Kirja: Helena Immonen: Operaatio Punainen Kettu - ISBN: 978-952-382-298-6

 Kirjan takakannen buffin perusteella Helena Immonen on turvallisuuspolitiikkaan perehtynyt journalismin ja viestinnän ammattilainen, sissiradisti ja reserviupseeri. Immonen on kirjoittanut tämän "hyytävän realistisen  ja asiantuntevan trillerin kriisistä, joka voisi tapahtua todellisuudessakin" (edelleen takakannen myyntitekstistä).

Juonenkulkua en lähde enempää avaamaan, jotta en spoilaisi kirjaa. Spoilausta ei kuitenkaan tapahtune, jos kerron että taas kerran setvitään Suomen ja Venäjän välisiä suhteita. Jonkin verran sisällölle antaa lisäkiinnostusta ajoitus: kirja on julkaistu 2020 eli ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Kirjan tapahtumat voi nähdä vaihtoehtoisena historiana eli mitä jos Putinin kiinnostus ei olisi ollut Ukraina vaan Suomi. Kirjalle on luvassa jatko-osa tänä vuonna ja on jo ehkä ilmestynytkin.

Sotakirjana tämä on erikoinen: ensimmäinen armeijan käyneen naisen kirjoittama, jonka olen lukenut. Myös sisällön näkökulma  on naislähtöinen, koska toimijoina on useitakin naissotilaita ja -upseereita ja päähenkilönäkin on reservin luutnanttirouva. Todennäköisesti tässä on taustalla vain allekirjoittaneen "boomeristi", mutta tuo naisnäkökulma on johtanut Herttasarja -tyyliseen kerrontaan (tosin en koskaan ole lukenut yhtään ao. taidekirjallisuuteen kuuluvaa kirjaa), jossa hahmojen tunne-elämää parisuhdekriiseineen korostetaan ja vatvotaan loputtomasti. Yksi syy tähän lienee kirjan sivumäärän lisääminen, mutta 464 sivua kiitoksineen pokkariversiona on kyllä minusta sinällään jo liikaakin.

Sissiradisti-upseerin asiantuntemus Puolustusvoimien toiminnasta ei aivan riitä uskottavan juonenkulun rakentamiseen, vaan apuna olisi kannattanut käyttää jotain ammattiupseeria sopivaan tasoon asti. Esimerkiksi tilannekeskuksen toimintaa kuvataan kyllä nykyään jo julkisissa Youtube -videoissakin (linkki esim. tässä), joten riittävän hyvä mutta ei liian yksityiskohtainen ammattiapukin olisi todennäköisesti ollut saatavissa sisällön tarkastukseen.

Kirjana arvostan tässä teemassa edelleen enemmän Punaista Porvoota, vaikka sen kirjoittamisen jälkeen sodankäyntitekniikka onkin merkittävästi kehittynyt. 

Annan Punaiselle ketulle arvosanaksi Pronssisen ampumamerkin. 

Alla vielä kuva kannesta:

Operaatio Punainen kettu -kansi

Kasarmimuonaa: Bigmac -pastavuoka

 Tämä "hittiruoka" tuli vastaan Ilta-Sanomien Ruokalassa ja kokeilin. Ajatuksena on tehdä pastasta ja jauhelihasta vuoka, joka maustetaan big mac -hampurilaiselta maistuvalla kastikkeella.

Ainekset:

Kastike:

• 200 g kermaviili
• 2 rkl majoneesi
• 1,5 rkl kurkkusalaatti
• 1 rkl sinappi
• 2 rkl ketsuppi
• 2 rkl sokeri
• paprikamaustetta
• suolaa

Vuoka:

• 400 g naudan jauheliha
• 1 sipuli
• 1 rkl tomaattipyre
• 300 g pastaa (esim. kierre)
• 2 tomaattia
• 200 g cheddar sulatejuustoviipaleet

Päälle:

• jäävuorisalaatti
• suolakurkkuja

Valmistus:

1. Sekoitetaan kastikeainekset.
2. Pilkotaan sipuli ja viipaloidaan tomaatti.
3. Keitetään pasta ohjeen mukaan.
4. Paistetaan jauheliha ja pilkottu sipuli. Lisätään joukkoon tomaattipyre.
5. Lisätään keitetty pasta jauhelihan joukkoon ja sekoitetaan.
6. Kootaan vuoka: pohjalle puolet jauheliha-pastaseoksesta, johon sekoitetaan puolet kastikkeesta. Ladotaan päälle viipaloidut tomaatit. Lisätään loppu jauheliha-pasta ja ladotaan päälle cheddarviipaleet.
7. Paistetaan 200 asteessa uunissa 5-10 minuuttia.
8. Viimeistellään paistamisen jälkeen lopulla kastikkeella, viipaloiduilla suolakurkuilla ja jäävuorisalaatilla.

Kommentit:

• Käytin vuokan päällä kurkkusalaattia suolakurkkujen sijaan. Toimi sekin.
• Paistoaika oli minun uunissa tuo 10 minuuttia, mutta ei liene minuutin päälle: ainekset ovat lähtökohtaisesti kypsiä.

Ihan ok syötävää tuosta tuli ja vähintäänkin lievästi maistui big mäciltä. Annan ampumamerkiksi Hopeisen ampumamerkin ja kokeilen toistekin.

Sotatekniikkaa: Rapid Dragon

 Yhdysvallat eli käytännössä Lockheed Martin on kehittänyt ja testannut uutta "ohjustenjakelujärjestelmää" nimeltään Rapid Dragon. Ajatuksena tuossa on se, että risteilyohjukset ja vastaavat itsenäisesti liikkuvat aseet voidaan toimittaa niiden ampumaetäisyyden päähän kuljetuskoneella "oikean" sotakoneen asemasta. Tämä on luonnollisesti kustannustehokasta ja säästää lentotunteja kalliimmalta kalustolta. Lisäksi kuljetuskoneiden miehistöiltä ei vaadita mitään erityistä koulutusta ohjusten käyttöön; riittää että he osaavat heittää kuorman ulos takaovesta lennon aikana.

Systeemissä pakataan ohjuksia moduleihin, jotka rullataan sisälle kuljetuskoneisiin. Koneet kykenevät ottamaan mukaansa useita moduleja, joista kussakin on konetyypistä riippuen joko kuusi (MC-130J) tai yhdeksän ohjusta (C-17). Moduleissa on mukana ohjusten ohjelmointijärjestelmä, jonka avulla niiden maalitietoja voidaan päivittää lennon aikana.

Määritetyssä pudotuspisteessä modulit dumpataan takaovesta ulos, ne leijuvat alaspäin laskuvarjon varassa ja laskuvarjon avauduttua ohjukset irtoavat moduleista ja lentävät itsenäisesti kohteisiinsa.

Alla "markkinointivideo" aiheesta. Copyright Youtuben mukaan.

Venäläiset käyttävät perääntymisenestojoukkoja Ukrainassa

 Iltasanomien uutisen mukaan venäläiset ovat todennäköisesti alkaneet sijoittaa Ukrainan rintamalle ”estojoukkoja” ja ”sulkuyksiköitä”, arvelee Britannian tiedustelu. Tässä tapahtuu historia toistaa itseään tyyppinen ilmiö: vastaavaa toimintaa harjoitettiin "Isänmaallisen sodan" eli Toisen maailmansodan aikoihin.

Mainio videoesimerkki aiheesta löytyy Nikita Mikhalkovin mainiosta elokuvasta Burnt by the Sun 2 (arvostelu Kyhepunussa tässä). Kohtaus on nähtävissä alla Youtubesta löytyvästä pätkästä (copyright Youtuben mukaan), Kohtaus alkaa kohdasta 24:26, jos tuo alla oleva video ei osaa siihen suoraan hypätä.

Video Venäjän käyttämästä iranilaisesta itsemurhadronesta

 Youtubesta löytyy mielenkiintoinen ja kansantajuinen esitys venäläisten käyttämästä Shaded 136 -dronesta. Dronet ovat varsin massiivisia (siipiväli n. 3 metriä, paino 220 kg), mutta kuitenkin edullisia (10-20 t$) verrattuna "oikeisiin" risteilyohjuksiin.

Videolla on kerrottu torjuntatoimista ja näin vanhan ilmatorjuntamiehen sydäntä lämmittää, että yksi potentiaalinen on 23ItK61 (nykyisin modernisoituna 23ItK95) eli tuttavallisemmin Sergei. Laitteella tuli aikoinaan leikittyä kohtuullisen paljon ja olisi mieltäylentävää, jos vanhalle veijarille löytyisi vielä tosikäyttöä. Modernisoidun version tutkaohjatulla tietokonelaskimella osumistarkkuus näin hitaisiin laitteisiin olisi vielä todennäköisesti varsin  hyvä. Toivotaan kuitenkin, että sitä ei tarvitse Suomessa testata... 

