Elokuva: Ad Astra (2019)

Kävin katsomassa tämän kyseisen teoksen. Ei olisi kannattanut: elokuvabisneksessä pitäisi olla sääntö, jonka mukaan katsoja saisi rahat kolminkertaisena takaisin, jos elokuva on täysin p...a. Tuo sääntö asettaisi rimaa hieman korkeammalle laadun suhteen ja tästä rainasta rahat olisi irronnut.

Lieköhän Brad Pitt edes lukenut käsikirjoitusta tästä tekeleestä? Pitt on esiintynyt hyvissäkin elokuvissa ja onnistuneesti; luokittelisin mm. Once Upon a Time in Hollywoodin ja Furyn tällaisiksi suoritukseksi; jälkimmäinen nyt ei tosin elokuvana ihan loistava ollut. Ad Astra on sen sijaan lähtökohtaisesti ja kokonaisuudessaan surkea tekele. Toinen kelvollinen näyttelijä eli Tommy Lee Jones ei tuota pysty parantamaan, vaan hänenkin suorituksensa on luokaton ja käsikirjoitus on tähänkin syynä. Ei voi kuin suuresti kummastella miesten erehdystä lähteä tähän mukaan... agentit vaihtoon!

Lyhyenä juonikuvauksena kerrottakoon, että Pittin isä Jones on lähtenyt vuosia sitten tutkimaan maan ulkopuolista elämään auringon magneettikentän (!) ulkopuolelle ja jumiutunut Neptunuksen kiertoradalle. Pittille on kerrottu Joneksen kuolleen, mutta tosiasiassa viranomaiset arvelevat, että äijä on seonnut. Sitten Neptunuksen suunnalta alkaa tulla voimakkaita antimateriapohjaisia (!) pulsseja, jotka meinaavat tuhota koko aurinkokunnan (!). Pitt lähtee setvimään asiaa. Seurauksena on erilaisia isä-poika -tyyppisiä filosofioita ja muuta näennäistaiteellista p..aa.

Ongelmana juonen heikkouden lisäksi on se, että tarina on liian lyhyt elokuvaksi. Näin ollen käsikirjoittajat ovat keksineet, että otetaan siihen vauhtia ja ennen muuta jatkoa lisäämällä kohtauksia, jotka ovat täysin päälleliimattuja ja turhia. Tällaisia ovat mm. taistelu avaruusapinoiden (!) kanssa ja Mad Max -tyyppinen kaahailu kuussa (!).

Avaruuskohtauksissa on ilmeisesti tavoiteltu autentisuutta, koska niistä puuttuu avaruusleffoille tyypilliset räjähdysäänet. Tässä on siis pyritty aidompaan; räjähdyshän ei kuulu jos ei ole ilmaa. Autentisuuden tavoittelu ei ole kuitenkaan jatkunut esim. ilmalukkojen toimintaan tai kiertoratamekaniikkaan: Neptunuksen renkaiden läpi ei todellakaan voi lentää avaruusaluksen verhouspellin (!) suojaamana ja sen tutkan (!) heittämänä tai ainakaan ei voisi osua tuolla konstilla toiseen avaruusalukseen.

En suosittele elokuvan katsomista ja annan sille arvomerkiksi Kolmas palkinto - ei mitään.

Jos joku kuitenkin asiasta kiinnostuu, "teoksen" tiedot löytyvät iMDB:stä tästä linkistä ja alta löytyy vielä varoitukseksi traileri Youtubesta.