Sotakalustoa: T-34-85

Youtubesta osui taasen silmiin mielenkiintoinen tankkidokumentti, joka käsitteli Neuvostoliittolaista T-34-85 -vaunua. Kyseistä vaunua kutsuttiin Suomessa "pitkäputkiseksi Sotkaksi", kun taas sen aiempi versio T-34-76 oli se oikea "Sotka". Vaunusta löytyy lisää tietoa wikipedia-artikkelista tästä linkistä.

Dokumentti koostuu kahdesta jaksosta joista ensimmäisessä tarkastellaan vaunua ulkopuolelta:

Ja jälkimmäisestä sisältä:

Copyright videoissa Youtuben mukaan.

Kuten juontaja asian ilmaisee (ja moittiikin), vaunu on karkeaa tekoa eikä siinä juurikaan ole mietitty miehistön "työskentelyergonomiaa". Siitä huolimatta (tai siitä johtuen) kyseessä on kuitenkin eräs eniten valmistettu vaunu maailmassa ja myös erittäin menestyksekäs viime maailmansodassa. Venäläinen osaa  tiukan paikan tullen tehdä muutakin kuin sinkkiämpäreitä...

Elokuva: Operation Finale (2018)

Netflixistä löytyy kyseinen elokuva (linkki tässä) ja tietoa lisää IMDb:stä (linkki tässä).

Elokuva kertoo tositapahtumiin pohjautuen Adolf Eichmannin paikallistamisesta ja kaappaamisesta Argentiinasta Israeliin tuomittavaksi. Eichmann vastasi Natsi-Saksassa "lopullisen ratkaisun" eli juutalaisten joukkomurhan käytännön toteuttamisesta. Oheisen wikipedia-artikkelin mukaan Max Jakobson kiteyttää näkemyksensä muotoon, että Eichmann oli ”kansanmurhan kansliapäällikkö”. Eichmann tuomittiin oikeudenkäynnin jälkeen kuolemaan ja teloitettiin hirttämällä.

Tarina pysyy ainakin päältäpäin katsottuna tositapahtumille uskollisena. Jonkun verran voi kyseenalaista muutamia dramaattisia juonenkäänteitä ja esim. Eichmannin pojan aktiivista roolia isänsä etsinnässä tämän ollessa vielä Argentiinassa kaapattuna odottamassa kuljetusta Israeliin. Elokuvan kulku on varsin verkkainen ja paikoitellen siinä on myös venyttämisen makua: tapahtumista ei ole oikein sisältöä kahdeksi tunniksi asti jolloin aikaa poltetaan kaurismäkeläisellä pohdiskelulla ja filosofoinnilla.

Israelilaisen iskuryhmän toiminta 60-luvulla on varsin erilaista kuin vastaavat operaatiot lähiaikoina: verrokkina voi käyttää vaikkapa Osama Bin Ladenin likvidointia aiheesta kertovissa elokuvissa Codename Geronimo ja Zero Dark Thirty , jossa amerikkalaiskollegat kertaluokkaa kovemmalla tohinalla ja paukkeella hoitavat työnsä. Toki asetelmassakin on eroja: Argentiina ja Israel olivat ystävällismielisissä suhteissa kun taas Pakistanin lähialueilla oli/on käynnissä täysimittainen sota. Sinällään USA ja Pakistan eivät olleet sodassa joka ei estänyt ensimmäistä suorittamasta väkivaltaista operaatiota jälkimmäisen maaperällä.

Ben Kingsleyn roolisuoritus Eichmannina on varsin vakuuttava vaikkakin vähäeleinen mutta muuten teos jäänee "ynnämuuta" sarjaan eikä saa tässäkään blogissa Pronssista ampumamerkkiä kummenpaa arvosanaa.

Alla vielä traileri Youtubesta:

Kypsien heppujen niksipirkka: kenttäbaarikaappi

Joskus eteen tulee tilanne jossa maasto-olosuhteisiin on saatava toimitettua riittävä määrä olutta suurehkon joukon, pidemmän ajan tai muuten vaan -tarpeeseen. Toimitus onnistuu luonnollisesti ns. baarikaapissa eli tyypillisesti 24 tölkkiä sisältävässä pahvipakkauksessa. Ongelmana tuossa pakkauksessa on kuitenkin sen heikko maastokelpoisuus: kantikkaana pakkaus on ikävä laittaa selkäreppuun ja vakiomallinen "kädensija" ei tue pidempää kuljetusmatkaa.

Ratkaisuksi tulee kypsän hepun suunnaton kätevyys ja ihmeaine nimeltä jeesusteippi. Lisäksi tarvitaan esim. iippokassista (jokaisella kypsällä hepullahan on sellainen) löytyvä kantohihna. Rakentamisvaiheessa vielä tarvitaan luonnosta yleisesti löytyvä oksanpätkä tmv.

Rakentaminen tapahtuu siten että oksanpätkä laitetaan baarikaapin päälle ja kietaistaan sitten jesari baarikaapin ympäri siten että oksa jää väliin. Kierroksia voi tarvittaessa olla parikin. Tämä tehdään molempiin laatikon päihin sopiville väleille. Kun oksanpätkät sitten poistetaan välistä, iippokassin kantohihna on helppo kiinnittää jesariin ja voilá: askare on valmis! Eikun kantamaan.

Alla muutama kuva rakennelmasta:

Baarikaapin rakennelma käyttövalmiina

Detalji kiinnitysmekanismista

Baarikaappi toimintaympäristössä

Oikein kosteissa keleissä jeesusteippiä kannattaa käyttää myös itse baarikaapin vahvistamiseen liimaamalla sitä myös pitkittäissuuntaan pohjasauman tueksi.

Patenttihakemus vetämässä. Olvi -merkkisen oluen käyttö esimerkkinä on lähes tulkoon puhdasta sattumaa, mutta lahjomaa ilmaisesta mainonnasta otetaan siltä suunnalta kyllä kiitollisena vastaan.

Kenttämuonaa: Makkara-dijonpasta

Bongasin Soppa365:stä pastaohjeen jota saman tien kokeilin. Ohje soveltuisi pienin muutoksin kenttäkäyttöön (dijonsinapin tilalle oikeaa sinappia, persilja pois) ja pitääkin maistella tuotosta jos sen vaikka lisäisi kenttämuonalistaan tulevaa käyttöä ajatellen.

Ainekset:

•  2 grillimakkaraa (käytin tietysti ryynimakkaraa, 3 kpl. Toimii hyvin vaikkakin tahtoo muussautua paistettaessa. Muussautuu joka tapauksessa viimeistään mahassa...).
•  1 ruukku lehtipersiljaa
•  400 g pastaa
•  2 rkl merisuolaa (pastan keittoon, yllättävän suuri annos)
•  2 rkl kokojyvä-dijonsinappia
•  1 prk ranskankermaa

Valmistus:

1. Leikkaa makkarat ohuiksi siivuiksi. Hienonna lehtipersilja.
2. Laita pastalle iso kattilallinen vettä kiehumaan. Kuumenna pannu ja paista makkarasiivut keskilämmöllä rapeiksi molemmin puolin. Suolaa vesi ja keitä pasta.
3. Valuta pasta ja nosta se pannulle. Lisää sinappi ja ranskankerma. Sekoita joukkoon lehtipersilja.

Käytin kokeeksi pastana ihan tavanomaista makaroonia. Tästä seurasi kastikkeen liiallinen kuivuminen. Resepti vaatisi nauhapastan tai sitten tuota ranskankermaa voisi jatkaa peruskermalla.

Toimiva perusmuona. Annos on vähintään riittävä neljälle kasarmioloissa ja uskoisin että jopa kentälläkin: pasta täyttää hyvin. Suosittelen kokeilemaan.

Kasamimuonaa: Sipulifocaccia

Kypsät heput ovat lähtökohtaisesti lihansyöjiä mutta joskus kasvismuonakin poikkeuksellisesti maistuu. Esimerkki toimivasta kasvisruokalajista on Italian Liguriasta peräisin oleva sipulifocaccia -leipä. Resepti tähän löytyi Soppa365 -sivulta:

Ainekset:

Pohja:

•  25 g hiivaa
•  4 dl vettä
•  ¾ dl oliiviöljyä
•  1 tl suolaa
•  6–7 dl vehnäjauhoja

Karamellisoidut sipulit

•  700 g (5–7 kpl) sipulia
•  ½ dl oliiviöljyä
•  1 rkl tuoretta rosmariinia hienonnettuna
•  1 tl suolaa
•  1 tl sokeria
•  ½ tl mustapippuria myllystä
•  (1 rkl valkoviinietikkaa)

Pinnalle
 1/2 dl oliiviöljyä

Valmistus:

1. Liuota hiiva haaleaan veteen. Lisää öljy, suola ja jauhot.
2. Sekoita taikinaa puuhaarukalla voimakkaasti noin minuutti, kunnes se on tasaista. Taikinan on tarkoitus olla hyvin pehmeää.
3. Levitä valmis taikina leivinpaperin päälle pellille. Anna sen kohota peittämättä noin tunti. Omassa valmistuskokeilussa kohoaminen jäi varsin vaatimattomaksi mutta hyvä tuli siitä huolimatta.
4. Valmista sillä aikaa pinnalle sipulit. Kuori, puolita ja viipaloi sipulit. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipulit raukeiksi (wtf?) ahkerasti käännellen. Lisää kuullotuksen aikana rosmariini, suola, sokeri ja mustapippuri. Paista vielä hetki, jotta sipulit hieman karamellisoituvat. Älä paista liikaa, jotta sipulit eivät kypsy hajoavan pehmeiksi ja liian tummiksi. Lisää lopuksi halutessasi tilkka viinietikkaa ja kuohauta, jotta ylimääräinen neste haihtuu.
5. Ripottele sipulit kohonneen taikinan pinnalle.
6. Paista sipulifocacciaa 225-asteisen uunin keskitasolla 20–25 minuuttia. Paistoaika riippuu sipulien karamellisoitumisesta: Mikäli ne eivät tummu liikaa, voit jatkaa paistamista vielä hetken. Tällöin pohjasta tulee ihanan rapea.
7. Sivele pinnalle hieman oliiviöljyä. Tarjoa lämpimänä.

Muutama huomio: Oikea jauhomäärä ainakin minun kokeiluissa on 6 dl. Oliiviöljyä ei kannata laittaa päälle puolta desiä, vaan voidella pinta sillä sopivasti.

Oikein hyvää tuli. Maistuu sekä lämpimänä että kylmänä, suosittelen!

Charles Minardin Infograafi Napoleonin Venäjänseikkailusta

Nykypäivän webbisivuilla ja lehtiartikkeleissa näkee usein infograafeiksi nimitettyjä piirroksia, joilla pyritään havainnollistamaan kuvattua aihetta useamman ulottuvuuden avulla. Infograafi ei ole uusi keksintö; eräs ensimmäisistä sellaisen kehittelijöistä oli ranskalainen insinööri Charles Minard joka kuvasi  Napoleonin sotajoukkojen retkeä Venäjälle vuosina 1812-13.

Charles Minardin Infograafi

Kartta alkaa Puolan ja Venäjän väliseltä rajalta ja etenee siitä kohti Moskovaa. Ruskeat ja mustat alueet kuvaavat ranskalaisten joukkojen määrän eri maantieteellisissä paikoissa ajan funktiona. Kuvassa on kuudenlaista tietoa  joukkojen määrä, kuljettu matka, maantieteelliset koordinaatit (pituus ja leveys), joukkojen etenemissuunta, sijainti sekä kenties kaikkein tärkein Napoleonin tappioon johtanut syy: kenraali Pakkanen eli Venäjän lämpötila perääntymisvaiheen aikana. Punaruskea väri kuvaa hyökkäysvaihetta ja  musta perääntymisvaihetta. Yksi millimetri alkuperäisellä kartalla vastasi kymmentä tuhatta miestä.  Lämpötila on ilmoitettu Réaumur-asteikolla joten lämpötilat pitää kertoa luvulla 1,25 saadakseen ne celsiusasteina: esimerkiksi −30 °R = −37,5 °C.