Alla video, copyright Youtuben mukaan.

Kirja: Jarmo Nieminen: Rintaman poliisi - ISBN: 978-951-20-7999-5

Kirja pohjautuu Taavetti Heikkisen päiväkirjaan vuosilta 1941-1944, jonka Jarmo Nieminen on toimittanut.

Heikkinen toimi VI Armeijakunnan 11. Divisioonan (lempinimeltään "Iskevä Kiila") valvontaupseerina. Valvontaupseerin tehtävänä oli seurata valvomansa joukon mielialaa, pitää komentajat selvillä valvontatilanteesta, ottaa haltuun pidätetyt vakoojat ja kuulustella näitä. Myös joukkojen kieltäytymiset ja karkuruudet kuuluivat vastuualaan. Kyseessä oli siis jonkin tason poliisitehtävä täydennettynä "mentaalipoliisilla". Heikkinen toimi myös sotaoikeuden istunnoissa upseerijäsenenä.

Kirjasta suurin osa on suoraa, toimitettua ja joltain osin korjattua tekstiä Heikkisen päiväkirjasta. Jarmo Nieminen on tehnyt erittäin laajan ja hyvän työn tarkistamalla asioiden taustat ja liittämällä asiahakemiston mukaan kirjaan. Jos kirjaa lukee, tuota hakemistoa kannattaa selata samalla kertaa.

Kirjan liitteenä on 11.D:n tiivistetty jatkosodan sotaretken kuvaus. Tämä on kirjan parasta antia: hyvin kirjoitettu ja taustoitettu osio.

Sen sijaan Heikkisen päiväkirjaosat (eli kirjan pääasiallinen sisältö) on tylsää ja turhauttavaa luettavaa. Jatkosodan hyökkäysvaiheen jälkeen Heikkinen lähinnä murehtii koti-ikävää ja potee reumatismia. Heikkisen termein "etappisikojen" sotaretki vaativan lähinnä läsnäoloa: saunassa käydään päivittäin, syödään hyvin, pelataan korttia  ja juodaan viinaa. Ainoa kiinnostuksen kohde vaikuttaa olevan seuraavan loman ajankohta. Myöskään vaarallista ei esikuntasotiminen näytä olevan: kirjasta löytyi yksi kohta, jossa Heikkinen kertoo joutuneensa ilmahyökkäyksen  kohteeksi ja jossa olisi voinut käydä huonosti. Heikkinen siirrettiin Mikkeliin ennen Neuvostoliiton suurhyökkäystä 1944 kesällä, jolloin hänkin olisi voinut toimintaa nähdä ja itsekin kokea.

Heikkinen myös kärttää ylennystä (luutnantista kapteeniksi) ja on katkera "aktiiveille" näiden etujen ja ylennysten osalta. Varmaankin lienee toiminut toisinkin päin: kantahenkilökuntaa lienee harmittanut (ja harmittaa näin rauhanaikanakin) reserviläisten yleneminen heidän sotilasarvoaan korkeammalle.

Jarmo Niemisen hyvästä työstä huolimatta kirjan tylsyys pudottaa sen arvomerkin Pronssiseksi ampumamerkiksi.

Alla vielä kirjan kansi:

Rintaman poliisi - kansi

Sotatekniikkaa: Seinän läpi näkijä XAVER 1000

Israelilainen Camero-Tech on kehittänyt tieteiselokuvatekniikkaa lähestyvän laitteen, jolla voidaan seinän läpi tunnistaa ihmisiä ja eläimiä, näiden lukumäärää, kokoa, liikettä, asentoja jne. Laite käyttää UWB -tekniikkaa tuohon tunnistamiseen ja skannaamiseen.

Laitteen speksien mukaan laite on kooltaan n. neliömetrin kokoinen käyttöasennossa ja painaa 16,5 kg akkuineen. Maksimihavainnointietäisyys on 42 metriä (videolla on mainittu 20 m) ja se voi läpäistä kaikenlaisia seinämateriaaleja betonista kipsilevyihin; tosin terästä ei ole listalla mainittu.

Laitteen käyttökelpoisuus on ilmeinen kaupunkiolosuhteissa ja toimittaessa terroristien ja "muuten epäilyttävien tyyppien" kanssa: kohdetilan tilanne voidaan kartoittaa rauhassa etukäteen ja tilaan voidaan tehdä tunkeutuminen halutulla hetkellä ja halutussa tilanteessa. Tilan viereen pitää päästä toki huomaamatta, mikä avoimessa sodankäynnissä ei ole välttämättä kovin helppoa. Käyttäjinä voivat toki sotilaiden lisäksi olla esim. poliisi- ja pelastushenkilöt.

Alla Camero-Techin kuva laitteesta (esittely)käytössä, copyright heillä:

Xaver 1000 sotilaskäytössä

Kasarmimuonaa: Katkarapupaella

Nimesin tämän ruokalajin kasarmimuonaksi, vaikka valmistus onnistuu kyllä kenttäolosuhteissa: vain pannu tarvitaan. Katkarapuja ei kuitenkaan useimmiten kuljetella mukana eikä niitä Suomen vesistöistä saakaan, joten menköön kasarmimuonaksi.

Ohje tuli vastaan Lidlin sivustolta ja päätin kokeilla. Kyseessä on espanjalainen perusmuona eli paella:

Ainekset:

• 1 sipuli
• 4 valkosipulinkynttä
• 1 pkt (300 g) Grillimaisteri chorizo raakamakkaraa (muunkin merkkinen kelpaa)
• 1 rkl öljyä
• 3 dl Golden Sun risottoriisiä (muunkin merkkinen kelpaa)
• 1 ½ tl paprikajauhetta
• 7 dl vettä
• 1 kanaliemikuutio
• 1 punainen paprika
• 3 tomaattia
• ½-1 tl suolaa
• ¼ tl mustapippuria
• 200 g vihreitä papuja (pakaste)
•  1 pkt (150 g) Grillimaisteri grillikatkarapuja maustevoilla (chili, valkosipuli tai sitruunapippuri) (muunkin merkkinen kelpaa)
• ½ ruukkua lehtipersiljaa hienonnettuna
• leipää tarjoiluun

Valmistus:

1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Leikkaa chorizo paloiksi.
2. Paista chorizo isossa pannussa tai kasarissa rapeaksi ja ruskistuneeksi. Ota makkarat pois pannulta, jätä öljy pannuun.
3. Kuullota sipulia chorizon rasvassa muutaman minuutin ajan. Lisää valkosipuli ja paprikajauhe, paista hetki.
4. Lorauta tarvittaessa öljy pannuun ja sekoita riisi joukkoon. Lisää vesi ja murennettu kanaliemikuutio, kuumenna kiehuvaksi.
5. Pilko paprika ja tomaatit kuutioiksi, sekoita riisin joukkoon. Sulje kannella ja anna hautua noin 15 minuuttia, kunnes liemi on imeytynyt ja riisi on kypsää. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
6.  Ripottele chorizot, vihreät pavut ja katkaravut maustevoinappien kera riisin pinnalle. Sulje kansi ja hauduta vielä noin viisi minuuttia.
7. Viimeistele hienonnetulla lehtipersiljalla. Tarjoile lisäksi hyvää leipää.

Muutama kommentti:

• Ruokaviisastelijoiden mukaan paella eroaa risotosta siinä, että paellaa ei hämmenetä valmistuksen aikana. Tämän vuoksi paistoastian olisi hyvä olla laakea tasaisen kypsymisen takaamiseksi. Itse käytin wokkipannua, jolloin jouduin väkisin hämmentämään, jotta kypsyy tasaisesti.
• Ohjeessa on mainittu maustevoinapit ja niistä olisi voinut olla hyötyä: nyt maku jäi hieman pliisuksi. Käytin kuitenkin kilpailevan kauppaketjun katkarapuja, joita ei ollut varustettu lisämausteilla. Ehkä valkosipulin, mustapippurin tai paprikajauheen määrää lisäämällä muonaan saisi enemmän asennetta.

Hyvää tuli, mutta arvosanaa en lähde vielä antamaan tuon pliisuuden vuoksi. Joka tapauksessa teen tätä vielä uudelleen, sen verran kiinnostava ruokalaji tuo paella on.