Talousviskien MM-kisat

Talousviskien (litrahinta alle 50€) vertailussa seulottiin voittajat skotlantilaisista, irlantilaisista ja uuden mantereen edustajista. Loppuotteluun pääsivät Famous Grouse (Skotlanti), Tullamore D.E.W (Irlanti) ja Black Velvet (USA).

Kilpailupaikan setup näkyy alla olevassa kuvassa:

Testi tehtiin perinteiseen tapaan kaksoissokkotestinä, kalibrointijuomana käytettiin vettä ja lopuksi verrokkina kotimaista Teerenpeliä joka on kertaluokkaa hintavampaa kuin vertaillut talousviskit.

Tulokset olivat ainakin kirjoittaneen mielestä hieman yllättävät:

1. Voittaja: Black Velvet
2. sija: Tullamore D.E.W
3. sija: Famous Grouse

Rajavartija sai Famous Grousen omassa pisteytyksessään ykköseksi (jatka siis ao. aineen ostamista) mutta Willien hyljeksinnän vuoksi se tipahtikin kokonaisarvioinnissa kolmoseksi.

Seuraavanlaisia kommentteja kuultiin:

• Tasapaksu (BV)
• Jokin tunkkainen maku (FG)
• Terävä jälkimaku (TD)
• Amerikkalaista paskaa (BV)

Eli kovin imartelevia eivät arvioinnit olleet... Talousviskit on nyt joka tapauksessa arvioitu maailmanlaajuisesti. Pitänee vaihtaa juomalajia tai hintaluokkaa.

Elokuva: 300: Imperiumin nousu (2014)

Jostain syystä huono tuuri jatkuu elokuvien suhteen. Nyt Netflixistä selaamani teos alkuperäisnimeltään "300: Rise of an Empire" osoittautui taas täydelliseksi ajan haaskaukseksi. Tarina jatkuu siitä mihin tätä edeltävä elokuva "300" päättyi. Spartalaiset on tapettu Thermopylain solassa ja kreikkalaiset taistelevat ylivoimaista persialaislaivastoa vastaan samalla symboliikalla kuin nyky-Kreikka velkojiaan vastaan...

Elokuvassa on pyritty visuaaliseen näyttävyyteen. Taustallahan on Frank Millerin luomaa sarjakuvissa (ja loistavassa Sin City -elokuvassa) toimivaa maalailua. Valitettavasti vain tässä elokuvassa tuo maalailu on viety liian pitkälle: hidastetut taistelukohtaukset ja suihkuina lentävä veri alkaa pitkässä juoksussa tympäisemään ja luo vain hohhoijjaa -tyyppisen elämyksen.

Kovaa on kyllä sodankäynti ollut tuolloin ja varmaan ihan oikeastikin. Merisodan taktiikkana on ollut hyökätä soutukaleerilla vastapuolen laivan kylkeen, upottaa se aluksen kärkipiikillä tai, jos upotus ei onnistu, vallata alus ja tappaa vastapuolen väki lähitaistelussa. Veristä leikkiä on joka tapauksessa ollut ja ehkä epäkiitollisin homma on ollut soutajilla jotka elokuvassa on kahlittu airoihin eli jos laiva on mennyt pohjaan niin pitkä sukellus on soutumiehilläkin ollut luvassa. Tosin historiallisesti ainakin kreikkalaiskaleereilla nuo soutajat ovat olleet merisotilaita jotka entrausvaiheessa ovat osallistuneet lähitaisteluun eivätkä näin ollen ole olleet kahlehdittuja eivätkä myöskään ruoskalla "kannustamisen" kohteena.

Persialaisporukan vaarallisin touhuaja on yllättäen Artemisia -niminen nainen joka tappaa talossa ja puutarhassa... Näyttävä suoritus on mm. pään leikkaaminen irti oman puolen epäonnistuneelta kätyriltä lyhyen puukon kahdella sivalluksella kurkun ja niskan puolelta. Vaatii terävää veistä ja hyvää leikkaustekniikkaa sekä voimakkaat käsivarsilihakset. Naisia ei pidä selvästikään suututtaa - on tarinan opetus. Lopulta kuitenkin tarinan sankari Themistokles tuikkaa miekan epäherrasmiesmäisesti ao. neidin mahaan joten tästäkin riesasta päästään.

Tälle teokselle ei voi antaa kuin arvomerkiksi kuin Pronssisen ampumamerkin ja siitäkin suurin osa kunniasta menee edellä mainitulle Frank Millerille.

