Tuo avausteksti kertoo jo aikalailla kaiken kirjasta. Kirja on siinä mielessä rehellinen, ettei se yritäkään olla mikään sotaromaani tai elämäkerta, vaan sen kerrotaan olevan lähinnä toimitettu versio David Crookin muistelmista. Tämä näkyy selvästi läpi sekä sisällön ohuudessa että kerronnan kökköydestä.
Crook oli Spitfire -lentäjä Englannissa ja osallistui myös Taistelu Englannista -tunnettuun vaiheeseen sodassa. Kirja kertoo karua kieltä miehistötappioista tuona aikana: suuri osa Crookin lentäjäkollegoista ei selvinnyt hengissä yhteenotoista. Crook itse selvisi vuoden 1944 joulukuuhun asti, mutta menehtyi tuolloin Spitfire Mk IX -tiedusteluversion syöksyessä korkealta mereen; ilmeisesti lentokoneen happijärjestelmä petti ja Crook menetti tajuntansa.
Crook on päässyt Iso-Britannin hävittäjä-ässä -listalle kahdeksalla pudotuksella. Tuo status ja asema irtosi länsirintamalla kovin pienin meriitein: vastaavalla maailmanlistalla Crookia ei näy, listan kärjessä Erich Hartmann pudotti 352 vastustajaa ja meidän Immumme (Juutilainen) parhaana ei-saksalaisena 94 vihollista. Tilanne Itärintamalla oli toki kovin erilainen kuin lännessä: neuvostolentäjien osaaminen ja osa kalustostakin oli varsin heppoista verrattuna saksalaisiin ja suomalaisiinkin.
Tämä kirja ei kuitenkaan avaa tuota asiaa yhtään enempää ja on sisällöltään tylsä ja pitkäveteinen. Tästä syystä en suosittele haaskaamaan aikaa lukemiseen ja annan vielä päälle ampumamerkiksi Kolmas palkinto - ei mitään.
Alla vielä varoitukseksi kirjan kansi:
 |
| David Crook - Spitfire -pilotti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti