Teoksessa on käyty läpi kamikaze -ilmöin syntymistä, sen kehittäjiä ja myös osallisia. Sattuneesta syystä jälkipolville raportoimaan ovat jääneet vain ne lentäjät, jotka syystä tai toisesta epäonnistuivat tehtävässään. Epäonnistumisen syynä olivat useimmiten joko lentokonerikko tai vihollisen löytymättömyys. Ainakin sodan alkuaikana koneisiin laitettiin riittävästi polttoainetta paluumatkaakin varten; lentopetrooli on myös törmäystilanteessa hyvä sytytysneste varsinkin puisillan lentotukialusten lentokansilla.
Kirjaan on vähän kiertäen ja kaartaen haettu lisää sisältöä (ja sivuja) tarkastelemalla ohi otsikon myös muiden maiden (Saksan, Venäjän, Yhdysvaltojen) "kamikazeja". Onpa jopa löydetty ensimmäinen kamikaze jälkimmäisestä maasta: yhdysvaltalainen laivastoupseeri räjäytti 1800 -luvun alun Ensimmäisen barbareskisodan aikana itse käsin räjähteillä täyteen lastatun aluksensa, kun hän oli jäämässä marokkolaisten kiinniottamaksi sen kanssa. Tarkoitus oli alunperin ajaa alus satamaan, sytyttää lanka palamaan siellä ja häipyä paikalta. Onko tuo sitten kamikaze -toimintaa? Asiasta voi olla monta mieltä.
Toinen kirjan sivumäärän lisäämiseen tähtäävä lukijaa ärsyttävä toimenpide on jatkuva ja toistuva tautologia: samoja asioita jankutetaan useaan otteeseen vain hieman (tai ei lainkaan) katsantokantaa vaihtaen. Esimerkiksi kamikaze -idean "isän" Takijirō Ōnishin tarina kerrotaan moneen otteeseen edestakaisin.
Kaiken kaikkiaan kirja on laadultaan varsin heikko sepustus eikä se tuonut mitään uutta valaistusta asiaan. En suosittele lukemista, luokittelen kirjan ajanhaaskaukseksi ja annan sille arvomerkin "Kolmas palkinto - ei mitään".
Alla vielä kuva kannesta.
 |
| Kamikaze -kirjan kansi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti