Kirja: Antony Beevor: Taistelu Kreetasta - ISBN 951-0-29089-0

Otin luettavaksi tämän Beevorin vähän vanhemman teoksen (julkaistu 1991, suomenkielinen julkaisu 2001). Aiheena kirjassa on toisen maailmansodan suurin laskuvarjojoukoilla toteutettu operaatio: saksalaisten kenraali Studentin johdolla toteuttama Kreetan valtaus.

Kirja on taattua Beevoria hyvässä ja huonossa: asiat käsitellään perinpohjin ja välillä liiankin perinpohjin.. Tyylilleen uskollisena Beevor sortuu myös tautologiaan: sama asia käsitellään useaan kertaan eri kirjan luvuissa ja vain hieman näkökulmaa muuttaen. Kirjalle saadaan tällä kyllä pituutta (519 sivua liitteineen), mutta lukijassa keino herättää dejavu -tunteen ja myös lievää voimakkaampakin tympääntymistä.

Beevorin tulkinnan mukaan saksalaisten menestys Kreetalla oli pitkälti brittiläisen sodanjohdon huonouden ansiota. Keskeisenä virheenä hän pitää johdon pinttynyttä ajatusta, jossa varsinainen hyökkäys olisikin maihinnousu ja laskuvarjojoukot olisivat vain esinäytöstä varsinaiselle operaatiolle. Osiltaan tähän vaikutti brittien tiedustelun kaappaamien saksalaisten viestien ja käskyjen virheellinen tulkinta (ei kielenkäännös vaan sisällöntulkinta), mutta joka tapauksessa tulemana oli se, että suuri osa joukoista ja tykistön tulivoimasta pidettiin alkuvaiheen taistelujen aikana syrjässä odottamassa maihinnousua. Tällöin saksalaiset saivat joukkonsa koottua ja vallattua sekä varmistettua kriittisen tärkeän lentokentän, jonka jälkeen Kreetalle saatiin lisäjoukkoja turvallisina Junkers Ju-52 -kuljetuksina. Saksalaisilla oli tuolloin alueella ilmaherruus, joten britti-ilmavoimista ei ollut ongelmaa.

Kirjan kuvauksesta käy ilmi syy, miksi suuria laskuvarjojoukko-operaatioita ei ole tuon jälkeen juuri näkynyt: hypyn jälkeen joukot hajaantuvat vääjäämättä laajalle pudotusalueelle, ovat hypyn aikana ja välittömästi sen jälkeen hyvin haavoittuvaisia, raskasta kalustoa ei ole saatavilla ja joukkojen kokoaminen edes puolustustaistelukelpoiseksi ottaa paljon aikaa. Beevor kertookin kirjassa että Student sai taistelun jälkeen Hitleriltä rautaristin ritariristin, mutta joutui sitten kuuntelemaan Hitlerin summauksen: ”Tiedättekös, kenraali, että emme enää koskaan tee maahanlaskuoperaatioita: Kreeta osoitti, että laskuvarjojoukkojen aika on ohi.”

Kirja ei keskity pelkästään Kreetan taisteluihin (aika vähän asiaa olisikin niiden kestäessä vain 10 päivää), vaan Beevor kertoo sekä edeltävistä tapahtumista Kreikassa ja taistelun jälkeisistä toimista Kreetalla. Jälkimmäiseen osaan kuuluvat myös kertomukset saksalaisten harjoittamasta miehityspolitiikasta. Korkeajännityksestä aikanaan opittiin, että normikäytäntönä germaaneilla on kylien polttaminen ja asukkaiden ampuminen ja Beevorin mukaan juuri näin saarella meneteltiinkin kostona vastarinnalle.

Suosittelen kirjaa luettavaksi sitkeähköille sotahistoriaharrastajille. Nopeampi yhteenveto (pitkälti Beevorin tekstin pohjalta, btw) löytyy Wikipediasta. Annan kirjalle Pronssisen ampumamerkin.

Alla vielä kuva kirjan kannesta:

Beevor: Taistelu Kreetasta - kansi

Kasarminuonaa: Mozzarella-gnocchivuoka

Nyt on lopun ajat edessä: Kyhepunussa esitellään puhdas kasvisruoka! Aiemminkin on ei-lihaa-sisältäviä esitelty, mutta ne ovat olleet leipiä tmv., esim. sipulifocaccia. Nyt on kyseessä kuitenkin ihan aito ruokalaji (tai ainakin sellaiseksi suunniteltu).

Ainekset:

•  2 tlk (à 380/230 g) kypsiä papuja
•  1 pkt (500 g) perunagnoccheja (löytyy valmisruokahyllystä ainakin Prismassa)
•  1 l vettä
•  1+ 1 tl suolaa
•  2–4 valkosipulinkynttä
•  1 ruukku basilikaa
•  1 tlk (400 g) kirsikkatomaatteja
•  2 rkl oliiviöljyä
•  1 rkl balsamietikkaa
•  ¼ tl mustapippuria myllystä
•  1 pkt (150 g) mozzarellaa

Valmistus:

1. Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Valuta pavut siivilässä.
2. Laita vesi ja 1 tl suolaa kattilaan. Keitä gnoccheja suolavedessä 2 minuuttia. Ota talteen 1 dl keitinvettä. Valuta gnocchit.
3. Hienonna valkosipulinkynnet ja basilika.
4. Laita pavut, gnocchit, valkosipulit ja basilika laakeaan uunivuokaan. Lisää talteen otettu keitinvesi, tomaatit, öljy ja balsamietikka. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita. Revi mozzarella päälle ja kypsennä uunissa 15–20 minuuttia.

Huomioita:

• Mozzarellaa voisi olla enemmänkin. Juusto on se, joka antaa luonnetta ja makua tuolle ruoalle.
• Toinen makuelementti eli mustapippuri voisi olla myös tuunauksen kohde: enemmän.

Ihan kelvollista/syötävää tuli. Noilla muutamilla huomio -tuunauksilla saattaa olla yllättäen jopa hyvää!

Kasarmimuonaa: Ranskismättö

Löysin "peltisarjaan" kuuluvan reseptin Valion sivuilta, kokeilin ja hyvin toimi. Alla alkuperäinen resepti:

Ainekset (6 annosta):

• 750 g ranskanperunoita , tikkumaisia
• 200 g lenkkimakkaraa
• 200 g lihapyöryköitä
• 6 (40 g) säilykepeperonia (= chilin sukuisia kasviksia säilykepurkissa)
• 1 pkt (250 g) Valio Koskenlaskija Ruoka & Dippiä chili

Lisukkeeksi:

• 1 - 2  sipulia hienonnettuna
• 1 - 2 dl amerikkalaista kurkkusalaattia
• sinappia ja ketsuppia

Valmistus:

1. Levitä jäiset ranskalaiset uunipellille leivinpaperin päälle. Säädä uuni pakkausohjeen mukaan ja tarkista paistoaika.
2. Paloittele makkara ja puolita lihapullat. Leikkaa tai saksi peperonit paloiksi ja valuta niistä irtoava neste pois.
3. Paista perunoita uunin keskitasolla. Lisää makkarat, lihapullat ja peperonit 5 - 7 min ennen kuin ranskalaiset ovat valmiita. Jatka kypsentäminen loppuun.
4. Pirskota lämmitetty sulatejuusto ranskismätön päälle. Tarjoa koko komeus lisukkeiden kera.

Tuunasin reseptiä sen verran, että laitoin sipulit myös pellille makkaroiden, lihapullien ja peperonien kanssa. Toimi niinkin; myös sipulien esiruskentamista pannulla voisi miettiä.
Sulatejuustoa en viitsinyt erikseen lämmittää, vaan laitoin nokareina pellilla ja annoin lämmitä uunissa minuutin tmv.
Paistoaika meni siten, että paistoin ensin perunoita 225 asteessa 10 minuuttia, lisäsin makkarat yms ja paistoin 10 min. Lopuksi juusto päälle ja vielä 1 min.

Helppoa oli valmistaa ja hyvää tuli. Suosittelen kokeiluun.

Kasarmimuonaa: Kanapiirakka

Jossain vaiheessa uhosin, että piirakkahommat saa loppua. En kuitenkaan sitten malttanut olla kokeilematta vielä yhtä sortimenttia eli kanapiirakkaa. Liha-, kala-, juusto- ja katkarapupiiraita löytyy useampaakin eri lajia.

Lähtökohdaksi otin taas Myllyn Paras -valmiin piirakkapohjan, jolla asia onnistuu helposti.

