Väinö Linnan teoksesta on jo aiemmin tehty kaksi elokuvaversiota joten mitä tältä kolmannelta enää voi odottaa? Tehostetekniikka kehittyy tietokonevisualisointien myötä mutta muuta uutta tässä ei ollut edellisiin nähden. Täytyy vielä todeta että osittain myös noihin erikoistehosteisiin petyin: pyrotekniikka oli pliisua ja "verta-ja-suolenpätkiä" osasto kaukana realismista. Jälkimmäinen johtunee siitä että elokuvalle on haluttu mahdollisimman laaja katsojakunta joten K-alarajaa pyritään pitämään mahdollisimman matalalla.
Tuntemattoman osalta uuden elokuvan tekeminen on myönnettävä erittäin vaikeaksi (ehkä siksi olisi pitänyt jättää kokeilematta...): sisältö, teema, lopputulos, asian käsittely ja hahmojen maneerit ovat kaikki erittäin tuttuja sekä kirjasta että kahdesta aiemmasta filmatisoinnista. Käsittelyksi olisi voitu valita uusi tulkinta asioille mutta näin ei tehty vaan uusin uusi Tuntematon on hyvin uskollinen esikuviensa kohtaan jopa yksittäisten repliikkien osalta. Myös näyttelijöillä on selvästi haasteita: legendaaristen hahmojen (esim. Koskela tai Rokka) maneerit ovat heillä selkäytimessä joten poisoppiminen niistä on vaikeaa ja osoittautuu tässäkin sellaiseksi.
Olisin odottanut elokuvalta enemmän realismia näyttelijöiden osalta. Linnan kuvaama konekiväärikomppania oli varusmiesyksikkö joten sen miehistö ja aliupseerit (ennen täydennysmiehiä) olivat alle parikymppisiä nuoria poikia. Tässäkin elokuvassa näyttelijät ovat kuitenkin kolmikymppisiä ukkoja. Luulisin että realistisuus ja myös "shokkivaikutus" olisi suurempi jos "pikkupojat" olisivat osumaa ottavana osapuolena kohtauksissa.
Elokuvaa katsoessani mietin taas sotaelokuvien yleistä ongelmaa: sota itsessään ei anna kovin paljon sisältöä eikä ainakaan erilaistavaa sisältöä elokuvaan: taistelukohtaukset näyttävät samalta, räjähtelee ja luodit vinkuvat, muta lentää ja puuta kaatuu. Taistelukohtausten lisäksi pitää siis saada joku muu teema tai aihealue kantamaan elokuvaa. Tuntemattoman tapauksessa se on mies(poika)joukon kehitystarina, yhteenhitsautuminen ja "aikuistuminen", Sotamies Ryanissa ryhmän uhrautuminen yhden pelastumiseksi, Das Bootissa klaustrofobia, Zero Dark Thirtyssä ja Codename: Geronimossa taas ylipahis Osama Bin Ladenin hävittäminen jne. Tässä kohtaa en voi olla taas vetoamatta herroihin Spielberg ja Hanks: Please come and make a movie about Raatteentie Battle! Tuossa olisi draamaa varsinaisen taistelun lisäksi löydettävissä suuresti mm. luonnonolosuhteista ja ukrainalaisten kohtalosta Neuvostoliiton osana.
Liitän alle elokuvan trailerin Youtubesta:
En lähde suosittelemaan elokuvan katsomista tai katsomatta jättämistä: kyseessä on tosiaan puolipakollinen "kansalaisvelvollisuus" ja tulevina vuosina vaatii joka tapauksessa todellista taitoa ja päätäväisyyttä olla sitä näkemättä. Elokuva antaa enemmän elokuvateatterin kankaalta kuin televisiosta joten kokemuksen vuoksi se kannattanee teatterissa katsoa.
Elokuvan taustaksi voisi kannattaa tutkailla JR8:n sotareittiä tästä blogitekstistä: Tuntemattoman sotilaan reitti kartalla. Kehittelin myös blogitekstin tuosta JR8:n pataljoonan rakenteesta; auttaa ehkä hahmottamaan paremmin henkilöiden sijoittumista organisaatioon.
Arvomerkiksi irtoaa vain Pronssinen ampumamerkki. Tekniikan ja kuvauksen puolelta olisi pystynyt parempaankin mutta elokuvan kokonaisturhuus pudottaa sijoitusta. 7 miljoonaa euroa olisi voinut käyttää paremminkin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti