Kasarmimuonaa: Kananmuna-lohivuoka

 Kokeilin Soppa365:stä tätä löytynyttä resepstiä. Perusteena on lähinnä se, että kalaa tulee syötyä liian vähän ja lähinnä makusyistä: paistettu lohipalanen sellaisenaan ei ole kovinkaan kiihottava makuelämys. Reseptiä kokeillessa tapahtui logistiikkaosastolle vahinko, jonka myötä parmesaani-piimäkastike jäi tekemättä ja kokematta. Täytyy siis palata tähän reseptiin tuonnemapa ja maistella kastikkeen vaikutusta kokonaisuuteen.

Ainekset:

Vuoka:

•  600 g nahatonta ja ruodotonta lohifileetä
•  1 nippu vihreitä parsoja (250 g)
•  4 valkosipulinkynttä
•  2 dl parmesaania raastettuna
•  1/2 sitruunan mehu
•  2 rkl oliiviöljyä
•  1–2 tl kuivattua rosmariinia
•  1 tl suolaa
•  1/4 tl mustapippuria myllystä
•  4 kananmunaa

Parmesaani-piimäkastike:

•  2 dl piimää
•  1 dl parmesaania raastettuna
•  1 dl ruohosipulia hienonnettuna
•  1 rkl oliiviöljyä
•  1 tl suolaa
•  1/4 tl mustapippuria myllystä

Valmistus:

Vuoka:

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Valmista parmesaani-piimäkastike.
2. Leikkaa lohi 5 cm x 5 cm:n kokoisiksi paloiksi ja laita palat uunivuokaan.
3. Katkaise parsoista pois kovat tyvet, noin 4 cm jalan alaosasta. Leikkaa parsat kolmeen osaan. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet. Raasta parmesaani.
4. Purista sitruunan mehu pieneen kulhoon. Sekoita oliiviöljy, rosmariini, suola ja pippuri joukkoon.
5. Lisää parsat ja valkosipulinkynnet vuokaan lohipalojen joukkoon. Valuta sitruunamehu-mausteseos päälle. Ripottele parmesaaniraaste pinnalle.
6. Laita vuoka uuniin 10 minuutiksi. Ota se hetkeksi pois ja riko kananmunat ruuan pinnalle. Kypsennä ruokaa vielä 5–8 minuuttia, kunnes valkuainen on hyytynyt. Keltuainen saa jäädä hieman löysäksi. Tarjoa heti parmesaani-piimäkastikkeen kanssa.

Parmesaani-piimäkastike:

1. Mittaa piimä kulhoon. Raasta juusto ja hienonna ruohosipuli.
2. Yhdistä kastikkeen ainekset ja laita jääkaappiin odottamaan.

Muutamia kommentteja:

1. Kypsensin lohta hieman pidempään: ensimmäinen paisto 12 minuuttia ja jälkimmäinen 10. Nestettä kuitenkin riitti eikä mennyt kuivaksi. Perussyy tähän on se, että kala näytti kalpealta ja yksi syöjistä suhtautuu varauksella "raakaan" kalaan.
2. Jo aiemmin olen todennut, että vaimoa ei passaa laittaa ruokakauppaan. Aina jotain jää ostettavista puuttumaan (tällä kertaa kastikkeen ainekset) tai aineksia on korvattu toisella, koska "se on ihan sama asia". Näinhän se ei ole: joku on nähnyt vaivaa suunnitellakseen reseptin, joten sitä on noudatettava!

Ihan maukasta tuli, verrattuna ainakin siihen peruspaistettuun lohenpalaseen. Kastikkeen puuttuessa arvomerkki jää tältä erää antamatta ja niinpä pitää palata asiaan seuraavalla kokeilukerralla.

