi VI Armeijakunnan 11. Divisioonan (lempinimeltään "Iskevä Kiila") valvontaupseerina. Valvontaupseerin tehtävänä oli seurata valvomansa joukon mielialaa, pitää komentajat selvillä valvontatilanteesta, ottaa haltuun pidätetyt vakoojat ja kuulustella näitä. Myös joukkojen kieltäytymiset ja karkuruudet kuuluivat vastuualaan. Kyseessä oli siis jonkin tason poliisitehtävä täydennettynä "mentaalipoliisilla". Heikkinen toimi myös sotaoikeuden istunnoissa upseerijäsenenä.

Kirjasta suurin osa on suoraa, toimitettua ja joltain osin korjattua tekstiä Heikkisen päiväkirjasta. Jarmo Nieminen on tehnyt erittäin laajan ja hyvän työn tarkistamalla asioiden taustat ja liittämällä asiahakemiston mukaan kirjaan. Jos kirjaa lukee, tuota hakemistoa kannattaa selata samalla kertaa.

Kirjan liitteenä on 11.D:n tiivistetty jatkosodan sotaretken kuvaus. Tämä on kirjan parasta antia: hyvin kirjoitettu ja taustoitettu osio.

Sen sijaan Heikkisen päiväkirjaosat (eli kirjan pääasiallinen sisältö) on tylsää ja turhauttavaa luettavaa. Jatkosodan hyökkäysvaiheen jälkeen Heikkinen lähinnä murehtii koti-ikävää ja potee reumatismia. Heikkisen termein "etappisikojen" sotaretki vaativan lähinnä läsnäoloa: saunassa käydään päivittäin, syödään hyvin, pelataan korttia  ja juodaan viinaa. Ainoa kiinnostuksen kohde vaikuttaa olevan seuraavan loman ajankohta. Myöskään vaarallista ei esikuntasotiminen näytä olevan: kirjasta löytyi yksi kohta, jossa Heikkinen kertoo joutuneensa ilmahyökkäyksen  kohteeksi ja jossa olisi voinut käydä huonosti. Heikkinen siirrettiin Mikkeliin ennen Neuvostoliiton suurhyökkäystä 1944 kesällä, jolloin hänkin olisi voinut toimintaa nähdä ja itsekin kokea.

Heikkinen myös kärttää ylennystä (luutnantista kapteeniksi) ja on katkera "aktiiveille" näiden etujen ja ylennysten osalta. Varmaankin lienee toiminut toisinkin päin: kantahenkilökuntaa lienee harmittanut (ja harmittaa näin rauhanaikanakin) reserviläisten yleneminen heidän sotilasarvoaan korkeammalle.

Jarmo Niemisen hyvästä työstä huolimatta kirjan tylsyys pudottaa sen arvomerkin Pronssiseksi ampumamerkiksi.

Alla vielä kirjan kansi:

Rintaman poliisi - kansi