Kova on retki ollut. Matkaan lähti noin 600 000 miestä  mutta sotaretken loppuun mennessä koko Grande Armée oli käytännössä tuhoutunut. Tuo lopputilanne näkyy hyvin Minardin graafistakin: paluumatkan mustat viivat hiipuvat kokonaan länteen mennessä..

Hyödyllinen matkasivusto

Löysin netistä Triptek -nimisen yrityksen verkkokauppasivuston joka tuon verkkokaupan lisäksi sisältää erittäin hyödyllisiä matkailuun liittyviä listoja. Lisään tämän Kyhepunuun tulevia tarpeita varten helposti löydettäväksi vaikka ei se ei tarkasti aihealueeseen kuulukaan.

1. Matkailijan sähköopas: minkälaista sähköä löytyy mistäkin, tarvitaanko adapteri ja minkälainen. Tätä tietoa usein joutuu kaivamaan matkatoimistojen tmv. sivuilta mutta tässä tieto on yhdessä paikassa ja maakohtaisesti.
2. Matkailijan pakkauslista: suuntaa antava muistilista, mitä tulisi muistaa ottaa mukaan.
3. Käsimatkatavararajoitukset lentoyhtiöittäin: listaus lentoyhtiöiden määräyksistä käsimatkatavaroiden mittoja ja painoja koskien.

Kiitokset Triptekille listojen laadinnasta. Copyrightit heillä.

Matkailua: Prahan teknillinen museo

Tuli matkailtua Prahassa. Kaupunki on ihan kelvollinen käyntipaikka ja kustannuksiltaan edullinen: oluttuopin hinta on n. kolmannes Suomen hinnoista joten matkakulut voi tienata helposti takaisin sitä juomalla... Kaupungissa eniten ärsyttää juurikin sen halvan oluen takia kaupunkiin änkäytyneet brittituristit. Lienevät kuitenkin sesonkikävijöitä joten sään viileneminen auttaa asiaa kun b-turisti ei enää pärjää ilman paitaa.

Prahassa sijaitsee varsin kiinnostava ja laadukkaasti toteutettu teknillinen museo. Museo sijaitsee käytännössä ydinkeskustassa Vltavan pohjoisrannalla (Google Mapsissa täällä) ja sinne on esim. Kaarlensillalta n. 1.8 km matkaa joten paikalle pääsee helposti kävellenkin. Pääsylipun hinta museeon on 220 Korunaa eli n. 8,5 Euroa.

Nostan alla esille muutaman kuvaamani kohteen museosta:

Ensinnä Spitfire jollaisella Tsekin vapaaehtoiset lensivät Toisen maailmansodan ilmavoimissa.

Spitfire Prahan teknillisestä museosta, Tsekin tunnuksissa.

Seuraavaksi kuva sota-Harley Davidsonista. Pyörä on originaaliasussa mutta varsin kirjavasti koristeltu; tuskin tositilanteessa USA:n lippuja kuljeteltiin.. Pyörä näyttää osallistuneen Normandian maihinnousun juhlallisuuksiin 2014.

Sota-HD Prahan teknillisestä museosta.

Ja vastineeksi germaaniversio samasta aiheesta eli sota-BMW. Eipä ole pyörä juurikaan muuttunut nykypäivään tultua...

Sota-BMW Prahan teknillisestä museosta.

Kulkuvälinenäyttelyn (josta ylläolevat kuvat ovat) lisäksi museossa on 13 muuta pysyvää näyttelyosastoa joiden sisältöä voi tutkia museon sivujen "virtuaalikierroksella" tästä linkistä. Kyllä tuolla helposti useamman tunnin  saa tekniikasta vähemmänkin kiinnostunut helposti kulumaan. Paikassa on myös ravintola josta saa mm. mainittua jo olutta (tietysti!).

Suosittelen paikkaa vähintäänkin sadepäivän käyntikohteeksi ja annan sille hopeisen arvomerkin. Arvoa vähentää lähinnä todellisten harvinaisuuksien puuttuminen kokoelmista.