Keskiaika tuli mieleen kun jouduin ongelman eteen: minulla oli reilu kolme metriä korkea muuri valloitettavaksi. Se oli sellainen vihreä... täynnä helvetillisiä piikkejä. Tarkoitus oli särkeä ainakin reilu puoli metriä "vihulaisen" ja itseni välisestä muurista korkeutta! Tikkaat! Ailahti päässäni... mutta millaiset? Tavalliset tikkaat uppoaisivat hankalasti syvälle muuriin, ja toiminta niillä olisi kaikkea muuta kuin tasapainoista ja turvallista. Tosin tulta ja tulikiveä tuskin sataisi päälleni.
Ongelmaksi muodostui muurini leveys. Siis aivan hiivatin leveä muuri. Päätinkin sitten kokeilla aivan toisenlaista ratkaisua. Tein nelipienaiset tikkaat joiden korkeus oli kolme metriä ja toiset kolme leveyttä. Jätin tarkoituksella (ihan totta!) liitokset löysiksi, mutta pitäviksi. Nyt muurin piikikäs pehmeys menetti merkityksen. Kolme ylintä pienaa ottivat vastaan tasaisesti muuria ja pystyosien ei edes tarvinnut osua muurissa sijaitseviin tukiosiin. Löysä tikas muotoutui hyvin muuria vasten ja pääsin hyvälle taisteluetäisyydelle siitä ja jo vain muuri alkoi madaltua, ja "vihulaiset" tunsivat varmasti pelkoa!
Aseiksi valitsin todella jämäkät pensaspihdit, vanhan kaarisahan ja puutarhatöistä tutun pitkävartisen rikkaruohonkitkijän. Ja homma toimii hyvin. Kolmen metrin leveydellä ulottuvuus kasvoi yli viiden metrin, joten muuria oli helppoa madaltaa! En tosin voi sanoa, etteikö hyökkäys olisi ollut fyysisesti vaativaa, ja aiheuttanut jopa pahoja lihasrevähtymiä ja -kramppeja, mutta mitä sitä ei olisi valmis kärsimään taistojen tiellä!
Tarpeen mukaan ideaa saa apinoida!
Kuvassa tikkaat taistelutilanteessa! Kopyraitit ovat rajavartijalla!
Nyt sitten kuuluu kysymys, miten tämä sopii kypisen heppujen blogiin? Vastaus: Kyllä kuuluu... on näet varsin kypsyttävää hommaa!
Brutaalia aikaa tuo pimeä keskiaika.. Luultavasti tuolla tekniikalla ahteri kuitenkin säilyy huomattavasti ehjempänä kuin ns. top-down mallilla jota kokeilet eräällä toisella muurilla?
VastaaPoista