Kasarmimuonaa: Rapukakut

Testasin K-Ruoka -sivustolta löytynyttä rapukakun reseptiä. Jossain televisio-ohjelmassa tmv. näitä kehuttiin ja siksi läksin kokeilemaan. Tässä reseptissä tosin käytetään katkarapuja, jotka eivät jonkun hifisten mielestä ole "oikeita" rapuja. Muona ei vaadi uunia ja olisi näin ollen myös kenttämuonana tehtäväksi. Katkarapuja ei kuitenkaan useimmiten tule mukana raahattua eikä  niitä juurikaan kotimaisista vesistä löydy, joten merkkasin kasarmilla tehtäväksi.

Ainekset:

• 1 ps (350 g) Pirkka pieniä katkarapuja
• 100 g purjoa
• 1–2 valkosipulinkynttä
• 2 kananmunaa
• 1/2 dl vehnäjauhoja
• 1/2 tl mustapippuria
• 1/2 tl suolaa
• 1 rkl sitruunanmehua
• 1 tl sitruunankuorta
• 1 dl korianteria
• juoksevaa rasvaseosta

Valmistus:

1. Sulata ja valuta katkaravut. Hienonna katkarapuja veitsellä pienemmäksi.
2. Hienonna halkaistu, huuhdottu purjo sekä valkosipuli. Sekoita rapukakkujen ainekset keskenään. Anna turvota hetki.
3. Nosta lusikalla nokareet massaa pannulle ja painele pihveiksi (10–12 kpl). Paista rasvassa pannulla yhteensä noin 5 minuuttia välillä kääntäen. Tarjoa esimerkiksi nuudeleiden kanssa.

Muutamia kommentteja:

• Käytin tuohon hienontamiseen sähköistä leikkuria, jolla sipulia tmv. yleensä leikataan. Pienillä tehoilla onnistui hyvin.
• Paistoin voissa, kun tuota juoksevaa rasvaseosta ei sattunut löytymään. Ei tiettävästi vaikututa makuun.
• Kakkujen paistossa kätevin voisi olla lettupannu, ts. pannu, jossa on N kpl syvennyksiä, johon massa levitettäisiin.
• Tuoretta korianteria ei löytynyt (tai logistiikkavastaava ei suostunut sitä ainakaan toimittamaan), joten jouduin käyttämään kuivattua versiota. Tähän löysin seuraavaa tietoa vinkiksi: Yksi teelusikallinen kuivattua yrttiä vastaa 1-3 ruokalusikallista tuoretta hienonnettua yrttiä vahvuudesta riippuen. Yksi dl taas on puolestaan 7 ruokalusikallista ja 1 rkl on 3 teelusikallista. Näin ollen laitoin 2 teelusikallista korianteria ja tuo osui aika lailla kohdalleen.

Kommenttina sanottakoon, että kelvollista, mutta ei erinomaista tuli. Ehkä tuota voisi chilillä tai shiracalla vähän ärhentää. Annan tässä vaiheessa hopeisen ampumamerkin ja tarkennan tarvittaessa toisen kokeilun pohjalta.

Vaatetusjärjestelmät

Maasto-olosuhteissa liikkuminen on pukeutumisen kannalta haastavaa, varsinkin Suomen olosuhteissa. Sää voi vaihdella -40 asteesta + 35 asteeseen, voi olla lunta maassa, sataa vettä tai räntää ja tuuleskellakin. Ihmevaatetta kaikkiin olosuhteisiin ei ole keksitty, vaikka jotkut "älykalvovaatettajat" sellaista väittävätkin.

Oma kokemus on se, että äijän kypsyessä lämmöstä tulee ongelma. Pienikin liike aiheuttaa suuren määrän hikeä ja hiki puolestaan jäähtyessään viileissä oloissa palelemisen; vähintäänkin tauoilla. Yritin taklata tuota ostamalla norjalaisen erikoisalusasun Aclima Woolnetin (kuva pakkauksesta alla), joka on erikoiskäsiteltyä merinovillaa ja jonka pitäisi poistaa hiki iholta ja näin pitää kosteus loitolla.

