Elokuva: Stalinin kuolema (2017) - ja Putinin kuolema

Netflixistä (linkki tässä) löytyy kiinnostava elokuva Stalinin kuoleman jälkeisistä tapahtumista vuonna 1953. Stalin kuolema itsessäänkin oli jo spektaakkeli: kaikki pelkäsivät häntä  niin paljon, etteivät uskaltaneet tarkistaa hänen terveydentilaansa. Näin ollen Stalin joutui makaamaan halvaantuneena lattialla tuntitolkulla ennen kuin kukaan uskalsi mennä tarkstamaan tilannetta. Asiasta kertoo mm. Historianet artikkelissaan.

Elokuva kertoo synkästä aiheesta ja ajasta, mutta tyylilaji on komedia. Politbyroon pääjehut puhuvat englantia (tietenkin..) ja heittävät koko ajan alatyylistä läppää kaikesta. Varsinkin Steve Buscemi tekee loistavan roolityön Hrutsevina, mutta muutakaan näyttelijäkaartia ei kannata väheksyä. Elokuvan tiedot löytyvät iMDB:stä tästä linkistä.

Vaikka elokuvan tyylisuunta on komedia, tuon ajan tapahtumat ovat varmasti olleet karmeita. Kehenkään ei ole voinut luottaa ja erilaiset likvidointilistat ja -suunnitelmat ovat kiertäneet ympäriinsä. Selkäänpuukotus on ollut ankaraa ja vallanhimo armotonta. Toisaalta vallanhimostakaan ei välttämättä ole ollut kyse vaan eloonjäämisestä: jos et ollut vallassa, olit kuollut..

Suosittelen lämpimästi katsomaan elokuvan ja annan sille Kultaisen ampumamerkin. Lisäsuosituksena voidaan todeta, että Ylen uutisten mukaan elokuvan esittäminen kiellettiin Venäjällä paikallisen kulttuuriministeriön toimesta...

Alla vielä traileri Youtubesta:

Edit: Tämä mainio elokuva toimii ennakkona sille, mitä tapahtuu kun Putin kuolee. Tämä tulee varmasti tapahtumaan, vaikkakin voi vielä valitettavasti ottaa pitkähkön ajan: Putin on venäläiseksi mieheksi hyväkuntoinen, ei tiettävästi juo vodkaa litratolkulla ja saa taatusti Venäjän parasta terveydenhuoltoa. Siitä huolimatta piru korjaa omansa ennemmin tai myöhemmin.

Mitä tapahtuu sen jälkeen? Venäjällä on nimellisesti määritelty Putinille varamies (tällä hetkellä pääministeri Mihail Mishustin), mutta tämä ei välttämättä ole lopullinen tulema. Venäjähän ei ole demokratia, joten siellä Putinin seuraajaa ei valita vaaleilla vaan Putinia lähellä olevan rosvoryhmän keskinäisessä kahinassa. Keskeinen rooli tuossa spektaakkelissa on  Viktor Zolotov, joka on Venäjän kansalliskaartin eli Putinin yksityisarmeijan johtaja. Tuon puljun tehtävänä on pitää kansa aisoissa ja sitä voidaan käyttää myös valtataistelussa työkaluna. Zolotov ei välttämättä ole kuitenkaan Putinin seuraaja eikä ehkä sitä haluakaan, mutta peliliikkeissä hän tulee olemaan mukana.

Joka tapauksessa luvassa on tosielämän draamakomediaa, kun Vladimir Vladimirovitš Putin suvaitsee lopettaa Venäjän presidentin hommat ja siirtyä hiilenluontihommiin: elävänähän hänellä ei sitä ole vara tehdäkään, koska aina on vaarana ajautua epähenkilöksi ja sitä myöten hyvin kusiseen paikkaan.

Kasarmimuonaa: Igorin kana

Olen tässä blogissa vähätellyt itänaapurien saavutuksia ja saattanut jossain todeta jopa, että sinkkisankko on ainoa tuote, jota Venäjällä osataan valmistaa. Sanani olen jo joutunut syömään Moskovan padan osalta ja toinen sanansyönti tapahtuu tässä kirjoituksessa kuvatun kanareseptin myötä. En tosin kykene täysin varmaksi määrittelemään, onko kyseessä toveri naapurin tuotos: löysin reseptin MTV:n kautta, mutta siellä ei tätä asiaa esille tuotu. Aineksissa on kuitenkin smetanaa ja suolakurkkuja, joten uskallan veikata, että Igor on idän-Igor. Kokeilun pohjalta siis Venäjältä tulee kolme kelvollista tuotetta: sinkkisankko, Moskovan pata ja Igorin kana.

Reseptistä on syytä huomata, että annoskoko on varsin suuri. Padasta riittää kuudellekin syöjälle ja kannattaa harkita 2/3 -annosta normaalikäyttöön.

Ainekset:

• 800 g kanan filettä
• 1 punainen paprika suikaloituna
• 1 keltainen paprika suikaloituna
• 2 isoa sipulia kuutioituna
• 3 valkosipulin kynttä pilkottuna
• 70 g tomaattipyrettä
• 1 rkl sokeria
• 2 tl suolaa
• 2 dl kanalientä
• 350 g smetanaa
• ( 1 kuutioitu maustekurkku, ripottele juuri ennen uuniin menoa)
• Kourallinen persiljaa revittynä puolet ennen uuniin laittoa ja loput koristeeksi
• mustapippuria myllystä

Valmistus:

1. Kuullota pannussa paprikat ja sipulit (tavallinen ja valkosipuli).
2. Lisää joukkoon tomaattipyre, suola, sokeri, pippuri, persilja ja kanaliemi.Lisää smetana joukkoon ja sekoita. Anna kastikkeen saostua muutama minuutti.
3. Paista kanan fileet nopeasti kuumalla pannulla, niin että ne saavat kauniin värin.
4. Asettele fileet vuokaan ja kaada kastike fileiden päälle, niin että ne peittyvät.
5. Ripottele maustekurkku sekä persilja ja laita uuniin 175 asteeseen, noin 30 minuutiksi.Tarjoile riisin, pastan tai perunoiden kera.

Hyvää siis tuli. Arvosanaa en lähde kertakokeilulla vielä määrittämään, joten palaan asiaan tuonnempana.

Edit: Valmistettu ja maistettu uudelleen. Arvomerkiksi tulee Kultainen ampumamerkki: makuelämys lähes yhtä hyvä kuin Moskovan pata -tuotoksessa ja sopivan samankaltainen.

Videoita venäläisestä panssarisodasta

Ukrainan sotaa dokumentoidaan monilla eri tahoilla. Osa dokumentaatiosta on propagandaa; sekä Venäjän että Ukrainan puolella. Alla olevassa kiinalaisen tv-kanavan ottamassa videossa esitetään väittämän mukaan venäläiseen panssarivaunuun Mariupolin ulkopuolella tuleva iskemä, joka heittää vaunun tornin kymmenien metrien korkeuteen. Vaunussa lienee tuossa vaiheessa aika ikävä oleskella... Copyright Youtuben mukaan.

 

Edit: Vaihdoin otsikon ja lisäsin alle toisen venäläistä panssariosaamista kuvaavan videon (alla). Videolla venäläinen T-72B3 -panssarivaunu pakenee vauhdilla, jolloin sen kyydistä tippuu sotilaita ja lopulta se rysäyttää päin puuta. Lopullinen tulos jää näkemättä.

Edit: Venäläisten vaunutörmäily jatkuu. Uudessa videossa Z-vaunu ajaa suoraan naamioimattomaan (!!!) miinakenttään ja räjähtää osiksi. Yllättäen ainakin yksi panssarijääkäri säilyy tällistä elossa.

Edit: Liekö ylläesitetyt tapahtumat vaikuttaneet positiivisesti, kun venäläinen vaunumiehistö tekee järkevän ratkaisun eli antautuu Ukrainalle?

Edit: Ukraina on onnistunut ensimmäistä kertaa tuhoamaan venäläisten Terminator -vaunun.

Edit: Ukrainalaiset tuhoavat venäläisen vaunuletkan.

Kasarmimuonaa: Parsakaali-katkarapugratiini

Olen tainnut jo aiemmin ilmaista kiinnostukseni katkarapua sisältäviin ruokiin. Kokeilin siltä pohjalta Soppa365:stä löytynyttä katkarapugratiinin ohjetta.

Ainekset:

•  2 parsakaalia
•  ½ pieni purjo
•  150 g (isoja) katkarapuja

Juustokastike:

•  2 dl (juustonmakuista) ruokakermaa
•  1 kananmuna
•  ½ tl rouhittua mustapippuria
•  150 g voimakasta juustoraastetta

Valmistus:

1. Kuumenna uuni 225 asteeseen.
2. Leikkaa parsakaalien kukinnot irti. Paloittele varret. Esikeitä parsakaaleja suolalla maustetussa vedessä 5 minuuttia. Valuta ja levitä uunivuoan pohjalle.
3. Huuhdo ja suikaloi purjo sekä valuta katkaravut. Lisää nämä parsakaalien joukkoon.
4. Sekoita juustokastikkeen ainekset ja kaada vuokaan.
5. Gratinoi uunin yläosassa 225 asteessa noin 15 minuuttia

Muutama kommentti:

• Tuossa on kyseessä parsakaali, ei siis parsa -niminen kasvi. Tämä selvennykseksi meille hieman ei-sivistyneelle kokkailijoille...
• Ruoka ei ole kovin täyttävä juustosta ja kermasta huolimatta. Käy näin ollen paremmin lisukkeeksi kuin varsinaiseksi pääruoaksi.

Maukasta tuli ja helppo oli valmistaa. Annan tälle Hopeisen ampumamerkin ja teen toistekin.

Kirja: Helena Immonen: Operaatio Punainen Kettu - ISBN: 978-952-382-298-6

 Kirjan takakannen buffin perusteella Helena Immonen on turvallisuuspolitiikkaan perehtynyt journalismin ja viestinnän ammattilainen, sissiradisti ja reserviupseeri. Immonen on kirjoittanut tämän "hyytävän realistisen  ja asiantuntevan trillerin kriisistä, joka voisi tapahtua todellisuudessakin" (edelleen takakannen myyntitekstistä).

Juonenkulkua en lähde enempää avaamaan, jotta en spoilaisi kirjaa. Spoilausta ei kuitenkaan tapahtune, jos kerron että taas kerran setvitään Suomen ja Venäjän välisiä suhteita. Jonkin verran sisällölle antaa lisäkiinnostusta ajoitus: kirja on julkaistu 2020 eli ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Kirjan tapahtumat voi nähdä vaihtoehtoisena historiana eli mitä jos Putinin kiinnostus ei olisi ollut Ukraina vaan Suomi. Kirjalle on luvassa jatko-osa tänä vuonna ja on jo ehkä ilmestynytkin.

Sotakirjana tämä on erikoinen: ensimmäinen armeijan käyneen naisen kirjoittama, jonka olen lukenut. Myös sisällön näkökulma  on naislähtöinen, koska toimijoina on useitakin naissotilaita ja -upseereita ja päähenkilönäkin on reservin luutnanttirouva. Todennäköisesti tässä on taustalla vain allekirjoittaneen "boomeristi", mutta tuo naisnäkökulma on johtanut Herttasarja -tyyliseen kerrontaan (tosin en koskaan ole lukenut yhtään ao. taidekirjallisuuteen kuuluvaa kirjaa), jossa hahmojen tunne-elämää parisuhdekriiseineen korostetaan ja vatvotaan loputtomasti. Yksi syy tähän lienee kirjan sivumäärän lisääminen, mutta 464 sivua kiitoksineen pokkariversiona on kyllä minusta sinällään jo liikaakin.

Sissiradisti-upseerin asiantuntemus Puolustusvoimien toiminnasta ei aivan riitä uskottavan juonenkulun rakentamiseen, vaan apuna olisi kannattanut käyttää jotain ammattiupseeria sopivaan tasoon asti. Esimerkiksi tilannekeskuksen toimintaa kuvataan kyllä nykyään jo julkisissa Youtube -videoissakin (linkki esim. tässä), joten riittävän hyvä mutta ei liian yksityiskohtainen ammattiapukin olisi todennäköisesti ollut saatavissa sisällön tarkastukseen.

Kirjana arvostan tässä teemassa edelleen enemmän Punaista Porvoota, vaikka sen kirjoittamisen jälkeen sodankäyntitekniikka onkin merkittävästi kehittynyt. 

Annan Punaiselle ketulle arvosanaksi Pronssisen ampumamerkin. 

Alla vielä kuva kannesta:

Operaatio Punainen kettu -kansi

Kasarmimuonaa: Bigmac -pastavuoka

 Tämä "hittiruoka" tuli vastaan Ilta-Sanomien Ruokalassa ja kokeilin. Ajatuksena on tehdä pastasta ja jauhelihasta vuoka, joka maustetaan big mac -hampurilaiselta maistuvalla kastikkeella.

Ainekset:

Kastike:

• 200 g kermaviili
• 2 rkl majoneesi
• 1,5 rkl kurkkusalaatti
• 1 rkl sinappi
• 2 rkl ketsuppi
• 2 rkl sokeri
• paprikamaustetta
• suolaa

Vuoka:

• 400 g naudan jauheliha
• 1 sipuli
• 1 rkl tomaattipyre
• 300 g pastaa (esim. kierre)
• 2 tomaattia
• 200 g cheddar sulatejuustoviipaleet

Päälle:

• jäävuorisalaatti
• suolakurkkuja

Valmistus:

1. Sekoitetaan kastikeainekset.
2. Pilkotaan sipuli ja viipaloidaan tomaatti.
3. Keitetään pasta ohjeen mukaan.
4. Paistetaan jauheliha ja pilkottu sipuli. Lisätään joukkoon tomaattipyre.
5. Lisätään keitetty pasta jauhelihan joukkoon ja sekoitetaan.
6. Kootaan vuoka: pohjalle puolet jauheliha-pastaseoksesta, johon sekoitetaan puolet kastikkeesta. Ladotaan päälle viipaloidut tomaatit. Lisätään loppu jauheliha-pasta ja ladotaan päälle cheddarviipaleet.
7. Paistetaan 200 asteessa uunissa 5-10 minuuttia.
8. Viimeistellään paistamisen jälkeen lopulla kastikkeella, viipaloiduilla suolakurkuilla ja jäävuorisalaatilla.

Kommentit:

• Käytin vuokan päällä kurkkusalaattia suolakurkkujen sijaan. Toimi sekin.
• Paistoaika oli minun uunissa tuo 10 minuuttia, mutta ei liene minuutin päälle: ainekset ovat lähtökohtaisesti kypsiä.

Ihan ok syötävää tuosta tuli ja vähintäänkin lievästi maistui big mäciltä. Annan ampumamerkiksi Hopeisen ampumamerkin ja kokeilen toistekin.

Sotatekniikkaa: Rapid Dragon

 Yhdysvallat eli käytännössä Lockheed Martin on kehittänyt ja testannut uutta "ohjustenjakelujärjestelmää" nimeltään Rapid Dragon. Ajatuksena tuossa on se, että risteilyohjukset ja vastaavat itsenäisesti liikkuvat aseet voidaan toimittaa niiden ampumaetäisyyden päähän kuljetuskoneella "oikean" sotakoneen asemasta. Tämä on luonnollisesti kustannustehokasta ja säästää lentotunteja kalliimmalta kalustolta. Lisäksi kuljetuskoneiden miehistöiltä ei vaadita mitään erityistä koulutusta ohjusten käyttöön; riittää että he osaavat heittää kuorman ulos takaovesta lennon aikana.

Systeemissä pakataan ohjuksia moduleihin, jotka rullataan sisälle kuljetuskoneisiin. Koneet kykenevät ottamaan mukaansa useita moduleja, joista kussakin on konetyypistä riippuen joko kuusi (MC-130J) tai yhdeksän ohjusta (C-17). Moduleissa on mukana ohjusten ohjelmointijärjestelmä, jonka avulla niiden maalitietoja voidaan päivittää lennon aikana.

Määritetyssä pudotuspisteessä modulit dumpataan takaovesta ulos, ne leijuvat alaspäin laskuvarjon varassa ja laskuvarjon avauduttua ohjukset irtoavat moduleista ja lentävät itsenäisesti kohteisiinsa.

Alla "markkinointivideo" aiheesta. Copyright Youtuben mukaan.

Venäläiset käyttävät perääntymisenestojoukkoja Ukrainassa

 Iltasanomien uutisen mukaan venäläiset ovat todennäköisesti alkaneet sijoittaa Ukrainan rintamalle ”estojoukkoja” ja ”sulkuyksiköitä”, arvelee Britannian tiedustelu. Tässä tapahtuu historia toistaa itseään tyyppinen ilmiö: vastaavaa toimintaa harjoitettiin "Isänmaallisen sodan" eli Toisen maailmansodan aikoihin.

Mainio videoesimerkki aiheesta löytyy Nikita Mikhalkovin mainiosta elokuvasta Burnt by the Sun 2 (arvostelu Kyhepunussa tässä). Kohtaus on nähtävissä alla Youtubesta löytyvästä pätkästä (copyright Youtuben mukaan), Kohtaus alkaa kohdasta 24:26, jos tuo alla oleva video ei osaa siihen suoraan hypätä.