maanantai 22. toukokuuta 2017

WUMO, Sarjakuvastrippi, HS 15.5.2017

Hei vaan kaikki!

Tulipa kypsä olo. Ei onnistunut stripin siirto suoraan blogiin, mutta alla olevasta linkistä sen pääsee näkemään, ainakin jonkin aikaa...
(Helsingin Sanomat 15.5.2017), linkki Wumon strippiin:

http://www.hs.fi/nyt/wumo/car-2000005207537.html

Edit: Lisätty kuva tähän postaukseen. Copyright laatijat ja HS.

Wumo kypsän hepun tiiviste
Wumo - kypsä heppu


lauantai 6. toukokuuta 2017

Matkailua: Tank Museum - Tiger Day, Bovington, Iso-Britannia

Bovingtonin panssarivaunumuseo sijaitsee Southamptonin länsipuolella olevassa pikkukylässä. Paikalle on varsin helppo päästä junalla Lontoosta: valitaan Waterloon asemalta juna jonka suuntana on  Weymouth ja jäädään pois Wool -nimisellä asemalla. Junamatka kestää n. 2,5 tuntia. Itse museo sijaitsee n. 3 kilometrin päässä rautatieasemalta junan kulkusuunnasta oikealla puolella. Asemalta pääsee museolla paikallisbussilla mutta kävelymatkakaan ei ole mahdoton varsinkaan jos ei pelkää brittiläistä maaseutua.

Museon verkkosivut löytyvät tästä linkistä.

Vierailimme museossa Tiger Day -tapahtuman aikaan. Tuo tapahtuma oli järkyttävän suosittu: liput myytiin loppuun ennakkoon eli ovilta niitä ei enää saanut. Aamulla alueelle tullessa oli joka paikkaan pitkät jonot ja erityisesti alueelle pääsemiseen joutui jonottamaan puolisen tuntia ennen kuin pääsylipun sai vaihdettua rannekkeeseen. Tuon jälkeen väenpaljous kyllä hajautui hyvin laajoihin museohalleihin ja ulkotiloihin.

Tiger Day -tapatuman keskiössä oli ajonäytös jossa ryhmä vaunuja ajoi museoalueella olevalla ajoalueella. Päätähtenä tapahtumassa oli Tiger I numeroltaan 131 (ensimmäisen joukkueen kolmannen ryhmän ensimmäinen vaunu) jonka lisäksi siellä oli liikkeessä myös mm. M4A2 Sherman joka esitti pääosaa elokuvassa "Fury". Tiger oli sivujuonessa samaisessa elokuvassa kohtauksessa taistelemassa Sherman -ryhmää vastaan. Fury -elokuvan arvostelu muuten löytyy Kyhepunusta tästä linkistä.

Alla löytyy muutama kuva ajonäytöksestä:

Etualalla Tiger 131, taustalla Fury poistumassa areenalta.

Tiger lähempää kuvattuna. Erittäin vaikuttava laite luonnossa ja se
sotaelokuvista tuttu telaketjujen kitinä aiheuttaa värinää selkäpiissä..
Täytyy myöntää että ajonäytös oli lievä pettymys. Vaunuilla ajettiin hyvin varovasti josta tapahtuman juontaja kyllä kertoikin. Kyseessä ovat kuitenkin hyvin vanhat ajoneuvot joiden korjaaminen on työlästä ja joiltain osin voisi olla mahdotontakin. Silti odotin itse hieman enemmän vauhtia toimintaan. Tuolla tornissa on muuten joku onnekas turisti joka voitti arvonnassa Tiger -ajelun ja pääsi sen mukana areenalle tapahtuminen keskiöön.

Itse museoalue on valtaisa ja sen huolellinen läpikäynti yhdessä vajaassa päivässä on lähes mahdotonta. Tosiharrastajan olisi syytä varata ainakin pari päivää alueelle esim. siten että tuollainen special event olisi toisena päivänä ja toinen päivä olisi museotutustumista varten. Majoitus kannattaisi tuolloin hommata jostain alueelta tai sitten esim. Southamptonista josta on kohtuullisen lyhyt junamatka.

Vaunuihin ei päässyt sisälle ja näkymämahdollisuudet sisätiloihin olivat muutenkin rajalliset.  Joidenkin vaunujen ylle tai taakse oli rakennettu erityisiä katselutasanteita joista pääsi näkemään myös sisäosia. Alla esimerkki Jagdtigerin esillepanosta:

Jagdtiger nähtynä taakse rakennetulta esittelykorokkeelta.
Tigereitä tuolla muutoinkin hehkuteltiin. Museossa oli esillä erityisnäyttely "Tiger Collection" jossa samassa tilassa oli nähtävissä Tiger I (siis se 131) lisäksi Jagdtiger, Elefant, King Tiger Porsche -versio ja King Tiger Herschel -versio. Yleisösuosio oli taattu...

Alla nostona vielä muutama muu mielenkiintoinen nosto näyttelykalustosta:

Mark IX -miehistönkuljetusvaunu. Laitteeseen sullottiin 30 sotilasta jotka sitten
hyökkäsivät vaunusta ulos Modernin rynnäkkövaunun esi-isä siis. 
Ensimmäisen maailmansodan "Mark" vaunu joka kantaa mukanaan taisteluhaudan
ylittämiseen tarkoitettua puunippua.
Suomalainen SU-26 vaunu joka vallattiin talvisodassa venäläisiltä.

Edelleen suomalainen Sturm -tankintappajavaunu lempinimeltään "Maija".
Erikoinen ruotsalaisten kehittämä Stridsvagn 103
Tuosta Strisvagnista on pakko sanoa pari sanaa lisää (kuvaus löytyy wikipediasta tästä): kyseessä on kylmän sodan aikainen laite jota nimetään taistelupanssarivaunuksi mutta muistuttaa kuitenkin enemmän rynnäkkötykkiä. Laitteessa ei ole lainkaan tornia vaan kanuunaa suunnataan jousituksen avulla nostamalla ja laskemalla koko vaunua. Tornin puuttumisen vuoksi vaunun etuprofiili on hyvin matala. Vaunun miehistössä on kaksi ajajaa joista toinen istuu tulitoiminnon aikana selkä kohti taistelutoimintaa. Näin hän pystyy hyvin nopeasti ajamaan vaunun pois tuliasemasta, varsinkin kun vaunu liikkuu lähes yhtä nopeasti taakse- kuin eteenpäin. Tähän on pakko kuitata että varsin tutulta kuullostaa tuollainen nopea ruåtsalainen perääntyminen... Keulassa näkyvä hässäkkä on tarkoitettu suojaamaan sinko- ja ohjusammuksien vaikutukselta.

Museotiloissa oli näytillä paljon vaunuja mutta vielä jäi varastoonkin kuten alla näkyvästä Vehicle Conservation Centrestä otetusta kuvasta käy ilmi:


Ajonäytös oli lievä pettymys ja tankkeihin olisi halunnut päästä lähemmin tutustumaan niiden päältä ja sisältä. Rajoitukset kuitenkin ovat ymmärrettäviä: panssarivaunut ovat varsinkin kulmikkaita ja kovia vehkeitä ja päänsä kolhineet turistit eivät ole kovin hyviä mainoksia toiminnalle.. Näistä puutteista huolimatta annan Tank Museumille Kultaisen ampumamerkin ja suosittelen lämpimästi tutustumiskäyntiä matkan pituudesta huolimatta.

Edit: Museo löytyy Suomen Sotahistoriallisen seuran sivuilta tästä linkistä.

Edit: Parolan panssarimuseolle vierailulle 2023 tullut King Tiger on lähtöisin täältä Bovingtonista.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Matkailua: RAF -museo, Lontoo, Iso-Britannia

Lontoon vierailulla osui sattumalta silmään RAF -museon mainos. Yllätys oli se että museo sijaitsee kaupunkialueella ja on metrolla tavoitettavissa. Museon kotisivut löytyvät tästä linkistä.

Museo on helppo saavuttaa metrolla: otetaan Norhern linja (musta) pohjoiseen päin ja valitaan siltä Edgwaren haara (vasen). Jäädään pois Colindalen asemalla, josta on kymmenen minuutin kävelymatka museolle.

Museo on todella näyttävä kokonaisuus ja sisältää loistavan kokoelman lentokoneharvinaisuuksia. Koneet on sijoitettu hallitiloihin ja laitettu esille eri teemojen mukaan. Kaksi hallia oli vierailun aikana suljettu tulevien näyttelyjen rakentamista varten, mutta silti tuolla sai helposti päivän menemään.

Alla muutamia otoksia näyttelylaitteista:

Handley Page -pommikone ensimmäisen maailmansodan ajalta


Bristol Beaufighter -rynnäkköhävittäjä. Keulan alta näkyvät 4 x 20 mm Hispano
Suiza -tykkien suuaukot.




Spitfire - todella tyylikäs tai jopa kaunis lentokone

Vastakohtana kulmikas saksalaislaite eli Messerschmitt Bf 109.


Ja edelleen tehokas mutta ei niin kaunis englantilaislaite eli Hawker Hurricane.

Ja tälle taas vastapuolena saksalaisten ehkä paras mäntämoottorihävittäjä
eli Focke Wulf 190.


Ja tässä se paras hävittäjä eli Messerschmitt Me 262. Ylivoimainen laite mutta
 näitä oli Adolfin kannalta liian vähän ja liian myöhään.

Länsimaiden tehokkainta hävittäjäkalustoa on taas North American P-51
 Mustang. Kaunis kone sekin ja amerikkalaiseen tyyliin ei piilottele
olemassaoloaan.

Vanerinen monitoimilaite eli de Havilland D.H.98 Mosquito. Kaunis
ja tehokas laite sekin.

Bomber Hallista: Avro Lancaster 1

...Boeing B17G Fortress...

... ja Consolidated B24L-20-FO Liberator

Näyttelystä löytyy myös erilaisia omituisuuksia. Nostan tähän pari esille:

Westland Belvedere HC1 - rukoilijasirkkaa muistuttava kuljetuskopteri kahdella
moottorilla ja roottorilla.
PC1400X - maailman ensimmäinen radio-ohjattava liitopommi eli "täsmäpommi",
saksalaisvalmistetta. Tällä upotettiin taistelulaiva Roma ja kaksi brittilaivaa sekä 
vaurioitettiin useampia aluksia.



Yllä olevat kuvat ovat vain pieni otos ja erittäin amatöörimäisen kypsän hepun kuvaamia. Nähtävää siis riittää; kuvista puuttuu kokonaan mm. ensimmäisen maailmansodan hävittäjät ja sotien jälkeiset suihkukoneet. Löytyypä halleista mm. Harrier ja Eurofighter Typhoon.

Kohde on ehdottomasti tutustumisen arvoinen sota- ja ilmailuhistoriasta kiinnostuneille ja vieläpä erittäin helposti saavutettavissakin. Museo on brittityyliin kaiken lisäksi ilmainen mutta erityisspektaakkeleista pitää toki maksaa (kuten istumisesta Spitfiren ohjaamossa).

Annan RAF -museolle Kultaisen ampumamerkin.

Edit: Kohde löytyy Sotahistoriallisen seuran listoilta tästä linkistä.



torstai 13. huhtikuuta 2017

Adria luksustelttailu

Törmäsin netissä surffatessani Adria -merkkisen valmistajan telttavalikoimaan. Kyseessä taitaa olla se sama Adria joka tekee myös asuntovaunuja ja -autoja. No nämä teltat eivät tosiaankaan ole mitään kälyisiä puolijoukkuetelttoja vaan soveltuvat hyvinkin herrasmiesmäiseen maasto-oleskeluun ja pidemmiksi ajoiksikin. Telttailun saralla tuotteet edustavat samaa kuin Unicat asuntoautoilussa. Hintakin on suhteessa sama: kun perusteltan saa halvimmillaan Tokmannista muutamalla kympillä, Adrian tuotteet maksavat 20000 - 70000 €.

Alla kuva Safari -malliston teltan ulkoasusta:

Kyseessä on toiseksi ylellisin telttamalli ja tuo Safari viittaa ilmeisesti Afrikan suuntaan jossa valkoisilla miehillä on tapana retkeillä sortumatta tarpeettoman alkeellisiin olosuhteisiin.

Sisustuksesta suuntaa antaa taas loisteliainta tuotelinjaa edustava Boutique:


Toisesta sisustuskuvasta käy ilmi että tarpeita ei tarvitse tehdä riu'ulla eikä naamaa pestä purossa:


Tuossa keskiosan laatikossa on siis kylppäri ja vessa. Ei tosin saunaa mutta jälleen kerran sellainenkin rahalla järjestynee... Lämpimän veden tuotanto jää hieman epäselväksi mutta arvelisin että siihenkin on ratkaisu mietitty.

Teltta paketoituu näppärästi konttiin ja avautuu siitä maastoon alla olevan videon esittämällä tavalla:


Selässä kantamalla tuo ei tosin sinne maastoon mene eli pitää joko tyytyä tien läheisyyteen tai mieluummin tarvitaan järeä heko kuljettamaan paketti riittävän pitkälle pois sivilisaatiosta.

Olisihan tuo hieno Muotkatunturin erämaassa mutta kun pysytään tosielämässä niin kyllähän kypsien heppujen telttaleiri muistuttaa enemmän alakuvan näkymää kuin Adriania:


Tässä vielä linkki telttavalmistajan sivuille jos ensi kesän retkille haluaa hieman laadukkaampaa majoittumista: http://www.adria-mobilehome.com/en/mobile-tents .

perjantai 24. maaliskuuta 2017

EXACTO -älyluoti

EXACTO (EXtreme ACcuracy Tasked Ordnance, "Äärimmäiseen tarkkuuteen kykenevä ampumatarvike") on tarkka-ammuntakivääriin tarkoitettu ammus, joka on kehitetty Lockheed Martinin ja Teledyne Scientific & Imagingin toimesta. Sen kaliiberi on .50BMG eli raskaissa konekivääreissä tai Barret -tarkkuuskivääreissä yleisesti käytetty järeä kiväärikaliiberi.

EXACTO kykenee muuttamaan suuntaansa ilmalennon aikana, joten sen ampujan ei tarvitse välittää aseen vakaana pitämisestä tai liikkuvan kohteen seuraamisesta. Luodin tarkasta toimintatavasta ei ole annettu tietoa, mutta suunnan pitämistä varten se sisältää optisen anturin, joka lukittuu kohteeseen. Kohdetta ei siis tarvitse "valaista" laserilla, joka tekee tekniikasta vaikeamman häiritä tai havaita.

Alla olevassa kuvassa on esitetty poikkileikkaus EXACTOSTA.

Darpa EXACTO älyluoti poikkileikattuna

Kuvasta ei juurikaan saa detaljitasolla selvää, mutta paljon on saatu elektroniikkaa mahtumaan pieneen tilaan. Jonkinlainen siiveke- tms. mekanismi luodissa on oltava, koska se kykenee hämmentävän suuriin suunnanmuutoksiin kuten alla olevasta videosta  käy ilmi.

Alla olevassa videossa esitetään luodin suunnanmuutosta kun kivääri osoittaa tarkoituksella ohi halutun maalin (ts. maali otetaan tähtäimellä kiinni mutta kiväärin piippu suuntautuu pois siitä):


Luodin lentorata tekee hämmästyttävän koukkauksen ja osuu lopulta haluttuun maaliin. Osuma on idioottivarma. Tulevaisuudessa ei siis tarvita Simo Häyhän tasoista ammattiosaajaa tarkka-ampujan hommaan; riittää että ottaa maalin kiinni ja sojottaa vain sinne päin... Onneksi Suomessa riittää metsää, jonne jääkäri voi piiloutua puun taa. Tuo .50 BMG tosin läpäisee sujuvasti kohtuullisen paksunkin rungon.

Sokerina pohjalla on tieto, jonka mukaan Venäjä on kehittämässä vastaavaa älyluotia, joka osuu maaliinsa 10 kilometrin päästä.

Edit: Toisenlainen älyluoti on Smartrounds -nimisen yhtiön kehittämä haulikkoon sopiva ammus. Ammus lähtee putkesta, tunnistaa kohteen ja 5 millisekuntia ennen osumaa laukaisee kohteeseen pippurisumutteen tai voimakkaan paineaallon. Itse ammus ei siis osu lainkaan kohteeseen ja on näin vaaraton; tosin pippurisumute kyllä lamauttaa kohteen. Suurin ampumaetäisyys on noin 100 metriä. Toimiessaan varmasti hyödyllinen esim. poliisilla tai kodinturva-aseena; tosin Suomessa ei tuollaista todennäköisesti saa siviili hankkia, vaan meidän täytyy mieluummin tulla tapetuksi murtomiesten toimesta kuin ryhtyä vastarintaan...

Ammuksen toiminnasta kertova video Youtubesta alla:




lauantai 18. maaliskuuta 2017

Kirja: Pentti Pirhonen: KAPINA, Talonpoikaismarssista Mäntsälään - ISBN 951-23-1928-4

Tästähän onkin tainnut kulua aikaa, kun viimeksi täällä olen vieraillut. Lukaisin tuossa pari viikkoa sitten Pentti Pirhosen otsakkeen mukaisen teoksen.
Teos on draamallinen dokumentti 1930-luvun Suomesta ja ajankohdan vaikeista poliittisista tilanteista. Kieltolaki oli vielä voimassa, Suomi oli ollut itsenäinen reilut kymmenen vuotta ja maa oli jakautunut kahteen tunnettuun väriin.
Kansalaissota, veljessota, sisällissota, vapaussota.. nimi riippuu katsonta kannasta. Valkoinen Suomi katsoi 30-luvun vaihteessa, että heidät oli unohdettu ja että kommunistit toimivat hallituksen suojassa. mene ja tiedä pitääkö paikkaansa, mutta hämminkiä oli. Menestyksensä huipulla ollut Lapuan liike mukanaan myös muita ilman liikkeeseen kuulumattomia päättivät näyttää voimiaan Helsingissä 7.7.1930. Viktor Kosolan ja eversti Walleniuksen johdolla noin 12 000 miestä marssi siististi Helsingissä (oli sovittu, ettei viinaksiin koskettu) ja yllättäen ilman isompia yhteenottoja. Tosin varauduttu oli jo tuolloin aseinkin, mutta ne odottivat syrjässä, mikäli punaiset tekisivät vastatoimenpiteen. Eivät tehneet.
Sotilaiden osallistuminen oli hankala paikka, koska riskinä oli siis yhteenotot samaa kansalaisuutta olevien kanssa, ja sotilasvalahan velvoittaa suojelemaan omiaan ja tottelemaan esivaltaa.
Talonpoikaismarssi oli siis näyttöpaikka ja ennakoi tulevaa. Mäntsälän kapina olikin sitten se oikea koitos kevättalvella 1932. Harvinaisen veretön onneksi (vain yksi menetti henkensä, ja oman käden kauttaan Lapuan liikkeen puolella). Kaikki alkoi siitä syystä, kun kommunistit valkoisten mielestä saivat pitää puheitaan ilman rajoitteita (ei niitä ollut tosin valkoisillakaan) ja välillä aina joku punainen oli kyyditetty rajalle ihannemaahan. Poliitikot siis pelasivat omaa likaista peliään taustalla, ja kannattajat puuhasivat toisaalla.
Mäntsälässä siis kiehahti; kommunisti ja entinen suojeluskuntalainenMikko Erich päätti pitää puheen Ohkolan työnväentalossa. Puhe ei ehtinyt alkaakaan, kun Lapuan pojat aloittivat tarkkuuttamaan aseitaan talon seiniin. Ilmeisesti oli sovittu, että tulitusta suunnataan rakennuksen yläosiin, ettei kuitenkaan verilöylyä syntyisi, tai näin ainakin osa ampujista tuumaili.
Tästä alkoikin häslinki, joka kesti jonkin aikaa ja päänäyttämöksi muotoutui Mäntsälän suojeluskuntatalo.
Mäntsälässä syntyi varsin iso riski, että maamme ajautuisi uudelleen sotaan. Armeija asettui julkisen vallan puolelle kapinoijia vastaan, jotka siis edustivat Lapuan liikettä, ja suojeluskunta aatteensa myyneitä miehiä. Punaiset toimivat viisaasti, eivätkä asettuneet asein vastaamaan tilanteeseen, vaan toivat ajatuksiaan julki erilaisin puhein ja pamfelein. Jos he olisivat tarttuneet ojennettuun "täkyyn" ottaa uusiksi vuosi 1918, niin sitten...
Sotaa ei onneksi syttynyt, eikä kukaan oikeastaan tänäänkään ole ottanut vastuuta Mäntsälän kapinasta.
En ryhdy nyt kuitenkaan kovin tarkkaan käymään tässä läpi taustoja, tapahtumia yms. vaan totean, että kirja omalta osaltaan toi selvyyksiä ajankohtaan itsenäisyytemme ja talvisodan välissä.
Draamallisesti tarina etenee pitäen sisällään yksityiskohtia ja taustatietoa mukavasti. Yle on omalta osaltaan ottanut kunniaa Mäntsälän kapinan alasajosta, mutta miten lienee asia oikein ollut. Se julkaisi vähätteleviä tietoja kapinasta ja tietysti presidentin puheen, mutta varmasti miesten mielialat itsellään olivat kääntyneet asiaa vastaan jo aikaisemmin.
Kannattaa lukea kirja, niin aikaa ymmärtää paremmin, ja mitä veljesviha oikein oli vielä 30-luvun alussa. Mutta sittenpä parannus löytyi aivan oudosta suunnasta. Suomen yhtenäisyyden pelastajaksi nousi vuonna 1939 Isä Aurinkoinen!
Mennään nyt kuitenkin pronssisella ampumamerkillä.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Elokuva: Gallipoli (Gelibolu) (2005)

Löysin Netflixistä yllättävän dramatisoidun dokumentin Gallipolin niemimaan taisteluista. Sikäli yllättävän että tekijät ovat turkkilaisia. Elokuvan tekemiseen ovat osallistuneet turkkilaisten lisäksi britit, australialaiset ja uusiseelantilaiset joista maista taisteluihin osallistuneet Ympärysvaltojen joukot olivat pääosin kotoisin. Elokuva löytyy Netflixistä tästä linkistä.

Gallipolin sotaretki oli eräs historian surkeimmista räpellyksistä sotaretkien joukossa. Brittien tarkoituksena oli pakottaa osmannit irtaantumaan sodasta, päästä tukemaan Venäjää eteläkautta ja näin saada Saksa ahtaalle kun toiminta länsirintamalla ei edennyt mihinkään suuntaan. Homma piti hoitaa tyylikkäästi: ajetaan laivasto näyttävästi rannalle, paukutetaan tykeillä ja vihollinen antautuu. No ei mennyt niinkuin siellä v...n Strömsössä josta hieman neitimäisesti aina huomautellaan. Lopputulemana oli sotkuinen maihinnoususta alkanut maaoperaatio jossa britit ml. australiaiset ja uusiseelantilaiset menettivät n. 300 000 miestä ja vastaavasti osmaanit n. 250 000. Churchill sai tästä hyvästä kenkää meriministerin hommasta (vaikka nousikin myöhemmin "varsin" merkittävään rooliin II maailmansodassa) ja osmaanien eräästä komentajasta Mustafa Kemalista tuli myöhemmin Turkin tasavallan perustaja ja ensimmäinen presidentti Kemal Atatürk ("turkkilaisten isä)( vaikka hän aiheuttikin valtavat tappiot rintamahyökkäyksissä maihinnousua vastaan).

Surkeaa oli sota Gallipolissa(kin) kuten dokumentissa tuodaan esille. Kesä oli kuumin vuosikymmeniin ja talvi kylmin. Taudit vaivasivat, oli jano ja nälkä, toilettipuoli oli heikossa kantimissa (erikseen mainittiin dokkarissa että vessapaperia ei ollut...), kaatuneita ei voitu haudata ja sodankäynnin osaaminen oli hukassa. Sodankäyntiin kuuluu yhtäläisinä elementteinä tuli ja liike mutta erään sotahistorioitsijan kommentin perusteella ensimmäisessä maailmansodassa näiden suhde ei ollut oikea: tulta oli liikaa ja liikettä liian vähän. Lopputulemana oli taisteluhautasodankäynti jota yritettiin saada liikkeelle rintamahyökkäyksillä vastakeksittyjä konekivääreitä ja pitkälle kehitettyä tykistöä vastaan. Lopputulema oli huono ja sitä vain pahensi kenraaleiden ymmärtämättömyys asiaan; hyökkäyksiä jatkettiin samalla kaavalla vaikka 2-3 niistä oli jo epäonnistunut valtavin tappioin. Käsittämätöntä on täytynyt olla ylimmän sodanjohdon ajattelumalli noina aikoina kun ihmishengelle ei ole annettu minkäänlaista arvoa.

Elokuva ei nosta taisteluja esille eikä dramatisoi niitä animaatioilla tai näytellyillä kohtauksilla kuten nykyään britti- ja jenkkidokumenteissa usein on tapana. Lopputulema on tuskastuttavan hidastempoinen teelmä jonka painopiste on sodanvastaisessa sanomassa. Tuon sanoman kertomisessa elokuva onnistuukin mutta en suosittele sitä siitä huolimatta katsomaan. Arvosanaksi irtoaa vain "Kolmas palkinto - ei mitään".

BTW: Pitää kaivaa jostain esiin Peter Weirin vuonna 1981 ohjaama elokuva samasta aiheesta jossa oli mukana mm. nuori Mel Gibson. Muistan tuon joskus nähneeni mutta pitää virkistää muistia uudelleentsekkauksella.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Elokuva: Hiroshima : BBC History of World War II (2005)

Netflixistä löytyy laadukas BBC:n tuottama dokumenttielokuva Hiroshiman pommituksesta, sen taustasta ja jälkiseuraamuksista. Dokumentti on toteutettu yhdistämällä historiallisia filminpätkiä näyteltyihin dramatisointijaksoihin. Tällaisen kombinaation tulos on joskus / usein lähinnä kökkö tai vaivaannuttava mutta tässä tapauksessa onnistutaan varsin hyvin. Elokuva löytyy Netflixistä tästä linkistä.

Elokuva kertoo ensisijaisesti nimensä mukaisesti Hiroshiman pommituksesta. Vastaava Nagasakiin tehty pommi-isku sivutaan lähinnä sivulausekommentilla. Keskeinen asia näiden pommitusten osalta on tuossa dokumentissakin esiin nouseva kysymys niiden tarpeellisuudesta tai välttämättömyydestä: pitikö kaksi kaupunkia tuhota siviiliuhreineen ennen kuin japanilaisten johtajat uskoivat että sota oli hävitty? Vai olisiko vastaava voimannäyttö voitu tehdä muutoin mutta amerikkalaiset halusivat vain testata pommien tehoa elävään massaan? Pommien teho olisi voitu varmasti osoittaa räjäyttämällä joku syrjäinen saari pois maanpinnalta: japanilaisille olisi ilmoitettu asiasta ja annettu heille lupa asetettaa tarkkailijat tutkimaan ao. tapahtumaa jonka jälkeen räjäytys olisi tehty. Sanoma olisi varmasti tullut selväksi mutta olisiko Japanin äärimilitaristinen johto uskonut tuon sanoman? Mahdollista olisi ollut että "demoräjäytys" olisi tulkittu jopa heikkouden osoitukseksi.

Joka tapauksessa pommi siis pudotettiin ensin Hiroshimaan ja sitten Nagasakiin. Jälki oli hirvittävää sekä välittömästi räjähdyshetkellä että pitkän aikaa sen jälkeen säteilysairauksien myötä. Kuvaavaa räjähdyksen voimalle on Hiroshimassa vieläkin kiviportaalla näkyvä ihmisen varjomainen hahmo joka jäi jäljelle kun kyseinen henkilö höyrystyi pois.  Hämmästyttävää on se että kaikesta huolimatta muutamat ihmiset selvisivät elossa hyvinkin lähellä ground-zero -pistettä. Joitakin näistä vieläpä haastateltiin dokumentissa eli he eivät olleet säteilysairauteenkaan menehtyneet.

Alla elokuvan traileri Youtubesta (jostain kumman syystä kreikkalaisilla teksteillä...):


Suosittelen dokumenttia katsottavaksi yleissivistyksen vuoksikin ja myönnän sille Hopeisen ampumamerkin.

BTW: Ydinpommista ja raskaan veden roolista sen valmistuksesta löytyy muuta tekstiä Kyhepunusta tästä linkistä.