Aclima -kerrastopakkaus

Voi sanoa, että osittain toimii. Luulen, että isomman ongelman lopulta muodostaa minulla päällimmäisenä kerroksena oleva coretex-puku, joka jättää sen Acliman siirtelemän hien pyörimään ruumiin ja puvun väliin. Tätä todistaa vielä se, että kun käytän Aclimaa M62 -maastopuvun alla, homma toimii varsin hyvin. Ongelmaksi vain muodostuu tuo Suomen sää: M62 ei toimi mm. vesisaateella.

Ammattilaiset ovat kehittäneet tähän kestävämpiä ratkaisuja eli pukeutumisjärjestelmiä. Logistiikkaupseerit -lehden numerossa 2/2022 (alkaen sivulta 30, linkki tässä) on  kerrottu yhteispohjoismaisesta vaatehankinnasta Nordic Combat Uniform (NCU), jossa on rakennettu kerrospukeutumiseen pohjautuva asustekokonaisuus alusvaatteista pakkas- ja aavikkoasuihin saakka. Järjestelmän rakenne käy ilmi alla olevasta kuvasta ja sen tarkempi esittely löytyy em. linkistä.

NCU-vaatetusjärjestelmä

Tuosta mallista siviilillekin olisi suurta hyötyä. Yksi haaste kerrospukeutumisessa on "ylimääräisten" kerrosten kuljettelu esim. passiin siirtyessä. Tavaraa tahtoo olla muutenkin liikaa mukana ja tällöin varmuuden vuoksi mukaan pakattu kuorikerros (tmv) lisää painoa ja myös sitä hikeä ainakin siirtymätaipaleelle.

Siviilipuolella Varustelekalla on useita erittäin hyviä artikkeleita kerrospukeutumisen perusteista (linkki) ja syventävää tietoa aiheesta (linkki). Copyright näihin Varustelekalla. Kaiken lisäksi he ovat rakentaneet valmiin Särmä -vaatetusjärjestelmän (linkki), josta rahalla saisi kaiken tarvittavan kerralla ostettuna ja valmiiksi mietittynä (linkki siitäkin tässä).

Yksi kokeilemisen arvoinen asuste on taistelupaita, edelleen Varustelekalta, kuva alla (copyright Varusteleka):

Taistelupaita Varustelekan valikoimasta

Ideana tuossa on se, että paidan torso-osa on hengittävää neulosta, mutta hihat risunkestävää maastokangasta. Paita on tarkoitettu alunperin taisteluliivin alle, mutta voisi hyvin toimia alkusyksyn sorsa- ja lintujahdissa, jolloin lämpö voi vielä nousta hellelukemiin. Tuota pitänee kokeilla käytännössä tulevana syksynä.

Elokuva: Stalinin kuolema (2017) - ja Putinin kuolema

Netflixistä (linkki tässä) löytyy kiinnostava elokuva Stalinin kuoleman jälkeisistä tapahtumista vuonna 1953. Stalin kuolema itsessäänkin oli jo spektaakkeli: kaikki pelkäsivät häntä  niin paljon, etteivät uskaltaneet tarkistaa hänen terveydentilaansa. Näin ollen Stalin joutui makaamaan halvaantuneena lattialla tuntitolkulla ennen kuin kukaan uskalsi mennä tarkstamaan tilannetta. Asiasta kertoo mm. Historianet artikkelissaan.

Elokuva kertoo synkästä aiheesta ja ajasta, mutta tyylilaji on komedia. Politbyroon pääjehut puhuvat englantia (tietenkin..) ja heittävät koko ajan alatyylistä läppää kaikesta. Varsinkin Steve Buscemi tekee loistavan roolityön Hrutsevina, mutta muutakaan näyttelijäkaartia ei kannata väheksyä. Elokuvan tiedot löytyvät iMDB:stä tästä linkistä.

Vaikka elokuvan tyylisuunta on komedia, tuon ajan tapahtumat ovat varmasti olleet karmeita. Kehenkään ei ole voinut luottaa ja erilaiset likvidointilistat ja -suunnitelmat ovat kiertäneet ympäriinsä. Selkäänpuukotus on ollut ankaraa ja vallanhimo armotonta. Toisaalta vallanhimostakaan ei välttämättä ole ollut kyse vaan eloonjäämisestä: jos et ollut vallassa, olit kuollut..

Suosittelen lämpimästi katsomaan elokuvan ja annan sille Kultaisen ampumamerkin. Lisäsuosituksena voidaan todeta, että Ylen uutisten mukaan elokuvan esittäminen kiellettiin Venäjällä paikallisen kulttuuriministeriön toimesta...

Alla vielä traileri Youtubesta:

Edit: Tämä mainio elokuva toimii ennakkona sille, mitä tapahtuu kun Putin kuolee. Tämä tulee varmasti tapahtumaan, vaikkakin voi vielä valitettavasti ottaa pitkähkön ajan: Putin on venäläiseksi mieheksi hyväkuntoinen, ei tiettävästi juo vodkaa litratolkulla ja saa taatusti Venäjän parasta terveydenhuoltoa. Siitä huolimatta piru korjaa omansa ennemmin tai myöhemmin.

Mitä tapahtuu sen jälkeen? Venäjällä on nimellisesti määritelty Putinille varamies (tällä hetkellä pääministeri Mihail Mishustin), mutta tämä ei välttämättä ole lopullinen tulema. Venäjähän ei ole demokratia, joten siellä Putinin seuraajaa ei valita vaaleilla vaan Putinia lähellä olevan rosvoryhmän keskinäisessä kahinassa. Keskeinen rooli tuossa spektaakkelissa on  Viktor Zolotov, joka on Venäjän kansalliskaartin eli Putinin yksityisarmeijan johtaja. Tuon puljun tehtävänä on pitää kansa aisoissa ja sitä voidaan käyttää myös valtataistelussa työkaluna. Zolotov ei välttämättä ole kuitenkaan Putinin seuraaja eikä ehkä sitä haluakaan, mutta peliliikkeissä hän tulee olemaan mukana.

Joka tapauksessa luvassa on tosielämän draamakomediaa, kun Vladimir Vladimirovitš Putin suvaitsee lopettaa Venäjän presidentin hommat ja siirtyä hiilenluontihommiin: elävänähän hänellä ei sitä ole vara tehdäkään, koska aina on vaarana ajautua epähenkilöksi ja sitä myöten hyvin kusiseen paikkaan.

Kasarmimuonaa: Igorin kana

Olen tässä blogissa vähätellyt itänaapurien saavutuksia ja saattanut jossain todeta jopa, että sinkkisankko on ainoa tuote, jota Venäjällä osataan valmistaa. Sanani olen jo joutunut syömään Moskovan padan osalta ja toinen sanansyönti tapahtuu tässä kirjoituksessa kuvatun kanareseptin myötä. En tosin kykene täysin varmaksi määrittelemään, onko kyseessä toveri naapurin tuotos: löysin reseptin MTV:n kautta, mutta siellä ei tätä asiaa esille tuotu. Aineksissa on kuitenkin smetanaa ja suolakurkkuja, joten uskallan veikata, että Igor on idän-Igor. Kokeilun pohjalta siis Venäjältä tulee kolme kelvollista tuotetta: sinkkisankko, Moskovan pata ja Igorin kana.

Reseptistä on syytä huomata, että annoskoko on varsin suuri. Padasta riittää kuudellekin syöjälle ja kannattaa harkita 2/3 -annosta normaalikäyttöön.

