sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Kasarmimuonaa: Lyonin kana

Taas tuli Soppa365:sta luettua ja sieltä yhtä reseptiä kokeiltua: Lyonin kanaa. Kyseessä on kuulemma perinteinen lyonilainen ruokalaji, joka tunnetaan myös nimellä "Etikkakanaa Lyonin tapaan". Vaikka etikkaa tuossa käytetäänkin, sen maku ja tuoksu ei ole mitenkään päälle painava. Tämä on kuulemma ollut erittäin suosittu resepti viime aikoina ja sillä itsekin sitä kokeilin.

Aineksiksi kannattaa valita broilerinkoipia, koska ne sisältävät runsaasti rasvaa. Ja luonnollisesti maustamatonta ja marinoimatonta, jos sellaista sattuu löytämään. Jostain syystä "au naturel" -koivet ovat valitettavan tiukassa kauppojen valikoimassa.

Ainekset:
  •  800 g broilerinkoipia
  •  1 tl suolaa
  •  ½ tl mustapippuria myllystä
  •  2 rkl + 2 rkl voita
  •  1½ dl punaviinietikkaa
  •  6 valkosipulinkynttä
  •  1 laakerinlehti
  •  1½ dl kanalientä
  •  2 rkl tomaattipyreetä
  •  1 prk (200 g) ranskankermaa
  •  ½ ruukkua rakuunaa
  • Viimeistelyyn ½ ruukkua rakunaa
Valmistus:
  1. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Mausta broilerinkoivet suolalla ja pippurilla ja paista molemmin puolin padassa 2 rkl:ssa voita. Lisää loppu voi ja viinietikka, anna sihahtaa (wtf?). Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet karkeasti ja lisää ne laakerinlehden kanssa pataan. Laita pata uuniin ilman kantta 20 minuutiksi.
  2. Ota pata uunista. Nosta koivet hetkeksi syrjään lautaselle ja lisää pataan kanaliemi ja tomaattipyree. Keitä liedellä, kunnes jäljellä on puolet nesteestä. Lisää ranskankerma ja hienonnettu rakuuna sekä koivet pataan. Nosta takaisin uuniin noin 35 minuutiksi. Älä peitä kannella, jotta broilerit saavat rapean pinnan.
  3. Hienonna lopuksi rakuunaa pinnalle. Tarjoa esimerkiksi paistettujen perunoiden ja kasvisten kera.
Muutama kommentti:
  • Tuo resepti edellyttäisi valmistusastiaa, jolla voisi sekä paistaa liedellä että kypsyttää uunissa (esim. valurautapannu). Sellaista minulla ei sattunut olemaan, joten jouduin pelaamaan paistinpannun ja uunivuokan kanssa. Onnistui kyllä sitenkin.
  • Nestettä tuli yllätävänkin paljon. En keittänyt sitä kokoon puoliväliin asti, kun olin sen verran laiska. Olisi kuitenkin kannattanut: liemestä olisi todennäköisesti tullut kiinteämpää ja maukkaampaa ja toisaalta koipiin kauniimpi rusketus.
Ihan ok resepti oli, mutta ei mikää wau -efekti. Jätän ampumamerkin odottamaan toista valmistuskertaa, mutta suosittelen varovasti kokeiltavaksi kuitenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti