Kasarmimuonaa: Kolmesti uppopaistetut ranskalaiset

Tämä resepti löytyi Iltasanomista ja on alunperin Tomi Björckin kehittelemä. Reseptillä tulee erittäin herkullisia perunoita ja taatusti epäterveellisiä... Tämä on sikälikin kasarmimuonaa että tarvitaan rasvakeitin.

Ainekset:

• 5 keskikokoista kiinteää perunaa
• 1 l ruokaöljyä uppopaistamiseen
• suolaa

Valmistusohje:

1. Pese ja kuori perunat. Leikkaa ranskalaisten muotoon.
2. Keitä perunat suolavedessä napakoiksi. Ne ovat sopivia, kun saat juuri ja juuri haarukan potun läpi. Kuivaa ranskikset talouspaperin päällä.
3. Friteeraa perunoita kattilassa ensin 140- asteisessa öljyssä neljän minuutin ajan. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan.
4. Friteeraa vielä 160-asteisessa öljyssä 2 minuuttia. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan.
5. Friteeraa vielä kahden minuutin ajan 180-asteisessa öljyssä. Nosta talouspaperin päälle valumaan.
6. Mausta suolalla ja tarjoile heti.

Lopputulos on dekadia parempi kuin pakasteranskalaiset. Kultainen ampumamerkki irtoaa.

Edit: Kokeilin samaa reseptiä bataateilla. Toimi yhtälailla hyvin. Keittoaika on lyhyempi kuin perunalla ja lopputulos makeahko mutta suolan kera maukas.

Elokuva: Citadel - Auringon polttama 2 (2010)

Satuinpa katselemaan sadepäivän iloksi venäläisen suursotaelokuvan Citadelin. Tarina kertoo saksalaisten miehittämästä linnakkeesta jossain Itä-Suur-Saksassa ja kenraali Kotovista jonka pitää tuo linnake valloittaa. Tarinan alussa Kotov on menettänyt kansalaisluottamuksensa ja käskettynä rangaistuspataljoonaan rivisotilaaksi. Kyseisen pataljoonan ylin komentaja on juopottelemassa muiden esikuntaupseereiden kanssa kun eräs näistä erehtyy kyseiselle kenraalille pottuilemaan että linnaketta ei ole btw saatu valloitettua. No, tästä suivaantuneena kenraali käskee rangaistuspataljoonan yksisuuntaiselle hyökkäysretkelle linnoitusta vastaan ja Kotov on tällä retkellä luonnollisesti mukana. Verta ja suolenpätkiä lentelee mutta Kotov selviää hengissä. Kuinka ollakaan, Kotovin aikanaan maanpetturiksi nimennyt NKVD:n heppu tulee paikalle ja palauttaa Kotoville kenraalinjämät. Kotov käsketään Josif -sedän puheille. Isä Aurinkoista ottaa kaaliin porukka joka vain maleksii kaupungeissa eikä osallistu sotaan ja tästä hän onkin saanut valoisan idean että kerätään näitä lusmuja 15000 kpl ja laitetaan linnoitusta vastaan pelkät heinäseipäät aseenaan... "motivointia" aitovenäläiseen tyyliin siis. Kotov saa tehtäväkseen johtaa tätä "operaatiota". Tarkoitus Josif-sedällä on että Kotov johtaisi takarivistä mutta moraalisten tuskien painamana tämä ottaakin itse heinäseipään ja lähtee etummaisena menemään. Kuinka ollakaan, muut upseerit ja ne 15000 muuta seuraavat. Ja vielä kuinka ollakaan, linnoituksessa tapahtuu hyökkäyksen alkaessa yhteensattumien sarja jossa öljylamppu kaatuu ja koko höskä räjähtää tuhannen p..ksi! Ja vielä vielä kuinka ollakkaan, tätä iloista tapahtumaa juhlittaessa Kotov näkee kadonneen tyttärensä (sotilasarvoltaan lääkintäluutnantti) ja he kohtaavat taistelukentällä. Kohtauspaikka on vähän huonosti valittu kun tyttären jalan alla naksahtaa jalkaväkimiinan viritin.. Kotov päättää pelastaa tyttärensä, asettaa oman jalkansa tyttären saappaan päälle, käskee tyttären hivuttaa jalkansa pois saappaasta ja häipyä paikalta. Elokuva päättyy välähdykseen mutta lopputekstien jälkeisessä epilogissa isä ja tytär ajavat panssarivaunulla kohti Berliiniä, wtf? Venäläinen logiikka ei tässä kohtaa avaudu tsuhnalle.

Tuossa tuli suurinpiirtein koko juoni kuvattua. Täytteenä siinä on sitten erilaisia takaumia ja välinäytöksiä jotta saadaan kesto venytettyä suurelokuvan mittaiseksi. Täytyy sanoa että ei sitä venäläisen mielenlaatua kyllä pysty ymmärtämään tämänkään pohjalta. Surkeaa on ryssän elämä: yhtä melankoliaa koko homma. Lienee kyllä ollut oikeastikin aika kehnoa tuohon aikaan tosin. Elokuvassa kuvataan realistisesti systeemin järjettömyyttä alkaen NKVD:n toiminnasta ja päättyen upseeriston kyvyttömyyteen ja juoppohulluuteen. Realismi lienee merkki nyky-Venäjän "avautumisesta" tai sitten perinteinen tapa "arvioida historiaa uudelleen" omista tarkoitusperistä lähtien. Perinteisestihän historiaa on Venäjällä "korjattu" mm. rapsuttamalla epähenkilöksi muuttuneiden ex-johtajien naamoja pois valokuvista.

Ensimmäisessä katsomassani venäläisessä elokuvassa tässä esiteltiin peräytymisenestoyksikkö ts. yksikkö joka asettuu asemiin hyökkäävän oman porukan selän taakse ja ampuu kaikki perääntymään pyrkivät. Tehokas ja hyvin varustettu porukka olikin: Maxim selän takana nakuttamassa kannustaa kummasti sankaritekoihin. Konkreettisesti suo siellä, vetelä täällä.

Tuossa isä-tytär -kohtauksessa on muuten klassinen, elokuvissa hyvin usein käytetty mutta virheellinen tehokeino: saksalaisten hyppymiinassa (S-miina = Schrapnellmine) ei ole mekanismia joka toimisi vasta sitten kun paine sytyttimen päällä helpottaa. Sen sijaan miinan viivepanos palaa n. 4 sekuntia jonka jälkeen hyppypanos heittää miinan ylös ja laukaisee pääpanoksen. Draamankaaren kannalta on ymmärrettävää tuon tehokeinon käyttö: näin saadaan aikaan aina dramaattinen kohtaus jossa hiki virtaa otsalta ja mietitään elämän tarkoitusta yms. syvällisiä asioita.

Citadeliin on panostettu rahallisesti paljon ja se näkyy varsinkin joukkokohtauksissa. Erikoisefekteissä venäläiset ovat vielä pahasti amerikkalaisia jäljessä: tietokonegrafiikka kuultaa selvästi läpi muutamissa kohdin ja pyrotekniikka ei kestä vertailua esim. Sotamies Ryaniin.

Suosittelen katselemaan uteliaisuudesta. Pikakelaukselle on käyttöä muutamissa slaavilaista elämänmenoa esittelevissä kohtauksissa.

Arvomerkki: Hopeinen ampumamerkki

Kasarmimuonaa: Katkarapupiirakka vol 2

Kerta kiellon päälle: edellisessä blogissa uhosin jättäväni piirakkahommat mutta piti kuitenkin tämä yksi vielä kuitata. Tämä on kuitenkin kertaluokkaa parempi kuin aiemmin esittämäni versio katkarapupiiraasta.

Ainekset:

• kaksi isoa lehtitaikinalevyä 800 g (siis pakkauksessa on niitä 2 kpl)
• n. 500 g katkarapuja
• 2 dl ruokakermaa
• vehnäjauhoja
• 0,5 tl sitruunapippuria
• 0,5 tl suolaa
• kananmuna voiteluun

Valmistus:

1. Sulata pohjataikinat ja kaulitse ne pellin kokoiseksi: toinen alle ja toinen levyksi päälle.
2. Lämmitä katkarapuja kattilassa hieman mutta älä keitä. Lisää sekaan kerma, sitruunapippuri ja suola.
3. Sakeuta keitos vehnäjauhoilla: lisää vehnäjauhoja kunnes mössö sakeutuu sopivan jäykäksi.
4. Levitä keitos pohjataikinalevylle ja nosta päällyslevy päälle. Tiivistä reunat yhteen.
5. Töki haarukalla reikiä päällyslevyyn (jotta piirakka ei räjähdä...) ja voitele se kananmunalla.
6.  Paista alatasolla 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia.

Erittäin hyvä, annan tälle jopa Kultaisen ampumamerkin.

Kasarmimuonaa: Tonnikalapiirakka

Vielä kerran piirakkaa ja sitten saa tähän erään loppua piirakkaharrastus... Tonnikalapiirakalle oli tarve ja sille löytyi useitakin reseptejä. Alla helppotekoinen kombinaatio valmispohjalla.

Ainekset:

• Myllyn Paras Pyöreä Piirakkataikina, suolainen 380 g
• 1 prk kermaviiliä
• 3 kananmunaa
• 100 g fetaa
• 1 - 2 prk tonnikalaa 
• 2 tomaattia
• 1 dl  juustoraastetta
• suolaa
• pippuria

Valmistus:

1. Sulata pohjataikina ja levitä sitten vuokaan jonka halkaisija on n. 25-28 cm. Vuokaa ei tarvitse voidella.
2. Sekoita kermaviili ja kananmunat yhteen ja lisää hieman suolaa ja pippuria. 
3. Pilko tomaatit.
4. Laita pohjan päälle tonnikalat, tomaatit ja feta. Lisää kermaviili-munaseos. Ripottele päälle juustoraaste. Tonnikalaa voi laittaa yksi tai kaksi purkkia, riippuen vuoan koosta ja tilavuudesta. Kahdella tulee ruokaisampi.
5.  Paista alatasolla 200-asteisessa uunissa 40 minuuttia.

Helppo tehdä ja hyvä tuli, suosittelen.

Sotakalustoa: Lockheed Hercules AC-130 U Spooky

Selailin taannoin internettiä ja törmäsin siellä mielenkiintoiseen sotavermeeseen eli Lockheed Hercules -tykkikoneeseen. Kyseessä on maatoiminnan tukemiseen tarkoitettu lentokone jonka aseistus on asennettu perinteisen keulasetupin sijaan edestä katsottuna oikeaan kylkeen. Näin kone voi ampua jatkuvaa tulitukea kiertämällä ympyrää kohteen ympärillä siten että aseistettu kylki on maaliin päin.

AC-130 on vanha keksintö; ensimmäiset (AC-130A) lensivät jo Vietnamin sodan aikaan jolloin aseistuksena oli 4 × 7,62 mm GAU-2/A-konekivääriä ja 4 × 20 mm M61-tykki. Tämän jälkeen laitetta on versioitu moneen kertaan ja nykyinen operatiivinen versio AC-130U on varustettu 1 × 25 mm GAU-12/U Gatling-konetykillä, 1 × 40 mm L60 Bofors -tykillä ja 1 × 105 mm M102-haupitsilla. Tuo kalusto onkin sitten hyvin monikäyttöinen:

• GAU-12/U revolveritykin kaliiberi on 25 mm, tulinopeus  1800–4200 laukausta minuutissa ja kantama n. 3,5 km
• Boforsin L60 -tykin kaliiberi on 40 mm, tulinopeus 120 laukausta minuutissa ja kantama n. 7 km
• M102 haupitsin kaliiberi on 105 mm, tulinopeus 10 laukausta minuutissa ja kantama n. 12 km.

Tappaa siis talossa ja puutarhassa!

Koneessa on 13 henkilön miehistö joista 4 heppua ruokkivat tykistöä. Alla kuva itse koneesta ampumassa omasuojaheitteitä:

Läpileikkaus koneesta (vähän suttuinen kuva mutta idea käy ilmi):

Tuosta näkyy hyvin tykkien ja miehistön sijainti: revolveritykki on lähellä keulaa ja järeämmät tykit vierekkäin keskikoneessa. Tykit kuvassa:

Ja vielä "tykkiorjat" työnsä ääressä:

Etualalla kolme heppua ruokkii 105mm haupitsia ja taaempana yksi ilmajääkäri syöttää kuulaa Boforsille.

Lisään tähän vielä kokeeksi mainosvideon aiheesta. Jenkkihapatusta mutta näyttävää!

The copyright of pictures according to Wikipedia. The copyright of the video according to Youtube. Piti lisätä tuo ettei tule miljoonan dollarin haastetta...

Olisi Suomen armeijallakin tuollaiselle vempeleelle käyttöä. Tosin edellytyksenä olisi ainakin jonkintason ilmatilan hallinta; Spooky ei ole vahvimmillaan hävittäjätaistelussa vaan vaatiin Hornetit tms. tuekseen. Tulikaluston vastaanottavalle puolelle ei ainakaan kiinnostaisi lainkaan joutua!

Edit: Lisävideo tykkimiesten työskentelystä Spookyssä alla.

Edit: Vielä yksi video. Tykkijullit huhkii hikipäässä, eipä olisi mukavaa olla vastaanottavalla puolella.

Kasarmimuonaa. Lihapullapelti

Soppa365:stä löytyi taas kätevä ohje. Ideana on tehdä kasviksista yms. peti jonka päälle asetetaan lihapullataikina paistumaan ja lopputuloksena on koko ateria. Oikein toimiva ja maukas menettely.

Ainekset:

Lihapullat:

•  1 1/2 dl korppujauhoja
•  2 1/2 dl vettä
•  600 g jauhelihaa
•  1 muna
•  1 1/2 tl suolaa
•  1/2 tl mustapippuria rouhittuna

"Peti":

• 600 g kirsikkatomaatteja
•  1 pieni kesäkurpitsa
•  2 sipulia
•  1 (300 g) vaalea leipä
•  3/4 dl oliiviöljyä
•  1 1/2 tl suolaa
•  ripaus mustapippuria rouhittuna
•  2 palloa mozzarellaa
•  1 ruukku basilikaa

Tarjoiluun lisäksi pestokastiketta. Tämä pesto on välttämätöntä jotta ruokaan tulee riittävästi potkua ja makua.

Valmistus:

1. Valmista lihapullamassa. Sekoita korppujauhot ja vesi kulhossa ja anna turvota pari minuuttia. Lisää jauheliha, muna ja mausteet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
2. Huuhdo kirsikkatomaatit ja siirrä ne leivinpaperin päälle uunipellille tai isoon uunivuokaan. Paloittele kesäkurpitsa ja kuori ja viipaloi sipuli. Siirrä ainekset tomaattien joukkoon.
3. Revi tai kuutioi leipä uunipellille. Valuta ainesten päälle öljy ja mausta suolalla ja pippurilla.
4. Muotoile lihapullat ja nostele ainesten päälle pellille. Revi lopuksi mozzarella ainesten päälle.
5. Paista ruokaa 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, kunnes lihapullat ovat kypsiä ja muut ainekset paahtuneita. HUOM! Tuo 25 min on alkuperäisen ohjeen arvio. Paistoaika riippuu kuitenkin paljon uunista, vuokasta ja esim. lihapullien koosta. Omissa kokeiluissa paistoaika on ollut 35 minuuttia.
6. Koristele ruoka basilikan lehdillä ja tarjoa pestokastikkeen kanssa.

Kasarmimuonaa: Italialainen lihamureke

Soppa365:stä osui tämä resepti sattumalta kohdalle. Testasin ja toimivaa oli; hakkaa ainakin kotosuomalaisen perusmurekkeen 10-0.

Ainekset:

•  2 sipulia
•  3 valkosipulinkynttä
•  2 siivua vaaleaa leipää
•  1 prk tomaattimurskaa
•  2 rkl tomaattipyrettä
•  10 salvianlehteä
• ½ ruukkua basilikaa
•  1 dl parmesaaniraastetta
•  1½ tl suolaa
•  mustapippuria myllystä
•  800 g naudan jauhelihaa

Valmistus:

1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota ne pannulla kypsiksi. Anna jäähtyä.
2. Murusta leipä kulhoon ja lisää tomaattimurska ja -pyre. Hienonna salvian ja basilikan lehdet. Lisää yrtit, mausteet ja juusto tomaattimurskan ja leivän joukkoon. Sekoita myös sipulit ja jauheliha mukaan.
3. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Vuoraa uunivuoka leivinpaperilla. Muotoile vuokaan massasta tiivis pötkylä. Paista 30 minuuttia.

Lisukkeeksi käy esim. spagetti tai paistetut perunat.

Kirja: Carl von Clausewitz: Sodankäynnistä - ISBN 978-951-884-459-7

Kahlasin lomallani läpi tämän sotatieteen ja sodan filosofian klassikon. Täytyy sanoa että on erittäin hieno kirja! Clausewitz (1780-1831) (jatkossa C) on hämmästyttävällä tavalla pystynyt jo tuolloin kokoamaan sodankäynnin filosofian selkeäksi ja ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi jonka perusperiaatteet pätenevät ainakin näin maallikon mielestä vielä tänä päivänäkin.

Art Housen julkaiseman painoksen kannen kuva on yksityiskohta Louis-Francois Lejeunen maalauksesta joka kuvaa Borodinon taistelua v. 1812.

C:n olennaisin havainto on se että sota palvelee politiikkaa eli sota on politiikan keino mutta ei itsessään päämäärä eikä tarkoitus. Käsitteellisesti strategia muodostuu sarjasta taisteluja, strategia ohjaa sodankäyntiä mutta politiikka asettaa sodalle tehtävän. C puhuu kirjassaan käsitteellisestä "absoluuttisesta sodasta"  jota ei sinällään ole oikeassa elämässä olemassa mutta jota voidaan sotatieteen näkökulmasta tarkastella. Hitler taas puhui osin samaa tarkoittaen "totaalisesta sodasta" mutta natsit nimenomaan eivät ymmärtäneet sodan ja politiikan välistä suhdetta ja riippuvuutta. Natsi-Saksa tähtäsi päämääränään tuohon totaaliseen sotaan joka ei lopputulokseltaan voinut johtaa mihinkään muuhun lopputulemaan kuin se joka sitten tapahtuikin eli kaikkien naapurivaltioiden yhteiseen liittoutumiseen Natsi-Saksaa vastaan ja sen täydelliseen tuhoon. Tämän muuten ennusti jo 1938 Saksan silloinen maavoimien päällikkö, myöhemmin kenraalieverstiksi ylennetty Ludwig Beck joka kaikin voimin yritti vastustaa Adolfin toimenpiteitä siinä kuitenkaan onnistumatta. Beckin piti ottaa komento käsiinsä Berliinissä Hitlerin murhan jälkeen 20.7.1943 mutta tunnetusti tuo murhayritys epäonnistui ja Beck yritti ensin tehdä itsemurhan jonka epäonnistuttua hänet ammuttiin.

Hitlerin olisi pitänyt lukea C:nsä kunnolla. C oli oppinut Napoleonin sotaretkestä että "Venäjä on maa, jota ei suoranaisesti voida valloittaa eli siis pitää miehitettynä- ei ainakaan Euroopan nykyisten valtioiden voimilla... Tuollainen maa voidaan voittaa vain käyttämällä hyväksi sen heikkoutta ja sisäisen erimielisyyden vaikutuksia. Jotta noihin valtion olemassaolon heikkoihin kohtiin voidaan iskeä, tarvitaan sen sydänjuuriin asti yltävää järkytystä. " Sekä Napoleon että Hitler epäonnistuivat samoista syistä: sotaretken liian myöhäinen aloitusajankohta (22.6. kummallakin!), miehiä tuhlaava taktiikka, huolimaton suhtautuminen huolloin ja täydennysten järjestämiseen. Ja päälle vielä "Kenraali Talvi" joka taisteli venäläisten puolella. Tavoitteenahan molemmilla oli Moskova joka olisi kyllä täyttänyt kriteerinä tuon "sydänjuuren".

C esittää mielenkiintoisen ajattelun hyökkäämisen ja puolustamisen välisistä eroista. C:n mielestä hyökkääminen on positiivinen taistelulaji ja puolustaminen negatiivinen mutta samaan aikaan puolustaminen vahvempi sodankäyntitapana. Tällä tarkoitetaan (vahvasti yksinkertaistaen) hyökkääjän aloitteellisuutta ja tavoitteellisuutta mutta puolustajan parempaa asemaa hänen olleessaan tuntemallaan alueella, lähellä tukialuetta ja huoltoaan. C:n mielestä puolustuksenkin tulee johtaa hyökkäykseen: kun vihollisen hyökkäyksen voima on kulutettu, siirrytään suoraan puolustuksesta hyökkäykseen ja tuhotaan ensin hyökänneen vihollisen voimat.

Kirjan esittelyosassa kerrotaan C:n olleen mm. Aksel Airon mielikirjailija. Airohan vastasi operaatioiden suunnittelusta talvi ja jatkosodan aikana ja hänen C -vaikutelmansa on selvästi nähtävissä mm. Raatten tien taistelussa. C kirjoittaa: "puolustus voi tapahtua.. siten että armeija siirtää puolustuksensa maan sisäosiin. Tämän vetäytymisen tarkoituksena on heikentää hyökkääjää ja odottaa sen heikentymistä niin pitkälle, että se joko joutuu pakostakin pysäyttämään etenemisensä tai ei ainakaan pysty enää voittamaan vastarintaa johon ryhdymme sen etemisuran päässä." Ja näinhän toimittiin jolloin lopputuloksena oli Neuvostoliiton 44. Divisioonan käytännössä täydellinen tuho. Aiheesta lisää Kyhepunussa mm. täällä.

Olisi mielenkiintoista tietää kuinka C:n oppeja tutkitaan ja toteutetaan modernissa sotatieteessä. Erityisesti teknologiakehitys on muuttanut paljon sodankäynnin menettelyjä mm. epäsuoran tulen osalta. Esimerkiksi taistelualueen eristäminen ei tuona aikana ollut käytännössä mahdollista mutta on nykyisin suurvalta-armeijan tavanomainen tapa toimia.

Sodankäynnistä -teosta on luettu viime aikoina myös yritysstrategikkojen piirissä. Mielenkiintoista on miettiä kuinka sen oppeja voitaisiin kuitenkaan yritysmaailmaan soveltaa: lähtökohtana C:n filosofiassa on vihollisen täydellinen tuhoaminen ja tähänhän ei kuitenkaan (useimmiten) liiketoiminnassa pyritä. Ehkä oppeja voisi hakea politiikan ja sodan yhteenliittämisestä ja toisaalta käytännön opeista voimien keskittämisestä ja painopisteen löytämisestä. Pitää pähkätä asiaa...

Tämä kirja pitää hankkia omaksi ja lukea useamman kerran. Ensilukemalla jää paljon vivahteita havaitsematta ja tapahtuu todennäköisesti väärintulkintoja. Kirjalle lätkäisen ehdottomasti Kultaisen ampumamerkin.

Edit: Löysin netistä Pekka Visurin kirjoittaman ansiokkaan artikkelin jossa C:n teorioita tutkitaan ydinaseen näkökulmasta. Artikkeli löytyy tästä linkistä; kaikki oikeudet Visurilla.