Ainekset:

• 800 g kanan filettä
• 1 punainen paprika suikaloituna
• 1 keltainen paprika suikaloituna
• 2 isoa sipulia kuutioituna
• 3 valkosipulin kynttä pilkottuna
• 70 g tomaattipyrettä
• 1 rkl sokeria
• 2 tl suolaa
• 2 dl kanalientä
• 350 g smetanaa
• ( 1 kuutioitu maustekurkku, ripottele juuri ennen uuniin menoa)
• Kourallinen persiljaa revittynä puolet ennen uuniin laittoa ja loput koristeeksi
• mustapippuria myllystä

Valmistus:

1. Kuullota pannussa paprikat ja sipulit (tavallinen ja valkosipuli).
2. Lisää joukkoon tomaattipyre, suola, sokeri, pippuri, persilja ja kanaliemi.Lisää smetana joukkoon ja sekoita. Anna kastikkeen saostua muutama minuutti.
3. Paista kanan fileet nopeasti kuumalla pannulla, niin että ne saavat kauniin värin.
4. Asettele fileet vuokaan ja kaada kastike fileiden päälle, niin että ne peittyvät.
5. Ripottele maustekurkku sekä persilja ja laita uuniin 175 asteeseen, noin 30 minuutiksi.Tarjoile riisin, pastan tai perunoiden kera.

Hyvää siis tuli. Arvosanaa en lähde kertakokeilulla vielä määrittämään, joten palaan asiaan tuonnempana.

Edit: Valmistettu ja maistettu uudelleen. Arvomerkiksi tulee Kultainen ampumamerkki: makuelämys lähes yhtä hyvä kuin Moskovan pata -tuotoksessa ja sopivan samankaltainen.

Videoita venäläisestä panssarisodasta

Ukrainan sotaa dokumentoidaan monilla eri tahoilla. Osa dokumentaatiosta on propagandaa; sekä Venäjän että Ukrainan puolella. Alla olevassa kiinalaisen tv-kanavan ottamassa videossa esitetään väittämän mukaan venäläiseen panssarivaunuun Mariupolin ulkopuolella tuleva iskemä, joka heittää vaunun tornin kymmenien metrien korkeuteen. Vaunussa lienee tuossa vaiheessa aika ikävä oleskella... Copyright Youtuben mukaan.

 

Edit: Vaihdoin otsikon ja lisäsin alle toisen venäläistä panssariosaamista kuvaavan videon (alla). Videolla venäläinen T-72B3 -panssarivaunu pakenee vauhdilla, jolloin sen kyydistä tippuu sotilaita ja lopulta se rysäyttää päin puuta. Lopullinen tulos jää näkemättä.

Edit: Venäläisten vaunutörmäily jatkuu. Uudessa videossa Z-vaunu ajaa suoraan naamioimattomaan (!!!) miinakenttään ja räjähtää osiksi. Yllättäen ainakin yksi panssarijääkäri säilyy tällistä elossa.

Edit: Liekö ylläesitetyt tapahtumat vaikuttaneet positiivisesti, kun venäläinen vaunumiehistö tekee järkevän ratkaisun eli antautuu Ukrainalle?

Edit: Ukraina on onnistunut ensimmäistä kertaa tuhoamaan venäläisten Terminator -vaunun.

Edit: Ukrainalaiset tuhoavat venäläisen vaunuletkan.

Kasarmimuonaa: Parsakaali-katkarapugratiini

Olen tainnut jo aiemmin ilmaista kiinnostukseni katkarapua sisältäviin ruokiin. Kokeilin siltä pohjalta Soppa365:stä löytynyttä katkarapugratiinin ohjetta.

Ainekset:

•  2 parsakaalia
•  ½ pieni purjo
•  150 g (isoja) katkarapuja

Juustokastike:

•  2 dl (juustonmakuista) ruokakermaa
•  1 kananmuna
•  ½ tl rouhittua mustapippuria
•  150 g voimakasta juustoraastetta

Valmistus:

1. Kuumenna uuni 225 asteeseen.
2. Leikkaa parsakaalien kukinnot irti. Paloittele varret. Esikeitä parsakaaleja suolalla maustetussa vedessä 5 minuuttia. Valuta ja levitä uunivuoan pohjalle.
3. Huuhdo ja suikaloi purjo sekä valuta katkaravut. Lisää nämä parsakaalien joukkoon.
4. Sekoita juustokastikkeen ainekset ja kaada vuokaan.
5. Gratinoi uunin yläosassa 225 asteessa noin 15 minuuttia

Muutama kommentti:

• Tuossa on kyseessä parsakaali, ei siis parsa -niminen kasvi. Tämä selvennykseksi meille hieman ei-sivistyneelle kokkailijoille...
• Ruoka ei ole kovin täyttävä juustosta ja kermasta huolimatta. Käy näin ollen paremmin lisukkeeksi kuin varsinaiseksi pääruoaksi.

Maukasta tuli ja helppo oli valmistaa. Annan tälle Hopeisen ampumamerkin ja teen toistekin.

Kirja: Helena Immonen: Operaatio Punainen Kettu - ISBN: 978-952-382-298-6

 Kirjan takakannen buffin perusteella Helena Immonen on turvallisuuspolitiikkaan perehtynyt journalismin ja viestinnän ammattilainen, sissiradisti ja reserviupseeri. Immonen on kirjoittanut tämän "hyytävän realistisen  ja asiantuntevan trillerin kriisistä, joka voisi tapahtua todellisuudessakin" (edelleen takakannen myyntitekstistä).

Juonenkulkua en lähde enempää avaamaan, jotta en spoilaisi kirjaa. Spoilausta ei kuitenkaan tapahtune, jos kerron että taas kerran setvitään Suomen ja Venäjän välisiä suhteita. Jonkin verran sisällölle antaa lisäkiinnostusta ajoitus: kirja on julkaistu 2020 eli ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Kirjan tapahtumat voi nähdä vaihtoehtoisena historiana eli mitä jos Putinin kiinnostus ei olisi ollut Ukraina vaan Suomi. Kirjalle on luvassa jatko-osa tänä vuonna ja on jo ehkä ilmestynytkin.

Sotakirjana tämä on erikoinen: ensimmäinen armeijan käyneen naisen kirjoittama, jonka olen lukenut. Myös sisällön näkökulma  on naislähtöinen, koska toimijoina on useitakin naissotilaita ja -upseereita ja päähenkilönäkin on reservin luutnanttirouva. Todennäköisesti tässä on taustalla vain allekirjoittaneen "boomeristi", mutta tuo naisnäkökulma on johtanut Herttasarja -tyyliseen kerrontaan (tosin en koskaan ole lukenut yhtään ao. taidekirjallisuuteen kuuluvaa kirjaa), jossa hahmojen tunne-elämää parisuhdekriiseineen korostetaan ja vatvotaan loputtomasti. Yksi syy tähän lienee kirjan sivumäärän lisääminen, mutta 464 sivua kiitoksineen pokkariversiona on kyllä minusta sinällään jo liikaakin.

Sissiradisti-upseerin asiantuntemus Puolustusvoimien toiminnasta ei aivan riitä uskottavan juonenkulun rakentamiseen, vaan apuna olisi kannattanut käyttää jotain ammattiupseeria sopivaan tasoon asti. Esimerkiksi tilannekeskuksen toimintaa kuvataan kyllä nykyään jo julkisissa Youtube -videoissakin (linkki esim. tässä), joten riittävän hyvä mutta ei liian yksityiskohtainen ammattiapukin olisi todennäköisesti ollut saatavissa sisällön tarkastukseen.

Kirjana arvostan tässä teemassa edelleen enemmän Punaista Porvoota, vaikka sen kirjoittamisen jälkeen sodankäyntitekniikka onkin merkittävästi kehittynyt. 

Annan Punaiselle ketulle arvosanaksi Pronssisen ampumamerkin. 

Alla vielä kuva kannesta:

Operaatio Punainen kettu -kansi