Kasarmimuonaa: Pulled Pork eli Revitty Sika

Oheinen resepti on erittäin yksinkertainen valmistaa mutta edellyttää uunia joten ei sovellu kenttäkeittiön menuun.

Tarvikkeet:

n. 1,5 kg Kassler paisti tai vastaava kokonainen lihakimpale. Saa olla rasvainenkin, eihän tässä mitään kasvissyöjiä olla!
2 pulloa barbequekastiketta
2 isoa sipulia
valkosipuli
suolaa ja pippuria

Lisukkeeksi maun mukaan esim. uuniperunoita tai sämpylöitä tai jopa salaattia.

Valmistus:

1. Kuumenna uuni 110-120 asteeseen.
2. Hiero liha suolalla ja pippurilla.
3. Laita liha kannelliseen uunin kestävään astiaan ja kaada lihan päälle bbqkastiketta siten että se peittyy. Usein menee tuo pari pulloa.
4. Lisää isoiksi lohkoiksi pilkotut sipulit ja valkosipuli.
5. Anna valmistua vähintään 4 tuntia, mieluummin kauemmin.
6. Nosta liha erilliselle astialle ja revi haarukalla rikki. Sotke sekaan sopiva määrä kastiketta mausteeksi.

Resepti on rehellisesti varastettu joltain Sikke Sumarilta tai vastaavalta. Erittäin hyvä muona ja energiariittoinen ankarampaankin taisteluun!

Edit 22.6.2015: Kokeilin samaa reseptiä broilerinlihalla. Ei toimi yhtä hyvin vaikka syötävää onkin. Konsepti vaatinee sianlihasta irtoavan rasvan mausteeksi tuohon kastikeliemeen.

Talousviskien vertailu osa 3 - Uusi manner

Rajavartijalla ja Williellä oli tällä kertaa tutkittavana kohtuuhintaiset (alle 50 € /litra) amerikkalaiset ja kanadalaiset talousviskit. Arviointitehtävä oli yllättävänkin haastava ja voittaja löytyi vasta tiukan pistelaskennan jälkeen.

Vertailussa olivat seuraavat juomakset:

Black Velvet:

• 31,14 € / litra 
• Alkon luonnehdinta: Kullankeltainen, kevyt, lämmin, hennon hedelmäinen, mausteinen
• Testiryhmän luonnehdinta: Makeahko mutta ei liikaa. Helposti lähestyttävä; voisi suositella jopa naisihmiselle.
• Linkki Alkon sivulle: http://www.alko.fi/tuotteet/001196/
• Sijoitus arvioinnissa: 1. palkinto
• Rajavartija: Oliko kyseessä juuri tämä sortti Black Velvettiä?

Kentucky Gentleman:

• 34,00 € / litra 
• Alkon luonnehdinta: Meripihkankeltainen, keskitäyteläinen, terävä, hedelmäinen, kermatoffeinen, mausteinen
• Testiryhmän luonnehdinta: Ärtsyn makuista - hyvä vai huono? Mustavalkoinen maku. Ytyä ja makua. Vaniljanmakuinen (wtf? Pitäisi varmaan maistaa miltä se vanilja maistuu..)
• Linkki Alkon sivulle: http://www.alko.fi/tuotteet/001516/
• Sijoitus arvioinnissa: 2. palkinto

Jack Daniels:

• 47,80 € / litra 
• Alkon luonnehdinta: Vaaleanruskea, keskitäyteläinen, miedon savuinen, lämmin, kevyen banaaninen, mausteinen, hennon vaniljainen
• Testiryhmän luonnehdinta: Liian lievä. Maistuu Offilta.
• Linkki Alkon sivulle: http://www.alko.fi/tuotteet/115026/
• Sijoitus arvioinnissa: 3. palkinto

Näin ollen vertailussa kävi taas siten että halvin juoma voitti. Kertookohan tuo juomista vai juojista? Seuraavanna vaiheena onkin sitten "mestarien liiga" eli Famous Grouse, Tullamore Dew ja Black Velvet ottavat mittaa toisistaan. Spektaakkelin ajankohta ja paikka on sopimatta; mestarien liigan loppuottelu pelattiin Berliinissä..

Kirja: Teemu Keskisarja: Raaka tie Raatteeseen; suurtaistelun ihmisen historia -ISBN978-952-234-215-7

Valitsin Helsinki-Vantaan kentältä reissulukemiseksi historioitsija Teemu Keskisarjan  opuksen "Raaka tie Raatteeseen, Suurtaistelun ihmisen historia". Mielenkiintoinen katsaus, jossa Keskisarja valottaa terävästi Suomussalmen kuuluisaa taistelua. Välillä ärsyttävästi, välillä terävästi ja välillä sarkastisesti tuumaillen.
Hän vertailee Raatetta välillä moniinkin ihmiskunnan vähemmän mukaviin mittelöihin löytäen yhtymä kohtia tai ristiriitoja.
Mukaan on otettu alueen paikalliset ihmiset niin evakkoina kuin sotatoimialueelle jääneinäkin persoonina. Kainuulainen korpikommunisti hyppi ja pomppi riemusta Neuvostoliiton sotakoneiston "Punaisen Ratsastajan" jyrätessä sodan alussa valkosuomalaisia. Kerkesivätpä he virittää Juntusrantaa ihan Työtätekevän Kansan komitean venäläisten hyvällä myötävaikutuksella. Siinä korpikommustit pääsivät ikäänkuin nauttimaan Neuvostovallasta.
Henkilöhahmoja on muistettu sekä Suomen puolella ( sotilaita ja siviilejä) ja venäläisiä upseereja. Kirjoittaja on mukavasti onnistunut kaivamaan pikkunippelitietoa, jotka on myös todistettu viittauksin kappaleiden jälkeen.
Tässä ihan pari malliksi:Miten sitten venäläiset osasivat edes vähän liikkua metsissä? Suunto ei ollut varmasti tuolloin ihan niin tunnettu, mutta venäläiset käyttivätkin hyväkseen eläviä kompasseja eli juuri noita korpikommunisteja. Olipa em. ihan omia taisteluryhmiäänkin, mutta kovin paljoa heistä ei ollut apua veli-venäläisille.
Sodasta on löydetty myös paljon opetuksia. Koska ukrainalaispoppoo oli niin huonosti varustettu Suomen talveen, tuli sitten 1800 hiihtoprikaatin valiosotilasta Kuusamon seudulle suksin ja talvivarustein. Tosin tulos oli sama kuin Raatteessa, vaikka alussa suomalaisetkin joutuivat noiden kanssa koville. Mutta siis turpaan tuli venäläisille vaikka varusteet olivat ok. Oli huopikkaat puutapilla eli nopeaa panna sukset jalkaan ja ottaa pois, kunnolliset talvivaatteet ja ihan iso paksu huppuhattu päässä. Kirjailija epäilee, että tuo viimeksi mainittu oli syy siihen, että Suomi-sissit yllättivät valiosotilaat usein unesta. Oli menty ääripäästä toiseen; vartiomies ei kertakaikkiaan kuullut mitään huppuhatun alta, jos taas ukrainalainen ei kuullut hampaittensa kalinalta mitään.
Välillä kirjailijan sanailu muistuttaa kovasti ystäväni Willie Rokan ja itseni välistä keskustelua muutaman viskin jälkeen, että ihan nauratti.
Suosittelen lukemaan, ja jos joku kohta tuntuu turhalta tai tympeältä, niin sivuja voi kääntää!

Arvomerkki: Hopeinen ampumamerkki

Kirja: Bernard Cornwell: Azincourt - ISBN 978-952-279-117-7

Luin Rajajääkärin suosituksesta tuon otsikon kirjan. Hyvä suositus olikin! Cornwell kirjoittaa kiinnostavasti historiallisesta Azincourtin (tai brittiläisittäin Agincourtin) taistelusta värittäen taustaksi kuvitteellista henkilötarinaa yksittäisestä jousimiehestä, hänen kollegoistaan ja tyttöystävästään/vaimostaan. Enempää en tarinaa spoilaakaan ja kirjan loppuahan ei voikaan spoilata kun taistelun tulos löytyy historiankirjoista. Kirjoitustyylissä Cornwell mielestäni häviää kollegalleen Conn Igguldenille mutta siitä huolimatta hyvää tavaraa tuo kirja on. Pitää perehtyä enemmänkin Cornwellin tuotantoon; ainakin takakannen buffin perusteella aineistoa on syntynyt hyvinkin monesta historiallisesta spektaakkelista.

Azincourtin taistelu itsessään on ollut hyvin merkittävä tapahtuma ja ainakin joidenkin tutkijoiden mielestä Thermopylaihin tai Raatteen tiehen verrattavissa oleva sankaritarina; selkeästi alivoimainen ja heikkokuntoinen punataudin kurittama brittiarmeija murskasi moninverroin suuremman ja todennäköisesti ylimielisen rankalaisarmeijan. Osuutensa tähän oli varmasti tuurilla ja olosuhteilla mutta myöskin sotatekniikalla ja erityisesti kirjan teemana englantilaisella pitkäjousella eli sotajousella ("war-bow").

Pitkäjousi onkin mielenkiintoinen vempele. Ase vaatii ampujalta sekä paljon taitoa että rutkasti voimaa. Jousi pyritään jännittämään äärimittaansa jolloin kiinnityspiste nuolen nokille on ampujan poskella korvan tienoilla ja hän joutuu tähtäämään vinosti nuolen lentolinjaa vasten eli toisin sanoen huomioimaan tähtäyspisteen ja osumapisteen eron joka vielä on luonnollisesti erilainen eri etäisyyksiltä. Voimaa jousi vaatii koska keskiaikaisissa sotajousissa on arvioitu vetovastuksen olleen yleisesti 80 ja 110 paunan välillä, mutta joidenkin säilyneiden mallien vetovastus on jopa 185 paunaa Rautaportin mukaan. Jo 80 paunaa on paljon; omassa taljajousessa vetovastus on 40 paunan luokkaa, sen vielä virittää kevyesti ja sillä pystyy ampumaan helposti n. 100 tähdättyä laukausta yhden harjoittelukerran aikana. Tuplavastus olisikin sitten kysymysmerkki ja tulinopeuden ylläpitäminen (kirjan mukaan harjaantunut jousimies pystyi ampumaan 15 nuolta minuutissa) olisi jo mahdoton tehtävä. Azincourtin 5000:n jousimiehen ampuma 75000 nuolta minuutissa olisi ollut hurja näky nähtäväksi; tosin mieluummin katsottuna englantilaiselta kuin ranskalaiselta puolelta.

Arvomerkki: Kultainen ampumamerkki.

Kirja: Wendy Lower : Hitlerin raivottaret - ISBN 978-952-300-135-0

Tässä teoksessa on tutkittu saksalaisten naisten roolia Toisen maailmansodan aikaisissa rikoksissa. Kirja on laadittu tieteellisen dokumentin muotoon ja noudatteleekin tuota genreä kohtuullisen uskollisesti. Aihe on tuotu esille mm. teoksen takakannen buffissa merkittävästi provosoivammin kuin mitä sisällys sitten lopulta tuo julki eli naisten tekemistä sotarikoksista on vihjailtu dramaattisemmin kuin niitä sitten sisäsivujen käsittelyssä on kuvattu. Syynä tähän lienee 1) tarve saada kirjaa myydyksi ja 2) siitä huolimatta säilyttää ainakin (näennäis)tieteellinen uskottavuus sisällössä.

Kirjassa esitetyistä esimerkkitapauksista löytyy toki raakoja ja pöyristyttäviäkin kuvauksia naisten tekemistä julmuuksista mutta jotenkin tuntuu että materiaalia olisi pitänyt/voinut olla enempäänkin ja myös raadollisempaa. Osasyinä materiaalin vähyyteen ja sen laatuun lienee se että sodan ajalta ei ole säilynyt kirjallisia kuvauksia naisten toiminnasta (ainakaan heidän jotka eivät olleet virallisessa asemassa), sodan jälkeen naisia ei tutkittu sotarikollisina samalla tavoin kuin miehiä ja toisaalta myöhään tapahtunut tutkiminen on johtanut siihen että todistajat ovat jo kuolleet tai ainakin unohtaneet tapahtumat.

Ilmiselvää kuitenkin on että natsisaksan propagandakoneisto on ollut toiminnassaan ehdottoman pätevä: ihmiset on saatu aivopestyä uskomaan täydelliseen bullshittiin jopa siinä määrin että he ovat kyenneet syrjäyttämään inhimilliset tunteet ja empatian toisia "alempia" ihmisiä kohtaan. Naisten osalta tämä vielä korostuu johtuen siitä että naisia pidetään lähtökohtaisesti humaanimpina ja lämpimämpinä kuin miehiä; miesten osalta joukkotuhoon ja kansanmurhaan osallistumista pidetään osin jopa "sisäänrakennettuna" ominaisuutena joka on peritty apinaesi-isiltä.

Kirja on varsin puuduttava luettavaksi tuosta tieteellisestä näkökulmasta johtuen. Puuduttavuutta lisää myös se että siinä käsitellään toistaen samoja esimerkkitapauksia jotka on saatu dokumentoitua, toki näkökulmaa vaihtaen. Tästä seuraa tietynlainen tautologian ongelma eli lukijasta tuntuu että juurihan tämä tapaus käsiteltiin.

Arviona voi todeta: läpiluettava kirja yleissivistyksen vuoksi, pronssinen ampumamerkki.

Kirja: Jaakko Rugojev: Majuri Vallin rykmentti, Osakeyhtiö Kaleva - Oulu - 1988

Otinpahan mielenkiinnosta luettavaksi maanpetturisuomalaisista kertovan kirjan. Kirja on kirjoitettu sydänverellä ja perustuu jatkosodassa Neuvostoliiton puolella taistelleesta osittain suomalaisista sotilaista koostuvasta rykmentistä (126. rykmentti), joita johti suomalainen majuri Valter Valli. Satu on uskomaton kertomus kunniakkaasta, loistavasta puna-armeijan yksiköstä, joka taisteli Karhumäen suunnalla moninkertaista ja täydellisesti aseistautunutta vihollistaan vastaan. Ja vielä oikeastaan lähes ainoana rykmenttinä siellä. Se on sankarisatu, joka nousee Tuntemattoman sotilaan rinnalle...PLÄÄÄÄÄÄHHH!!!!!!!
Kirja on silkkaa neuvosto-venäjän orgastista hölynpölyä. Tuolla lohkolla kirjan mukaan olisi pitänyt olla lähes määrättömästi suomalaistankkeja, jokaisella suomalaisella Suomi-konepistooli ja vielä kuvaukset suomalaisten äärimmäisen brutaaleista tavoista tappaa vankinsa ja hyökkäyksen yhteydessä haavoittuneet sairasteltoista. Törmätäänpä siellä vielä niinkin vanhaan uskomukseen kuin kukuskaan. Jos ette satu tietämään tätä venäläisille niin rakasta termiä, niin kyseessähän on tarkka-ampuja, joka on jälleen kerran kiivennyt kuuseen ja ampuu sieltä (tässä kirjassa usein ohi) isänmaallisen sodan kommunistisankareita. Ja heidät saa ammuttua helposti yhdellä tykinlaukauksella.
Nyt siis puhutaan jatkosodan vuoden 40-42 välisestä ajasta. Venäläiset joukot tekivät innokkaasti ja ansioituneesti koukkauksia hyökkäävien suomalaisten selustaan (koukkaaminen tuli venäläismuotiin vasta vuonna 1944). Tietysti saattaa olla, että suomalaissyntyisellä majurilla oli jokin näkemys koukkaamisesta, mutta, mutta.. Lisäksi miestappiosta huolimatta suomalaiset hyökkäsivät kerta toisensa jälkeen yhä uudelleen venäläisasemia vastaan menettäen näin välillä satojakin sotilaita hyökkäyksen aikana (sotilaita toki kaatui hyökkäysvaiheessa paljon, mutta ne sadat kaatuivat eri puolilla pitkää rintamaa, eikä pelkästään Karhumäen suunnalla). Eteneminenkin Karhumäestä eteenpäin pysähtyi vain ja ainoastaan ansiokkaiden venäläissotilaiden hurjaan vastarintaan (taisi olla Mannerheimilla sormensa pelissä, jos jotain historiasta muistan). Mukavaa oli myös sekin, miten ihanat ja hyvät välit olivat venäläispäällystön ja sotilaiden välillä, ihan samanlaista kuin vänrikki Koskelalla ja konekiväärijoukkueellaan.
Luulen, että petroskoilainen kirjailija Jaakko Rugojev on kirjallaan pyrkinyt pääsemään kommunistien suosioon, ja kirjoittanut kirjaa sitä silmällä pitäen. Hän jopa väittää, että kirjaa varten on luettu suomalaista sotakirjallisuutta ja -historiaa (epäilemättä näin, tuskinpa hän olisi omasta päästään keksinyt satoja kaatuneita suomalaissotilaita, koukkauksia jne, vaan on poiminut kohtaukset suoraan suomalaisista sotakirjoista, vaihtanut kuvauksiin venäläisten tilalle suomalaiset ja päinvastoin).
Suosittelen kirjaa ultraisänmaallisille venäläismielisille Putineille satukirjaksi ennen nukkumaan menoa (tosin heidän kannattaa myös lukaista suomalaisversioitakin..). Ne, joilla vähänkin on järkeä päässään jättävät kirjan väliin ja käyttävät sitä kuten rintamilla oli tapana käyttää vihollisen lentolehtisiä. Itseänikin tässä ajattelen, että hukkaan meni hyvää aikaa, mutta kirjojen lukeminen kannattaa...