Matkailua: Normandian maihinnousu

En ollut itse suorittamassa tuota kyseistä maihinnousua vaan kävin tutustumassa asiaan Lomalinjan (www.lomalinja.com) järjestämällä kiertomatkalla 70 vuotta myöhemmin. Täytyy sanoa että oli sotahistoriasta kiinnostuneelle ehdottoman hieno kokemus! Matkan järjestelyt sujuivat erinomaisesti mutta varsinaisen helmen matkasta teki asiantuntijaopas evl evp Ilmari Hakala jolla on sekä suuri asiantuntemus että ilmiselvä innostus asiaan. Ilman opasta tuollainen matka jäisi kokemukseksi tyyliin "hohhoijaa, taas yksi hiekkaranta...". Otan matkalta muutaman havainnon esiin tähän matkakertomukseen mutta kokonaisuutta on mahdotonta avata vain lyhyen tarinan myötä.

Pariisissa vierailtiin Hôtel des Invalidesissa joka on rakennusryhmä käsittäen kirkon, museoita, muistomerkkejä, sotasairaalan ja sotilaiden vanhainkodin. Alueella on laaja näyttely kaikista Ranskan sodista mutta vierailulla keskityttiin vain I ja II maailmansotaan. Näidenkin osioiden läpi piti kahlata juoksujalkaa kokoelman laajuuden vuoksi. Mielenkiintoinen ja käymätön paikka oli myös Invalides -kirkko jonne Napoleon on haudattu. Alla kuva haudasta:

Joku on halunnut varmistaa että Napoleon myös pysyy haudassaan; sen verran massiivinen kivimöykky tuo hauta on.

Kiinnostava kohde oli myös Saint-Omerin lähistöllä sijaitseva La Coupoulessa. Kyseessä on saksalaisten rakentama tehdas ja laukaisutukikohta V2 -ohjuksille. Alueella sijaitsi ensin taivasalla ollut laukaisutukikohta jonka liittoutuneet pommittivat maan tasalle. Tästä sisuuntuneena saksalaiset rakensivat betonista 4 metriä paksun kupolin ja koversivan sen alle kallioon tarvittavat tilat V2 -ohjusten kokoamiseksi, laukaisuvalmiiksi saattamiseksi ja laukaisemiseksi. Yhtään laukaisua ei ehditty kuitenakaan tehdä liittoutuneiden jatkuvista ponnisteluista ja myös rintaman etenemisestä johtuen. La Coupolessa oli itse kupolin lisäksi nähtävissä edustava näyttely V1- ja V2-rakettihistoriaa sekä yleistä sotahistoriaa. Erityisesti maihinnousua tunnuttiin esiteltävän jokaisessa museossa; syynä tähän saattaa olla se että maihinnoususta tuli v 2014 70 vuotta täyteen. Museon katossa riippui mielenkiintoinen härveli eli ohjaamolla varustettu V1 -raketti:

Kyseessä on Fieseler Fi 103R Reichenberg R-IV itsemurhapommiksi suunniteltu laite. Saksalaiset käynnistivät japanilaisten kamikaze -tyyppisen operaation jota varten modifioitiin V1 -pommeja sekä liitokoneversioiksi että pulssisuihkumoottorilla varustetuiksi. Operaatio käynnistettiin kesällä 1944 ja muutamia testilentoja tehtiin. Yhtään taistelulentoa ei tapahtunut ja maaliskuussa 1945 Werner Baumbach (KG200 -yksikön komentaja) ja Albert Speer saivat vakuutettua Hitlerille että itsemurhaiskut eivät kuuluneet saksalaiseen sotilasperinteeseen jonka jälkeen KG200:aan kuulunut Leonidas -nimellä tunnettu itsemurhalaivue lopetettiin. Asiasta löytyy hyvä artikkeli wikipediasta tästä linkistä.

Youtubesta löytyy amatoorikuvaajan tekemä videopätkä tuosta La Coupolesta ja lisäsin sen tuohon alle. Copyright Youtuben mukaisesti.

Hautausmaita Normandiasta löytyy sattuneesta syystä paljon. Ehkä vaikuttavin oli Dieppen lähellä sijaitseva kanadalaisten hautausmaa jossa lepää n. 950 vainajaa Dieppeen vuonna 1942 suuntautuneen maihinnousuoperaation lopputuloksena. Operaation tarkoituksena oli hankkia tietoa ja kokemusta varsinaista maihinnousua varten ja se tehtiin hyvin varustettuun Dieppen satamaan. Lopputulos oli surkea ja isolta osin turha: ilman tätä operaatiotakin olisi tajuttu että miehitetty satama ei ole hyvä paikka pyrkiä maahan.. Alla olevassa hautakivessä on hyvin tiivistetty operaation typeryys ja turhuus:

Kyseessä on 25 -vuotiaan sotamiehen hauta johon muistotekstiksi on kaiverrettu: "Some time, some day we'll understand". Dieppen maihinnousu on kuvattu wikipedia-artikkelissa tässä linkissä.

Kuten mainittu, hautausmaita alueilta löytyy runsaasti tutkittavaksi. Alla maistiaisena amerikkalaisten kuuluisin hautausmaa Omaha Beachin vieressä (alemmassa näkyy itse ranta) ja saksalaisten hautausmaa La Cambessa:

Omalla tavallaan näyttäviä molemmat. Amerikkalaisia on hautausmaallaan n. 10 000 kaatunutta kun taas saksalaisia yli 20 000. Suurvalloillahan oli tapana viime sodassa haudata kaatuneensa taistelukenttien lähelle. Suomalaisten tapa tuoda sankarivainajat kotipitäjään oli hyvin poikkeuksellinen ja symbolisesti erittäin arvokas tapa. Nyttemmin mm. Yhdysvallat on ryhtynyt noudattamaan samaa menettelyä eikä perusta kenttähautausmaita Afganistaniin tms. paikkoihin.

Suomalaisesta käytännöstä poikkeava tapa on myös tuntemattomien sotilaiden hautaaminen. Suomessahan näille ei tehdä erikseen hautaa vaan sankarihautausmaalle pystytetään kentällä kadonneiden muistomerkki. Alla amerikkalainen ja saksalainen versio aiheesta:

Amerikkalaisessa hautakivessä lukee "Here rests in honored glory a Comrade in Arms Known only by God" kun taas saksalaisessa koruttomasti "Ein Deutscher Soldat".

Alla rantalomakuvaa Arromanches-les-Bains -kylästä joka sijaitsee Gold -rannan äärellä:

Tässä englantilaisten vastuulla olleessa kohdassa ranta on vielä matalaa ja helpponousuista mutta tuolla ääripäässä näkyy jo kallioita jotka hyvin kuvaavat tilannetta Omaha ja Utah -rannoilla. Erityisesti Omahahan on tullut kuuluisaksi verisestä taistelusta jota on näytelty mm. Pelastakaa sotamies Ryanissa.

Arromanches-les-Bains on sikäli merkittävä kohde että siellä sijaitsi toinen Mulberry -satamista eli keinotekoisista satamista jotka hinattiin Englannista maihinnousun jälkeistä huoltoa varten. Dieppen operaatiossa oli opittu että valmista satamaa ei voida vallata joten viisainta on rakentaa sellainen itse. Ja näin tehtiin. Operaatio on hämmästyttävä nykyiselläkin logistisella osaamisella arvioituna ja kriittisen tärkeä maihinnousun suhteen.

Viimeisenä kohteena nostan esille sotaturistien must-visit paikan eli Sainte-Mère-Églisen. Kyseisen kylän kirkontornissa on riippunut jo 70 vuotta John Steele -niminen laskuvarjosotilas tai oikeammin hänen replikansa. Steele hyppäsi yksikkönsä 82nd Airbornen mukana maihinnousua edeltävänä yönä Utah-rannan länsipäässä sijaitsevaan kylään. Kaikki meni pieleen; laskuvarjosotilaat levisivät laajalle alueelle ja osa porukasta laskeutui suoraan kylän keskustaan jossa oli sattumalta puhjennut tulipalo. Tulipaloa sammuttaneille saksalaisille oli helppo homma likvidoida laskuvarjosotilaat palon loimussa. Steelelle kävi vielä huonompi tuuri: hän osui varjoineen kirkon torniin ja jäi sinne roikkumaan. Hän selvisi kuitenkin elossa ja vieläpä pääsi taistelemaan saksalaisia vastaan: Steele näytteli kuollutta kiivaimman taistelun aikana, jäi saksalaisten vangiksi taistelun jälkeen mutta pakeni sitten näiltä. Alla olevassa kuvassa Steele viettää laatuaikaa nähtävyyksien parissa:

Kylän torilla sitten on viimeiset 70 vuotta ajanut jonossa linja-autoja joista turistit nousevat ottamaan kuvan ao. kirkontornista..

Normandian maihinnousupäivänä (D-Day) liittoutuneiden kaatuneita on US National D-Day Memorial Foundationin tutkimuksissa laskettu olleen 4413 henkilöä. Stephen Zalogan mukaan tappioiden määrä (kaatuneet, haavoittuneet ja kadonneet) jakautui maihinnousurannoille seuraavasti: Utah 589, Omaha 3686, Gold 1023, Juno 1242 ja Sword 1304. Omaha oli siis ylivoimaisesti verisin paikka ja sen vuoksi sitä useimmiten kuvataan ja käsitellään maihinnoususta kertovissa elokuvissa ja kirjoissa. Saksalaisten tappioiden lukumäärästä ei ole tietoa mutta arviot vaihtelevat 4000 - 9000 miehen välillä (mukana kaatuneet, haavoittuneet ja kadonneet).

Tarinoita riittäisi vielä paljon lisää mutta säästän ne suusanallisesti selvitettäväksi taistelutoverille.

Matka oli ehdottoman hyvä ja myönnän sille välittömästi Kultaisen ampumamerkin. Tässä olisi hyvinkin Mannerheimin ristinkin paikka mutta myöntämisen ehtoja ei valitettavasti pystytä täyttämään.