tiistai 17. helmikuuta 2015

Elokuva: Kirjeitä Iwo Jimalta (2006)

Tässä elokuvassa ei esiintynyt sitä kiroamaani ameriikkalaista paatosta vaikka Clint Eastwoodin ohjaama onkin. Vaikuttava teos, hyvin oli tuotu esiin tuon taistelun turhuus ja järjettömyys. Iwo Jiman taistelussa kaatui 18000 japanilaista ja lähes 27000 amerikkalaista. Sodan kulun kannalta tuolla ei kuitenkaan ollut käytännön merkitystä.

Elokuvaan on saatu hyvin tuota esille japanilaisen yhteiskunnan yltiönationalistinen militarismi ja sen tulokset: kaatuminen viimeiseen mieheen ei ollut vaihtoehto vaan ainoa mahdollinen lopputulos. Järjettömimmillään tämä on kohtauksessa jossa japanilaiset räjäyttelevät itseään luolassa käsikranaateilla kun heidän päällikkönsä on todennut että peli on pelattu. Ehkä olisi edes hieman järkevämpää yrittää niitä amerikkalaisia räjäytellä?

Ehkä konkreettisin tulema Iwo Jimasta oli Hirosiman ja Nagasakin hävittäminen. Amerikkalaisille kävi selväksi miten työlästä ja miten paljon ihmishenkiä vaatisi maihinnousu Japanin emäsaarille. Niinpä atomipommin käyttö muuttuikin rationaaliseksi vaihtoehdoksi ja tämä maksoikin sitten n. 150000 ihmisen hengen noissa iskuissa välittömästi ja säteilysairauksina vielä lisää.

Olisi mielenkiintoista tietää että onko japanilaisista saatu tuolloin vallinnut järjetön aatteellisuus kitkettyä pois? Kovastihan siellä on töitä tehty asian eteen toisen maailmansodan jälkeen, laitettu maa polvilleen ja valvottu varustautumista tarkkaan. Toisaalta ao. alueen isoin ongelma ei liene Japani vaan Kiina ja siinä vieressä vielä riesana Pohjois-Korea..

Elokuva on hyvin ohjattu ja täytyy nostaa hattua Clintille; kauas on mies tullut spagettiwesternien pääosista joissa tosin oli myöskin pätevin kaikista.

Arvomerkki: Kultainen ampumamerkki.

Alla aiheeseen liittyen amerikkalaisen sotakuvaajan Joe Rosenthalin vuonna 1945 ottama kuuluisa valokuva "Iwo Jiman lipunnosto". Ilmeisesti lavastettu otos mutta silti erittäin tunnettu ja hyvin symbolinen otos.



Edit: Linkki elokuvaan Netflixissä löytyy tästä.

2 kommenttia:

  1. Nyt pitää muistaa, ettei useinkaan Clintin elokuvissa ole sitä tuttua ja inhaa americcalaista paatosta.. siis minusta...

    VastaaPoista
  2. Pitää kaivaa jostain esiin tuon edeltäjä eli Isiemme liput jonka Clint ohjasi samana vuonna amerikkalaisten näkökulmasta katsottuna. Jostain syystä missasin aikoinaan nuo molemmat.

    VastaaPoista