Ainekset:

• 1 pkt Myllyn Paras Pyöreä Piirakkataikinaa, suolainen (380 g)
• n.300 g broilerisuikaleita
• 1 iso sipuli
• 1 tl paprikajauhetta
• 1 tl currya
• 1 tl      suolaa
• 1 keltainen paprika
• 2 munaa
• 2½ dl maustettua kermaa (esim. kolme juustoa)
• 2–3 rkl tuoretta oreganoa silputtuna
• 1–2 dl parmesaanijuustoraastetta

Valmistus:

1. Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. 
2. Tee sillä aikaa täyte. Paista pannulla broilerisuikaleet ja hienonnettu sipuli, mausta suolalla, paprikalla ja currylla.
3. Levitä sulanut taikina pyöreän piirakkavuoan (halkaisija 25-30 cm)  pohjalle ja reunoille. Kaada paistettu täyte piirakkapohjalle ja levitä päälle paprikakuutiot. Sekoita munat, kerma, oregano sekä juustoraaste ja kaada seos piiraan päälle.
4. Paista 200-asteisen uunin alimmalla ritilällä 30–40 min, kunnes piiras saa kauniin värin. Edit: paistoin 37 minuuttia.

Oikein hyvää tuli tästäkin, joten suosittelen kokeiltavaksi.

Kasarmimuonaa: Hodaripannu

Hesarin sivuilta löytyi resepti hodaripannu -nimiselle ruoalle. Tämä  on kokeilemista vuokaruokaresepteistä (Nachopelti ja Lihapullapelti) yksinkertaisin ja nopein valmistaa. Periaatteessa kyse on hotdogien valmistamisesta uunissa, mutta valmistustekniikasta johtuen tulos on parempi kuin perushodarissa. Ohje alla.

Ainekset (6 annosta):

• 6 hodarisämpylää
• 2 dl kaupan valmista tomaattipastakastiketta
• 2 dl maukasta juustoraastetta
• 6 pitkää nakkia
• (paahdettua sipulia)

Valmistus:

1. Lado hodarisämpylät uunivuokaan. Lusikoi sämpylöiden sisään pastakastike ja puolet juustoraasteesta. Lisää nakit ja loput juustoraasteesta.
2. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia tai siihen asti, kunnes nakit ja kastike ovat kuumia.
3. Viimeistele halutessasi paahdetulla sipulilla. Tarjoa salaatin, tomaattikastikkeen ja yrttien kanssa.

Kelvollista tuli ja oli nopea valmistaa. Ruokaa mainostetaan Hesarissa "mättöruokana" ja sellaiseksi se varmasti soveltuukin: pikaruoaksi oluen kanssa ja vaikkapa urheilua tmv. katsottaessa.

Kirja: Kai Varsio: Altavastaajasta tuhovoimaksi - Sukellusveneaseen käyttöönotto ja kehitys - ISBN 978-951-25-3040-3

Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisuista löytyi tämä teos, joka on luettavissa myös suoraan verkosta tästä linkistä.

Kirjan kirjoittaja (kommodori evp, sotatieteiden tohtori Kai Varsio) on yhdistänyt teoksessa kaksi kiinnostuksen kohdettaan eli evp-ammatin puolelta merisodankäynnin ja siviilipuolelta filatelian. Oman kertomansa mukaan "Eläkkeelle siirtyessäni vuonna 2010 totesin omistavani maailman laajimman noin 3 500:n sotalaivapostimerkin kokoelman, jonka olemassaolosta vain kourallinen henkilöitä tiesi." . Tuota kokoelmaa hän on hyödyntänyt kirjan kuvituksena, eli teoksessa ei esitetä valokuvia sukellusveneistä vaan ne näytetään postimerkeistä! Yllättäen näitä merkkejä löytyy myös sellaisten maiden posteilta, jotka eivät itse omista sukellusveneitä eivätkä ole edes rannikkovaltioita..

Kuvitusidea toimii yllättävänkin hyvin. Jonkun verran sattuu "taiteellisia vapauksia"; mm. CSS H.L. Hunley kansiluukku on jäänyt kuvassa auki, vaikka vene sukeltaa... No  onnistuuhan se sukeltaminen niinkin, mutta ylöspääsy onkin sitten hieman hankalampaa.

Kirjan varsinainen asiasisältö on perinpohjaista ja näin ollen varsin haastavaa luettavaa. Esitettävänä asiana on sukellusveneen kehitys alkeellisista (ja hengenvaarallisista - käyttäjille) kokeiluista kaiken elollisen tappamaan kykeneviin ydinsukellusveneisiin. Asioita tarkennetaan lukuisilla taulukoilla, joissa luetellaan sukellusveneiden määriä ja omistajia  ja näitä taulukoita ruoditaan lisää tekstistä. Taustalta paistaa akateeminen harrastuneisuus ja jonkinlaista harrastuneisuutta kirjan lukeminenkin edellyttää lukijalta.

Sisältöä olisi ehkä voinut elävöittää taistelukertomuksilla tmv., mutta toisaalta kirjan luonne on kattava dokumentti aihealueesta eikä siihen näin ollen fiktiota lähestyvä materiaali sovi.

Suosittelen teosta luettavaksi erityisest "hardcore" -harrastajille. Kevyemmin asiaan suhtautuvat voivat silmäillä postimerkit läpi ajankulukseen...

Alla vielä kuva kannesta:

Altavastaajasta tuhovoimaksi - kansi

Arvomerkiksi annan tälle Hopeisen ampumamerkin.

Vehnäolut: Störtebeker Bernstein-Weizen

Juon säännöllisesti vehnäoluita "viihdetarkoituksessa" eli baarissa käydessä. Jostain oudosta syystä vehnäolut ei kuitenkaan maistu ruokajuomana eikä saunaoluena; liekö syy totutuissa tavoissa vai vehnäoluiden tyypillisessä makeudessa, joka ei sovi ruokien kera ja joka ei tunnu virkistävältä janojuomalta saunan yhteydessä.

Hyviä ne usein kuitenkin ovat. Ostin kokeeksi Prismasta Störtebeker Bernstein-Weizen -nimistä juomaa. Kyse on Stralsunder Brauerei -nimisen saksalaisen panimon tuotteesta, jossa on alkoholia 5,3%. Ostos oli onnistunut: juoma on sopivan makeaa, mutta ei imelää ja soveltuu erityisen hyvin seurustelujuomaksi. Myöskään mahakipua tms. "jälkitauteja" tästä ei seurannut, mikä ei päde kaikkiin vehnäoluisiin eikä totuuden nimessä myöskään lagereihin.

Alla pari kuvaa pullosta:

Kokokuva pullosta

Pelkkä etiketti

Vertailussa oman (tuohisuu...) benchmarkingin mukaan Kronenbourgin Blanc on kuitenkin kertaluokkaa parempi. Blanc sai Kultaisen ampumamerkin, joten siihen suhteutettuna Störtebeker on ansainnut Hopeisen. Suosittelen perusolutsieppojakin tutustumaan tähän juomaan ennakkoluulottomasti.

Kirja: Jukka Kyösti & Synnöve From: Suomalaisena SS-miehenä Itärintamalla - ISBN 978-952-312-269-7

Kirjan alaotsikkona on vielä "Herkko Kosonen aseveljineen Wiking-divisioonassa".

Lukaisin tämän kirjan eKirjastosta. Aihe sinällään  on ollut pinnassa viime aikoina ja erityisesti keskustelua on herättänyt se, että todistivatko suomalaiset ss-miehet sotarikoksia Saksan Itärintamalla tai olivatko peräti toteuttamassa niitä. Varsinaista savuavaa asetta tähän ei ilmeisesti ole löydetty, mutta pitänee olettaa että aika yksinkertaista porukkaa olisi pitänyt suomalaisten olla, jos he eivät olisi millään tavalla noteeraneet puhdistuksia, joita Einsatzgruppen ja muut toimijat rintaman takana tekivät.

Kirja itsessään on laadullisesti erittäin heikko. Se pohjautuu kuopiolaisen Herkko Kososen päiväkirjamerkintöihin, josta johtuen kokonaisuus on irrallinen ja "pätkivä". Tarinat eivät pysy yhtenä kokonaisuudessa eikä punaista lankaa tarinalle löydy. Kosonen kuvataan idealistisena urheilijanuorukaisena, joka lähinnä seikkailuhengen takia ajautuu ss-porukoihin. Jossain kohtaa retki hieman harmittaa, mutta läpi tulee kimmerrettyä. Lopulta kuitenkin kuolo korjaa kesällä 1944 Vuosalmessa Neuvostoliiton läpimurtoa torjuttaessa, Suomen armeijan uniformussa tosin.

En suosittele näkemään vaivaa tämän teoksen lukemiseksi ja annan sille ampumamerkiksi "Kolmas palkinto - ei mitään".

Alla vielä kuva kannesta: