Kirja: Mika Kulju : Lapin sota 1944-1945 - ISBN 978-951-20-9362-5

Sain luettavaksi tämän Mika Kuljun kirjoittaman ansiokkaan teoksen ja havahduin huomaamaan, että ainakin itseltäni Lapin sota on jäänyt hyvin vähäiselle huomiolle ja vaikutelmana on ollut, että suomalaiset peesasivat saksalaisia läpi Lapin ja kyse olisi ollut lähinnä pikkukahakasta. Toki Tornion maihinnousu ja Lapin polttaminen olivat tuttuja asioita ja Lapissa paljon liikkuneena ei voi olla huomaamatta esim. muistomerkkien runsautta.

Lapin sota oli kuitenkin totista sodankäyntiä. Wikipedian tietojen mukaan sodassa kaatui 774 ja haavoittui 2904 suomalaista saksalaisten vastaavien lukujen ollessa arviolta 1000 kaatunutta ja yli 2000 haavoittunutta. Eli kyllä sotaa käytiin varsin tosissaan alkuvaiheen "yhteisymmärryksen" jälkeen.

Mika Kuljun kirjassa koko sodan kulku on käyty perinpohjaisesti läpi ja täydennetty karttapiirroksilla. Jälkimmäisiä olisi tosin saanut olla enemmänkin mm. yksittäisten taistelujen osalta. Tapahtumia oli paljon, kuten alla olevasta karttakuvasta käy ilmi:

Lapin sodan tapahtumapaikkoja kartalla

(Tietolähde: Matti Ursin / Pohjois-Suomen tuhot ja jälleenrakennus saksalaissodan 1944 - 1945 jälkeen).

Kirjasta käy hyvin ilmi, kuinka katkeraa ja kovaa tuon sodankäynti on ollut. Saksalaisten näkökulmasta entinen aseveli teki petoksen ja varsinkin Tornion jälkeen petti yhdessä sovitun menettelytavan. Suomalaisille taas saksalaisten poltetun maan taktiikka ja kirjassa kuvatut sotarikokset aiheuttivat kostohalua ja vihamielisyyttä. Taustalla oli vielä koko ajan Neuvostoliiton valvontakomission painostus ja Puna-armeijan miehityksen pelko, jos aitoja taisteluja ei olisi käyty.

Lapin sota -kirjan kansi

Suosittelen Mika Kuljun kirjaa luettavaksi vähintäänkin, jos lukijalla on itseni kaltainen musta aukko tiedoissa Lapin sodan osalta. Kirja on dokumentaarisesta luonteestaan johtuen jonkin verran puisevaa luettavaa, mutta annan sille silti Hopeisen ampumamerkin.

Kasarmimuonaa: Juustoiset kaurateeleivät

 Yhteishyvästä löytyi käyttökelpoinen resepti tuoreen leipäleivonnaisen tekemiseen. Kyseessä on juustoa sisältävä kaura-vehnäleipä, joka valmistuu helposti ja näppärän nopeasti.

Ainekset:

• 3 dl kaurajauhoja
• 1 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 150 g juustoraastetta
• 2 dl maitoa

Valmistus:

1. Yhdistä kuivat aineet. Sekoita joukkoon maito ja juustoraaste.
2. Ota taikina jauhotetulle pöydälle, pyöritä tangoksi ja jaa kymmeneen osaan.
3. Pyörittele palat jauhotuissa käsissä ja painele leipäsiksi leivinpaperoidulle pellille. Paista 250-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Tarjoa heti.

Erittäinkin helposti valmistettavissa oleva resepti ja tuotokset ovat maistuvia. Annan tälle tältä istumalta Kultaisen ampumamerkin noiden kahden ominaisuuden vuoksi.

Kasarmimuonaa: Pastasalaatti

Taas sorrutaan kasvisruokareseptin julkaisuun! Tai no, on tuossa mozzarellaa mukana, joten ainakaan vegaanista ei voi puhua. Resepti voisi olla myös kenttämuonaa valmistuksen näkökulmasta, mutta ravinto- ja rasvapitoisuus ei riitä kuluttavissa kenttäoloissa toimimiseen. Resepti löytyi K-Ruoka -sivustolta.

Ainekset:

• 1 ps (400 g) Rummo gluteenitonta fusillipastaa
• 4 l vettä
• 2 tl suolaa
• 1/2 prk (à 185 g) Pirkka vihreää pestoa
• 2 rkl sitruunanmehua
• 2 rs (à 250 g) kirsikkatomaatteja
• 1 prk (350 g/180 g) Pirkka Parhaat kreikkalaisia kalamataoliiveja
• 1 ruukku basilikaa
• 2 ps (à 125 g) mozzarellapalloja tai 2ps(200 g/125 g) Pirkka mozzarellaa
• 1 ps (65 g) Pirkka Luomu rucolaa

Valmistus:

1. Keitä pastaa pakkauksen ohjeen mukaan suolatussa vedessä 13 minuuttia. Valuta ja anna jäähtyä hetki.
2. Mittaa pesto ja sitruunanmehu salaattikulhoon ja kääntele joukkoon pasta.
3. Huuhtele kirsikkatomaatit. Valuta oliivit. Hienonna basilika. Jos käytät isoja mozzarellapalloja, valuta ne ja leikkaa juustot kuutioiksi.
4. Kääntele kaikki salaatin ainekset sekaisin. Säilytä jääkaapissa tarjoiluun asti.

Muutamia huomioita:

• Annos on suuri (reseptin mukaan 10 hlöä), joten kannattaa tarvittaessa vaikka puolittaa.
• Sivustolla neuvotaan: "Voit tehdä salaatin valmiiksi jo edellisenä päivänä. Jätä silloin rucola ja basilika pois ja kääntele ne joukkoon vasta ennen tarjoilua."
• Aineksissa on viitattu Pirkka -tuotteisiin. Nuo eivät ole välttämättömiä ja salaatti onnistui yhtähyvin mm. S-tuotteilla.
• Pestoa löytyy myös Sitruunapesto -versiona, jolloin sitruunamehua ei erikseen tarvita.

Oikein maukas ja ruokaisakin salaatti tästä tuli. Salaattityyppistä muonaa pitäisi yrittää vaikka väkisin se puoli lautasellista yrittää syödä ja tämän kanssa se ei hirvittävän väkinäistä ole. Suosittelen kokeilemaan. Arvomerkki jää odottamaan toista kokeilukertaa.

Sotakalustoa: Boeing Loyal Wingman

 Boeing on kehittänyt yhdessä Australian ilmavoimien kanssa Loyal Wingman -konseptin ("Uskollinen siipimies"), joka on tehnyt ensilentonsa.

Kyseessä on itsenäiseen toimintaan kykenevä drone, joka on tarkoitettu toimimaan yhdessä miehitettyjen taistelulentokoneiden kanssa, toisin sanoen näiden siipimiehenä. Boeingin julkaisemien teknisten tietojen mukaan laite on 11,7 metriä pitkä, ja sen toimintamatka on yli 3700 km. Suorituskykyä ei paljasteta, mutta sitä kuvataan hävittäjänkaltaiseksi. Ja näin täytyykin tietysti olla, jos siipimies meinaa lentää hävittäjän vieressä.

Laite on tarkoitettu moniin tehtäviin kuten tiedusteluun ja erilaisiin taistelutehtäviin soveltuvaksi ja sen vuoksi se on suunniteltu modulaariseksi siten, että sen 2,5 metrinen keulaosa on nopeasti vaihdettavissa ja samalla kalusto vaihtuu tarpeen mukaan.

Suomen kannalta Siipimiehessä on kiinnostavaa se, että Australian ilmavoimat lentää Boeingin valmistamalla F/A-18 Super Hornet- sekä EA-18G Growler -kalustolla. Nämä taas ovat osana Boeingin tarjousta ilmavoimien HX-hankkeeseen. Eli ehkä Suomenkin taivaalla liihoittelee jossain vaiheessa hävittäjäparvia uskollisten siipimiesten kera.

Tulevaisuuden kannalta on selvää, mihin tämä kehitys johtaa: tulevaisuuden hävittäjäkoneissa ei enää tarpeettomasti raahata kuljettajaa mukana, vaan ne tulevat toimimaan Terminator -malliin täysin itsenäisesti. Ihminen on hävittäjälentokoneessa pelkkä riesa: hidas, huonolla havaintokyvyllä varustettu, huonosti g-voimia ja tulta kestävä, vaatii happea ja lämpöä yms. ylimääräistä hyödykettä itselleen jne. Jätetään mieluummin pois niin saadaan aikaan nopeampi, kestävämpi, ketterämpi, tehokkaampi ja halvempi kone; sekä valmistaa että käyttää. 

Alla videoklippi Youtubesta Loyal Wingmanin lennosta:

Kenttämuonaa: Kanakeitto

Kenttämuonalistassa on mainittu kanakeitto yhden päivän taistelumuona-annoksena. Reseptille on ollut sen verran käyttöä ja kysyntää, että kirjaan sen täydellisempänä erilliseksi ohjeeksi tähän.

Ainekset:

• 300 g kana/broilerisuikaleet tai -palaset (mieluiten ei maustettu eikä marinoitu)
• 250 g  Koskenlaskija - viherpippuri sulatejuustoa (tätä ei välttämättä tarvitse laittaa kokonaan mutta uppoaa kuitenkin)
• 200 + 200 g pakastekasvikset, esim. peruna-purjo ja keittojuurekset käy hyvin
• 2 dl ruokakerma 
• kanaliemikuutio tai -fondi
• vettä
• suolaa
• voita paistamiseen

Valmistus:

1. Kanasuikaleita paistetaan kattilan pohjalla. Maustetaan suolalla kevyesti, siirretään syrjään.
2. Paistetaan hieman pakastekasviksia samassa kattilassa voissa.
3. Lisätään vettä pari desiä ja kanaliemikuutio sekä kanapalat.
4. Lisätään Koskenlaskijajuustopaketti.
5. Keitetään välillä hämmentäen jotta ei kärähdä pohjaan. Ohennetaan tarvittaessa kermalla tai vedellä; kermaa preferoidaan makusyistä.

Hyvää on ja helppo & nopea valmistaa kenttäolosuhteissakin. Lisäksi vähintääkin riittävän ravitsevaa, kuten reseptistä käy ilmi. Kultainen ampumamerkki.

Edit: Lisäsin kasvisten määrää keitossa. Liemi imee helposti aiempaan verrattuna tuplamäärän ja näin keitosta tulee ruokaisampi.

Liukulumikengät

Sain kokeiltavaksi OAC -nimisen suomalaisfirman liukulumikengät mallia KAR UC 147. Webbisivu löytyy tästä linkistä.

Heti on sanottava, että tämä ei ole maksettu mainos. Kovasti on vain syytä kehua noita vermeitä käytännön kokemusten perusteella. Pääsin kokeilemaan liukulumikenkiä ideaalioloissa: kantava kerros, päällä 5 cm uutta lunta ja loistava kevätsää. Liukulumikenkien käyttö on hyvin pitkälti samankaltaista kuin "oikeiden" suksienkin, mutta lyhyestä mitasta johtuen kertaluokkaa kätevämpää ainakin suomalaiskansallisessa metsämaastossa. Pitkiin suksiin verrattuna niillä on myös ojien ylitys kätevämpää; tarvittaessa liukulumikengällä voi "hypätäkin" ojan yli. "Oikeisiin" lumikenkiin verrattuna taas niillä eteneminen on hiihtotyylillä nopeampaa ja erityisesti alamäet lähes pikkupoikamaisen hauskoja.

Alla kuvia laitteista:

Liukulumikengät "poseeramassa".

Kuten kuvasta näkyy, liukulumikengät ovat puolitoistametriset pätkät ja muotoiltu samalla mallilla kuin modernit carver -tyyppiset laskettelusukset. Näillä pystyy myös laskettelemaan, tyylinä tosin telemark, koska nilkkaa ei jäykistetä siteellä kiinni sukseen.

EA Side

EA on hyvä yleisside: se kiinnittyy kahdella pikakiristimellä nopeasti, sopii moniin kenkiin ja käsittely onnistuu pakkaskelissäkin. Käytin itse vaelluskenkiä ja epäilen, että pehmytvartisia kumi- tai nahkasaappaita ei kannata tässä tarkoituksessa käyttää.

Korppilogo

Liukulumikenkä on parhaimmillaan juuri näissä huhtikuun hankikanto-oloissa. Syvään pakkaslumeen ottaisin ehkä kuitenkin 230 senttiset Järviset; asiaa pitää kokeilla ensi talvena. Pitkiin eräsuksiin verrattuna liukulumikengissä on tosin se etu, että ne mahtuvat auton matkustamoon eikä erillisiä suksitelineitä tarvita; toisin kuin pitkät tervatut metsäsukset.

"Oikeat" lumikengät taas pääsevät paremmin ominaisuuksiinsa, jos pitää nousta jyrkkiä rinteitä tai kantaa asetta käsissä; liukulumikenkien kanssa sauvat ovat välttämättömät. Liukulumikenkien karvapidolla nousee kyllä kohtalaista mäkeä, mutta oikeasti jyrkässä rinteessä lumikenkien tartuntaraudat vievät voiton.

Liukulumikenkien oheistarvikkeeksi kannattaa hankkia karvapohjan jäänestoainetta. Sitä löytyy marketeistakin ja sille on käyttöä erityisesti olosuhteissa, joissa paikoitellen lumi on nuoskannut ja paikoitellen taas kylmää. Jäänestoaine estää paakuttumisen ja tekee matkanteosta dekadia siedettävämpää.

Summa summarum: liukulumikengät ovat sen verran hauskat ja hyödylliset laitteet, että annan niille saman tien Kultaisen ampumamerkin.

Edit: Pääsin kokeilemaan saman valmistajan toista varianttia WAP 127-liukulumikenkää. Valmistajan www-sivu löytyy tästä linkistä. WAP 127 -liukulumikenkä on nimensä mukaisesti 20 cm lyhyempi kuin KAR 147, mutta vastaavasti leveämpi (135 mm vs 125 mm). Muodoltaan liukulumikengät ovat siis lyhyemmät mutta leveämmät ja tiimalasimuoto korostuu tästä johtuen selkeämmin. Käytettävyyteen tämä vaikuttaa yllättävänkin paljon. Kokeilukokemus on toistaiseksi vain n. 40 cm syvästä höttölumesta, johon sekä WAP että KAR painuvat pohjaa myöten käyttäjän painosta riippumatta. Kuitenkin WAP on tuossa olosuhteessa selkeästi parempi hallittava: pehmeästä lumesta sen kärjen saa helposti nostettua hangen pintaan ja toisaalta syvien ojien ylittäminen vinoittain ja penkkaa tampaten onnistuu helpommin. Side myös näissä lyhyemmissä liukulumikengissä oli tuo yllämainittu EA, joka täyttää hyvin tehtävänsä.

WAP:in pohjassa on KAR:iin verrattuna "ohjuriurat", joista saattaisi olla hyötyä täysin jäisellä pinnalla suuntavakauden ylläpidossa. Tämä jää nähtäväksi kuitenkin myöhemmässä vaiheessa.

WAP:ienkin kanssa täytyy käyttää sauvoja: liikkuminen ei onnistu niilläkään pelkästään ase käsissä. Eli jos tarve on nopeaan tulenavaukseen, "oikea" lumikenkä on edelleen se ratkaisu. 

Edit2: Kehuja OAC:lle: pidempien liukulumikenkien etummainen side toisesta jalasta lopetti toimintansa. Käyttöä on ollut paljon ja takuuaikakin jo päättynyt, mutta silti yrityksestä toimitettiin uusi varaosa tähän ilmaiseksi! Harvinaista nykymaailmassa, siksi respect!

Viski: Vat69

Taistelutoverit sarjan läpikatsonnan innostamana hankin lopulta tätä kapteeni Nixonin lempijuomaa. Juoma löytyy Alkon sivuilta tästä linkistä ja on Alkon määritelmän mukaan "Kullankeltainen, keskitäyteläinen, miedon savuinen, lämmin, makean hedelmäinen, kevyen viljainen". Tätä voi verrata Alkon määritelmään "kalibrointiviskistä" eli Famous Grouseen: "Meripihkankeltainen, keskitäyteläinen, miedon savuinen, lämmin, maltainen, kevyen aprikoosinen, pähkinäinen, mausteinen". Eli Kuuluisasta Riekosta pitäisi kelvollisella makuaistilla varustetulle henkilölle löytyä enemmän vivahteita kuin Vat69:stä. Hintaero taas kääntyy hivenen Vat:in voitoksi ollen 30.97 € /litra vs. FG:n 39.84 € / litra.

Juomana Vat69 on ihan kelvollinen talousviski ja soveltuu erinomaisesti yömyssykäyttöön pienehkönä kerta-annoksena 2-4 cl. Ravintolassa tätä ei kannata tilata vaan kannattaa investoida hieman enemmän vaikkapa siihen FG:hen.

Netissä liikkuu huhu että Vat69 olisi ollut Mannerheimin lempiviskiä. Ajallisesti tuo toki olisi ollut mahdollista (kyseinen virvoitusjuomatehdas on perustettu 1863) mutta olisiko Marski tyytynyt rutiininomaiseen sekoiteviskiin sikahintaisten singlemalttien sijaan? Hänellä kun oli hyvin laaja kontaktiverkosto ympäri maailmaa ja jopa sota-aikanakin alkoholijuomien osalta huolto lienee pelannut kelvollisesti. Ainakaan singlemalt -fanaatikkojen mukaan näin ei ole mutta meille tuohisuille kysymys on toissijainen.

Alla vielä kuva pullosta:

Vat69 - kelvollinen talousviski

Arvostelen tämän yhdellä maistelulla Hopeisen ampumamerkin saajaksi: sen verran lähellä tuota standardia eli Famous Grousea tuote on.

Kirja: Esa Sirén: Sissiosasto Hirvelä - ISBN 978-951-24-1865-7

Esa Sirén jatkaa kunniakkaasti suomalaisten sotakirjailijoiden perinnettä laajalla tuotannolla ja hyvällä menestyksellä kunnioitettava saavutus, varsinkin kun ottaa huomioon että kirjailija itse on sodanjälkeen syntynyt (1948) eikä näin ollen sotaa omakohtaisesti kokenut. Teoksen esipuheessa Sirén kertoo seuraavaa:

Sodassa miehet kokivat monesti sellaisia tapahtumia, joita ihmisjärjen on jopa vaikea uskoa todeksi. Tässä kirjassa on kohtia, joiden todenperäisyys saattaa tuntua mahdottomalta. Minulle ne ovat veteraanien kertomuksiin ja eri dokumentteihin perustuvia totuuksia. Siksi halusin kertao ne myös sinulle, ilman mitään liioittelua.

Sirénin mielestä ("minulle") siis kirjat edustavat faktaa, mutta faktojen kattava tarkastus ei kuitenkaan liene ollut tieteellisen tason tekemistä. Ainakin osa kirjassa kuvatuista tapahtumista tuntuu "ihmisjärjen vastaisilta" tai jopa keksityiltä, mutta lukunautintoa ne eivät pienennä eikä kyseessä myöskään väitetä olevan dokumenttiteoksen tai tieteellisen tutkimuksen. Tapahtumien taustalla on sinällään isossa mittakaavasssa aitoja tapahtumia ja Sirénin tekstin tapahtumia voi seurata myös karttapohjalla eli paikannimetkin löytyvät ja ovat todellisia.

Sirenin kirjoitustyyli on sujuvaa ja kirja on ryhmitelty sopivan lyhyisiin kappaleisiin; jopa vessalukemiseksi sopivaksi ilman suurta peräpukamien vaaraa... Sissiosasto on tässä kirjassa poikkeuksellisesti vesillä ja toimii maissa ollessaan "tavallisena nurmiporana" eikä kaukopartiona linjojen takana. Tämä on hyvää vaihtelua perinteiseen sissikirjallisuuteen: yleensähän heput työskentelevät kaukopartiossa kaukana linjojen takana ja tarina on tyypillisesti selviytymistaistelua omien linjoille nälissään ja haavoittuneena.

Kirjan juonta tai sisältöä en lähde sen enempää avaamaan. Lukukokemuksena kirja lähestyy lapsuusvuosien Korkeajännitystä, mutta kuitenkin realistisemmalla otteella. Suosittelen viihdelukemiseksi, mutta en kuitenkaan tosikoimmille sotahistorioitsijoille ja pilkunviilaajille. Arvomerkiksi annan Hopeisen ampumamerkin.

Alla vielä kuva kirjan kannesta:

Esa Sirén: Sissiosasto Hirvelä - kansi