Kirja: Maavoimat: Taistelijan opas - ISBN 978-951-25-2485-3

Tämä taistelijan käsikirja on löydettävissä Internetistä tästä linkistä. Sinällään erikoista on, että suomalaisen sodankäynnin peruskäytännöt ja -menetelmät ovat netistä kenen tahansa saatavilla, mutta tosiasiassa tilanne lienee se, että 1) mitään suuria sotasalaisuuksia tuossa kirjassa ei ole, 2) kirjasta kiinnostuneet tosiammattilaiset saavat sen käsiinsä muutenkin, 3) muita asia ei kiinnosta ja 4) kielimuuri suojaa perusuteliailta. Lisäksi potentiaalisella vihollisella lienee jo olemassa manuaali suomalaisesta sodankäynnistä tyyliin "Puna-armeijan marssiopas Suomeen" viime sotien ajoilta.

Kirja kannattaa vähintäänkin selata läpi myös meidän jo nostoväkeä lähestyvien; jos ei muuten, niin uteliasuudesta ja kannatuksen vuoksi. Aika paljon asioita on tullut lisää ja toisaalta sisältö modernisoitunut oman paperiversion ajalta 80-luvulta. Merkittävin "yleismuutos" on sisällön ja esitystavan muuttuminen Nato -yhteensopivaksi, joka täytyykin tehdä nyt kun ollaan jo Naton eteisessä yhteisharjoituksissa.

Yksi olennainen muutos on asekäsittelyssä. Rynnäkkökivääriä käsitellään nykyään siten, että pistoolikahvalla oleva käsi (oikeakätisellä oikea) ei irtoa käsittelyn aikana siitä kahvalta, vaan kaikki operaatiot tehdään vasemmalla kädellä: lippaan vaihdot, virittäminen, vikojen selvitykset jne. Tämä mahdollistaa nopeamman tulitoiminnan, mutta on vanhan kansan taistelijalle hieman oudon tuntuista. Ainakaan kertakokeilulla eräässä kertausharjoituksessa tuo idea ei oikein avautunut.

Toinen merkittävä muutos on partio -malli ja siihen liittyvät etenemismuodot kuten kiilaeteneminen. Omana varusmiesaikana perusmalli oli ryhmä-puoliryhmä-taistelupari ja etenemismuodot avorivi ja avojono. Olin tosin ilmatorjunnassa ja meille annettiin vain perustason taistelijan koulutus (neuvottiin että todella tiukassa paikassa upotetaan sergeit suolampeen ja jatketaan jalkaväkimiehenä), joten "oikeilla" nurmiporilla saattoi jo tuolloin olla muitakin vinkeitä tiedossa.

Miinoitteisiin liittyen lanseerataan käsite SIMOT:

• SEIS
• Pysähdy sijoillesi.
• ILMOITA
• Välittömästi joukollesi huutamalla ”SEIS – MIINOJA!”, tai käsimerkillä, jos tilanne ei salli äänenkäyttöä.
• Sammuta mukana kannettavat radiolähettimet.
• Tarkasta katseella välitön ympäristösi (suoja-alue) metrin säteeltä.
• Tarkasta lisäksi suoja-alue ja askelmasi tutkaimella, jos epäilet tavanomaisia miinoja.
• Palaa tulojälkiäsi takaisin vähintään 100 metriä.
• MERKITSE
• Arvioimasi turvallinen tasa.
• Estä muiden pääsy miinoitteeseen.
• Evakuoi tarvittaessa haavoittuneet.
• OPASTA
• Tiedustele kiertotie.
• Opasta henkilöstö kiertotielle.
• TEHTÄVÄ
• Jatka tehtävää ryhmänjohtajan johdolla.

Kirjassa todettiin hieman lakonisesti, että itsellämme ei ole miinoja mutta vihollisella kyllä… Kiitokset tästä Tarja Haloselle (tätä ei kirjassa mainittu)!

Kirjaan oli lisätty taistelu rakennetulla alueella. Tämä on järkevä ja tarpeellinen täydennys: jostain syystä en oikein jaksa uskoa, että vihollinen lähtisi taas Raatteentietä talvipakkasella jonossa tulemaan, vaan eiköhän se pyri Krimin tyyliin pienillä erikoisjoukoilla valtaamaan asuinkeskukset, Helsingistä aloittaen. Näin ollen on syytä opiskella, kuinka rakennetussa ympäristössä on tapeltava.

Uutta kirjassa oli myös stressinhallinta ja psyykkinen palautuminen. 80-luvun versiosta henkinen puoli puuttui ja henki oli muutenkin "kyllä mies kestää eikä itke". Tässä kohtaa on muutosta tapahtunut varmaan sekä miehissä että henkisen paineen ja kestävyyden ymmärtämisessä. Kirjassa todetaan useaankin kertaan, että taistelu aiheuttaa voimakasta stressiä, pelkoa ja psyykkistä rasitusta; asia siis myönnetään ihan virallisesti.

Kirjassa on opetettu toiminnasta sotavankina seuraavaa: ”Ketään ei kuitenkaan voida estää puhumasta varsinkaan, jos kuulustelussa käytetään väkivaltaa.”. Tästä seuraa käytännön oletus, että kaikki puhuvat ja toimitaan sen mukaan: vaihdetaan tunnuslauseet, selvitetään mitä vangiksi jäänyt on tiennyt ja tulee siis kertomaan viholliselle jne. Myöskään kenenkään ei tarvitse hävetä puhumista: kaikki puhuvat lopulta, mutta aikaa kannattaa yrittää pelata.

Ensiapuun liittyen yksi aika karski kohta pisti silmään: ”Painelu-puhalluselvytykseen ei yleensä ole resursseja eikä mahdollisuutta taisteluolosuhteissa. Taisteluolosuhteissa haavoittunutta, joka ei hengitä itsenäisesti ilmatien turvaamisesta huolimatta, voidaan pitää menehtyneenä. Jos haavoittunut ei hengitä ilmateiden avaamisen jälkeen, älä jatka ensiavun antamista. Älä aloita elvytystä!” Siviilissä painelu-puhallus on peruskauraa, mutta edellä mainittuun lauseeseen lienee vahva peruste olemassa taistelutilannetta ajatellen.

Suosittelen tosiaankin oppaan läpilukua kertauksen ja harjoituksen vuoksi. Toivottavasti kirjan oppeja ei tarvitse kenenkään ryhtyä käytännössä soveltamaan...

Alla vielä kuvankaappaus kannesta:

Taistelijan opas 2013 - kansi