Kasarmimuonaa: Perunarieskat muussista

Sattui jäämään ylimääräistä perunamuussia ruoalta joten etsin netistä tämän reseptin. Ylijäämämuusista tehdään rieskoja jotka ovat erinomaisen hyviä ainakin lämpimänä syötynä.

Ainekset:

• 3 dl perunamuusia
• 1 tl suolaa
• 1 muna
• 2-3 dl ohra- tai vehnäjauhoja (omassa kokemuksessa 2 dl on sopiva määrä)

Valmistus:

1. Laita uuni lämpenemään 275°.
2. Vaivaa kylmään perunamuusiin suola, munat ja jauhot. Vaivaa vain sen verran että taikina tuntuu sopivan pehmeältä levitettäväksi, älä tee sitkoa.
3. Levitä pellille ja pistele haarukalla, paista uunin keskiosassa n. 8 min. kunnes pintaan on ilmestynyt tummia laikkuja.

Oikein hyvää tuli tästä. Uunissa piti tosin paistaa 12 minuuttia jotta kypsiä tuli mutta muuten resepti toimi hyvin. Sitä voisi ehkä tuunata lisäämällä taikinaan voimakasmakuista juustoraastetta tai kinkkusuikaleita jolloin leivistä tulisi ruokaisampia.

Resepti on alunperin Kotikokki -sivustolta.

Edit: Kokeilin reseptiä bataattimuussin tähteisiin ja toimi jopa paremmin kuin pottumuussilla. Muutoksina vähän enemmän suolaa (n. 1,5 tl) lieventämään bataatin makeutta ja paistoaikana 15 minuuttia. Tosin perunarieskoillekin tuo 15 min taitaa olla sopiva.

Edit: Nostin tämän reseptin pintaan parin vuoden takaa, kun taas kerran kokeilin. Erittäinkin helppotekoinen ja maukas lopputulos. Tällä olisi muinaisina ei-kypsinä aikoina saanut varmastikin hyvin rispektiä vaimolta / tyttöystävältä hyvänä talousmiehenä: jäännösmuussista laaditaan tuoretta lämpimäisleipää. Nykyään Kypsien heppujen parisuhdekin on jo sen verran kypsää, että pisteiden kerääminen ei maksa vaivaa, mutta onneksi tämä tuotos maistuu hyvältä ihan omallakin kielellä...

Kasarmimuonaa: Pähkinä-Flammenkuchen

Sopp365:stä löytyi taasen resepti, jota piti kokeilla. Flammkuchen soveltuu suolaiseksi makupalaksi, mutta ei riitä varsinaiseksi ruoaksi. Kaloreita siinä on kyllä vähintäänkin riittävästi ranskankerman ja aurajuuston ansiosta.

Ainekset:

Pohja:

•  6–8 dl vehnäjauhoja
•  1 tl suolaa
•  2 munaa
•  2 dl vettä
•  4 rkl oliiviöljyä

Täyte:

•  200 g ranskankermaa
•  150 g sinihome- tai vuohenjuustoa
•  1 dl hasselpähkinöitä
•  ½ dl pinjansiemeniä
•  tuoretta timjamia
•  oliiviöljyä
•  mustapippuria myllystä

Valmistus:

1. Sekoita taikinan ainekset tasaiseksi. Taputtele taikina palloksi. Anna taikinapallon levätä jääkaapissa 20 minuuttia.
2. Lämmitä uuni 250 asteeseen. Jaa taikina kuuteen palaan. Painele tai kauli paloista ohuita pohjia jauhotetulla pöydällä.
3. Nosta pohjat leivinpaperin päälle kahdelle uunipellille.
4. Levitä notkistettua ranskankermaa pinnalle. Murustele päälle juustoa. Paista piiraita 8–10 minuuttia.
5. Paahda pähkinät ja pinjansiemenet kevyesti pannulla. Ripottele pähkinät paistettujen piiraiden päälle. Viimeistele tuoreella timjamilla, lorauksella oliiviöljyä ja rouhitulla mustapippurilla.

Muutama kommentti:

• Vehnäjauhojen määrä lienee jätetty tarkoituksella "noin" -tasolle. Itse käytin 7 dl, mutta määrää pitää säätää näppituntumalta.
• Taikina kannattaa jakaa ennen leivontaa kuuteen osaan, jolloin taikinakönttiä itseään ei tarvitse enää käsitellä.
• Varsinainen leivonta edellyttää vehnäjauhoitettua pöytää/alustaa. Laita jauhoja tasolle, lättää taikinapallo jauhoihin, käännä ympäri ja litistele sitten levyksi. Muutoin tarttuu v--maisesti näppeihin kiinni...
• Taikinalevyistä kannattaa tehdä ohuita. Itsellä jäi vähän paksuksi, jolloin 10 min paistoaika kyllä ruskisti pinnat, mutta sisusta jäi vetiseksi.

Ihan toimivia lättyjä tuli, mutta en ole vielä täysin varma onko kaiken vaivan arvoista. Pitänee kokeilla vuohenjuustollakin (nyt käytin Auraa), josko sieltä löytyisi se vau-efekti.

Kirja: Hew Strachan: Clausewitzin Sodankäynnistä - ISBN 978-951-20-7443-3

Tämä kirja osui käteen huoltoaseman kirjamyyntiliikkeestä. Tartuin kirjaan, koska olen suuri Clausewitzin (=C) ja erityisesti hänen "Vom Kriege" eli "Sodankäynnistä" -teoksensa ihailija.

Tällä kertaa osuma oli paha huti. Kirja on sinällään tieteellisen ansiokkaasti kirjoitettu, mutta siinä ei ollut yhtään ainoaa merkittävää lisäarvoa tuottavaa havaintoa. Strachan jaarittelee pitkät tekstit C:n kirjoitustapahtumasta ja Sodankäynnistä - teokseen sisältyvien eri kirjojen kirjoitusjärjestyksestä. Tämä ei sinällään liene aivan tyhjänpäiväinen asia:  C kirjoitti kirjat pitkällä aikajänteellä ja hänen teoriansa jalostuminen luonnollisesti vaikutti sisällön kehittymiseen. C myös tuunasi kirjoja koko ajan, joka sekin tekee kronologiasta kohtuullisen kiinnostavan. Ei kuitenkaan niin kiinnostavaa, että tuon kirjan kirjoittaminen ja varsinkin kääntäminen olisi tarpeen.

"Oikealle" C:n tutkijalle teos on varmastikin tarpeen, mutta maallikko ei tästä mitään kostu. Oikea tutkija kyennee myös lukemaan Strachanin teoksen alkukielellä (= englanniksi). Näin ollen kirja on turha, en suosittele sen hankintaa enkä lukemistakaan.

Annan kirjalle ampumamerkiksi "Kolmas palkinto - ei mitään".

Alla vielä varoitukseksi kuva kannesta:

Hew Strachan - kirjankansi

Kasarmimuonaa: Uuniperunat ja porotäyte

Soppa365:stä löytyi tämmöinen resepti, jota päätin kokeilla. Uuniperunat ovat ihan näppärä ruoka, joiden yleinen ongelma on jääminen raa'aksi. Siksi tuota uuniaikaa kannattaa vähintäänkin noudattaa ja mielellään vähän venyttääkin.

Uuniperunoita ei laiteta folioon, eikä se ole tarpeenkaan. Folio lienee jääne nuotio- tai puu-uuniajoista. Noilla nuotio- ja puu-uuni/kamiina -konsteilla tästä tulisi myös kenttämuonaa, mutta kentälle tarvitaan nopeammin valmistuvat ja yksinkertaisemmat pöperöt.

Ainekset:

• 6 isoa rosamunda-perunaa (tai 12 pientä)

Täyte:

•  200 g poron kylmäsavupaistia
•  3 suolakurkkua
•  5 kevätsipulin vartta
•  1 ruukku persiljaa
•  1 rkl piparjuurta raastettuna
•  ½ sitruuna
•  100 g kermaviiliä
•  1 prk (120 g) smetanaa
•  1 dl majoneesia
•  1 rkl dijoninsinappia
•  ½ tl mustapippuria rouhittuna

Valmistus:

1. Kuutioi kylmäsavuporo ja suolakurkut. Hienonna kevätsipuli ja persilja. Kuori ja raasta piparjuuri, purista sitruunan mehu.
2. Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään ja anna täytteen maustua kylmässä pari tuntia.
3. Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen. Pese perunat ja pistele niihin muutama reikä haarukalla. Paahda perunoita uunissa 20 minuuttia. Alenna lämpö 180 asteeseen ja kypsennä vielä noin 40 minuuttia. Kokeile veitsellä perunoiden kypsyyttä.
4. Anna perunoiden vetäytyä 10 minuuttia huoneenlämmössä. Halkaise ja täytä perunat.

Havaintoja:

• Näin talviaikaan ei kevätsipulia löytynyt mistään. Käytin ruohosipulia eikä se ainakaan pilannut täytteen makua. Pitänee kokeilla sillä kevätsipulillakin.
• Dijoninsinapin sijaan käytin ihan tavallista sinappia. Tuokin maistui hieman läpi, joten voimakasmakuinen dijon voi olla liiankin tujua.
• Yksi ruokailijoista oli sitä mieltä, että smetanan ja majoneesin suhdetta olisi voinut korjata (siis vähemmän smetanaa ja enemmän majoneesia). Luokittelisin kuitenkin tämän havainnon makuasiaksi.

Täyte on oikein maistuvaa ja toimii hyvin perunoiden kanssa. Valmistaminenkaan ei ole mitenkään työlästä, vaikka perunoita pitääkin uunissa paistella aika pitkään. Suosittelen kokeiltavaksi lämpimästi.

Sotakalustoa: "Ninjapommi" Hellfire R9X

Nettisurffauksessa törmäsin Iltalehden uutiseen, jossa kerrottiin CIA:n käyttäneen "ninjapommia" tappaakseen Syyriassa Al-Qaidan johtajia. Kyseessä on varsin eksoottinen laite: variantti AGM-114 Hellfire -ilmasta-maahan -ohjuksesta, jossa ei ole lainkaan räjähteitä. Sen sijaan ohjus tekee tuhoa kineettisellä energialla ja ilkeillä terillä, joita avautuu 6 kappaletta ohjuksen kyljistä juuri ennen iskemää.

Alla Daily Mail -lehdestä lainattu kuva ohjuksesta ja sen toimintaperiaatteesta:

Ninja-pommin esittely, copyright Daily Mail

Ideana tuon pommin käytölle on välttää siviiliuhreja: terroristit piiloutuvat siviilien joukkoon, jolloin räjähteillä varustettu taistelukärki helposti tappaa ja haavoittaa suuren määrän sivullisia. R9X sen sijaan iskee täsmällisesti nimettyyn kohteeseen ja vain siihen. Yläkuvan alanurkassa näkyy jälkeä, jota pommi tekee henkilöautossa. Terät menevät katosta läpi ja auton sisällä oleskelu muuttuu varsin epämiellyttäväksi. Suurempaan kohteeseen, kuten rakennukseen, laite ei kuitenkaan todennäköisesti toimi: kineettinen isku ei ole riittävä aiheuttamaan vahinkoa eivätkä terätkään pysty silpomaan kokonaisen huoneen sisältöä. Näin ollen tällä laitteella ei pystytä estämään elokuvassa Eye in the Sky -esitettyä vahinkoa: rakennuksia vastaan on edelleen hyökättävä "oikeilla" Hellfireillä.

Hämmästellä voi osumatarkkuutta: dronesta ammuttuna laite kykenee osumaan henkilöauton kokoiseen maaliin (n. 2x5 m), joka todennäköisesti vielä liikkuu! Ja tuossa maalissakin ohjaamoon..

Ilkeä vekotin ja kertoo omalta osaltaan ihmisen kekseliäsyydestä, kun pitää ottaa henki toiselta ihmiseltä.

Kirja: Pasi Tuunainen: Talven soturit - ISBN 978-952-345-042-4

Löysin Tuunaisen kirjan Hesarin viikon kirja -kokoelmasta. Teoksen alaotsikko "Talvisotataito Suomessa 1918–1940" kertoo varsin paljon sekä kirjan sisällöstä että sen luonteesta.

Tuunainen on tehnyt perinpohjaista, analyyttistä ja akateemista työtä kirjaa laatiessaan. Teoksen koko on 334 sivua paperiversiona ja kyllä sitä aika paljon sai selailla iPadillakin. Akateemisuuteen liittyy hieman tylsähkö esitystapa, joka ilmeisesti johtaa samalla myös tautologiaan: samoja asioita kerrataan eri näkökulmasta ja maallikkolukijalle tuleekin helposti dejavu -ilmiö mieleen: enkö juuri lukenutkin tästä samasta asiasta...

Kirjan mukaan Suomessa oltiin erittäinkin viisaita talvisodankäynnin suhteen. Konkreettisia kokemuksia asiasta ei ollut Vapaussodan jälkeen, mutta asian tärkeys havaittiin puolustusvoimissa ja näin ollen talvisodankäynnin toimintaa ryhdyttiin määrätietoisesti kokeilemaan, kehittämään ja kouluttamaan. Analyysissä havaittiin, että Suomessa talvi on pisin vuodenaika ja usein vanha vainolainen on käynnistänyt hyökkäysoperaatioita talvella, joten tähän kannattaa varautua. Samalla todettiin, että todennäköisen vihollisen kyvykkyys toimia pakkasessa ja paksussa hangessa on heikko, mikä tarjoaa suomalaisille mahdollisuuden tasata puntteja tulevassa "maaottelussa". Talvisodan aikainen Neuvostoliiton mekanisoitu armeija ei ollut talvisietoinen ja joutui sitoutumaan kapeisiin ja harvoihin tieuriin. Suomalaiset sen sijaan kykenivät toimimaan suksilla ja hevosvetoisesti lähes kaikkialla, kun lunta vain oli riittävänä. Lopputulos tiedetään: syntyi tarina valkoisesta kuolemasta ("Belaja smert" - henkilöityy tosin usein Simo Häyhään) ja suuri määrä ruumiita Itärajan tienoille; onneksi enemmän neuvostoliittolaisia kuin suomalaisia.

Kirjaa olisi ehkä voinut elävöittää tuomalla enemmän esiin ihmiskohtaloita ja taustoittavia tapahtumakuvauksia. Tuunaisella olisi tähän ollut varmasti eväitä: taustoituksen mukaan Tuunaisen oma kokoelma Talvisotaa käsittelevistä kirjoista käsittää peräti 2 400 nidettä,

Suosittelen kirjaa luettevaksi ainakin kaltaisilleni maallikko-sota-kiinnostuneille. Oikeille sotahistoriaharrastelijoille asia lienee jo pitkälti tuttua ja näin ollen entisen toistoa. Tuunaisen työtä on pakko arvostaa ja näin ollen annakin kirjalle arvomerkin Hopeinen ampumamerkki. Lievä tylsyys ja tautologia vievät kultaisen.

Kasarmimuonaa: Lintuleipä

Pahoittelut lukijoille: tämä resepti menee lähestulkoon jo fine-dining -osastolle. Puolustelen asiaa sillä, että lintuvuosi on ollut omalta osalta luokattoman huono eikä yksittäisestä teerestä saa kuin alkupaloja aikaiseksi.

Resepti on alunperin Hesarin sivulla kerrottu ja Akseli Herlevin nimiin merkitty. Lintuna tuossa on ollut kyyhky, mutta itse valmistin urosteerestä ja hyvin onnistui sekin.

Ainekset:

• 4 kyyhkynrintaa (tähän riitti tosiaan kyllä myös yksittäinen hyvänkokoinen teerikukko)
• suolaa
• mustapippuria
• 4 valkosipulinkynttä
• 4 rkl voita
• 2 cm:n pala tuoretta piparjuurta
• 2 dl majoneesia
• 1 punasipuli
• 1 rkl valkoviinietikkaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl sokeria
• 1 tomaatti (kannattaa ottaa 2-3)
• 1 ruukku rucolaa
• 4 viipaletta maalaisleipää

Valmistus:

1. Mausta kyyhkynrinnat suolalla ja mustapippurilla. (Tarkista, ettei lihassa ole hauleja.)
2. Litistä valkosipulinkynsiä veitsenlappeella. Kuumenna voita paistinpannussa. Lisää valkosipulinkynnet. Laita lihat pannulle ja ruskista noin 2 minuuttia puoleltaan. Nosta lihat leikkuulaudalle vetäytymään.
3. Valmista piparjuurimajoneesi:  Kuori ja raasta pala piparjuurta. Sekoita majoneesi ja piparjuuri kulhossa. 
4. Valmista marinoidut punasipulit: Kuori punasipuli. Halkaise sipuli ja suikaloi ohuiksi suikaleiksi. Yhdistä kulhossa etikka, öljy, sokeri ja hiukan suolaa. Lisää joukkoon punasipulisuikaleet ja anna maustua.
5. Leikkaa tomaatti viipaleiksi. Huuhtele ja kuivaa rucola.
6. Paista leipäviipaleet samalla pannulla, jossa paistoit kyyhkyt, koska siinä on vielä reilusti makua.
7. Kasaa kyyhkyleipä niin, että paistetun leipäviipaleen päälle tulee piparjuurimajoneesia, rucolaa, marinoitua punasipulia ja 1–2 tomaattiviipaletta. Leikkaa kyyhkynrinnat ohuiksi viipaleiksi ja asettele leipien päälle. Tarjoa heti.

Muutama kommentti tähän:

• Muukin liha kuin kyyhky käy. Käytin itse teertä, mutta en käsitellyt sitä täkkäsuikaleina, vaan silppusin muutaman sentin kokoisiksi paloiksi.
• Paistoin tarpeettoman kypsäksi nuo lihat, koska syöjäryhmässä on henkilö, joka ei voi sietää "raakaa" lihaa. Ylipaistaminen kuitenkin kuivattaa, joten käytin voita aika reippaasti paistovaiheessa.
• Piparjuurimajoneesin ja marinoidut punasipulit voi valmistaa jo hyvissä ajoin etukäteen. Tällöin leipien valmistus käy sujuvasti: maustat ja ruskista lihat, syrjään, voita pannulle, leivät paistoon ja kasataan valmiiksi, kun ovat sopivan kullanruskeita.

Hyvä ruoka tuli ja sopii erityisen hyvin vähän juhlavamman aterian alkupalaksi. Annan tälle suorilta Kultaisen ampumamerkin ja aion kokeilla muullakin lihalla.

Elokuva: USS Indianapolis: Men of Courage (2016)

Nyt näyttää jostain syystä tulevan vastaan heikohkoja sotaelokuvia. Tällä kertaa vuorossa oli Netflixistä löytyvä USS Indianapoliksesta kertova pätkä. Elokuvan esittely iMDB:stä tässä linkissä ja infoa Wikipediasta tässä.

Kyseessä on tositarina, joka elokuvassa on rakennettu kolmeen eri episodiin: ensimmäisessä käsitellään atomipommien kuljettaminen Tinianin saarelle, toisessa upotus haiongelmineen ja kolmannessa jälkiselvittely sodan jälkeen Washingtonissa.

Elokuvaa pääosittaa Nicholas Cage kapteeni McVeyn roolissa. Roolin veto on Cagemaisen pökkelöä ja yksi-ilmeistä. Elokuvan heikkous on omiaan heikentämään myös hänen roolisuoritustaan vielä perustasostakin. Erityisesti liikuttaviksi suunnitellut kohtaukset ovat suorastaan vaivaannuttavia ja myötähäpeää nostattavia Cagen maneerimaisen spanieli-ilmeen vuoksi.

Elokuva itsessäänkin on erittäin heikkoa jaarittelua ja filosofiaa. Juoni itsessään ei kanna kovin kauas (siinähän on vain kolme tapahtumaa) ja pituutta elokuvaan on pyritty löytämään merimiesten "avautumisten" pohjalta. Kuolemanvaaran läheisyys synnyttää luonnollisestikin tarvetta pohtia olemassaolon tarkoitusta, mutta vähempikin jahkailu olisi tuonut tuon asian selväksi. Jostain syystä elokuva tuo mieleen toisen hutin eli Veteen piirretyn viivan. Tuon muistikuvan synkentämänä annan tällekin saman ampumamerkin eli Kolmas palkinto - ei mitään.

Alla vielä traileri Youtubesta: