Kasarmimuonaa: Hodaripannu

Hesarin sivuilta löytyi resepti hodaripannu -nimiselle ruoalle. Tämä  on kokeilemista vuokaruokaresepteistä (Nachopelti ja Lihapullapelti) yksinkertaisin ja nopein valmistaa. Periaatteessa kyse on hotdogien valmistamisesta uunissa, mutta valmistustekniikasta johtuen tulos on parempi kuin perushodarissa. Ohje alla.

Ainekset (6 annosta):

• 6 hodarisämpylää
• 2 dl kaupan valmista tomaattipastakastiketta
• 2 dl maukasta juustoraastetta
• 6 pitkää nakkia
• (paahdettua sipulia)

Valmistus:

1. Lado hodarisämpylät uunivuokaan. Lusikoi sämpylöiden sisään pastakastike ja puolet juustoraasteesta. Lisää nakit ja loput juustoraasteesta.
2. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia tai siihen asti, kunnes nakit ja kastike ovat kuumia.
3. Viimeistele halutessasi paahdetulla sipulilla. Tarjoa salaatin, tomaattikastikkeen ja yrttien kanssa.

Kelvollista tuli ja oli nopea valmistaa. Ruokaa mainostetaan Hesarissa "mättöruokana" ja sellaiseksi se varmasti soveltuukin: pikaruoaksi oluen kanssa ja vaikkapa urheilua tmv. katsottaessa.

Kirja: Kai Varsio: Altavastaajasta tuhovoimaksi - Sukellusveneaseen käyttöönotto ja kehitys - ISBN 978-951-25-3040-3

Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisuista löytyi tämä teos, joka on luettavissa myös suoraan verkosta tästä linkistä.

Kirjan kirjoittaja (kommodori evp, sotatieteiden tohtori Kai Varsio) on yhdistänyt teoksessa kaksi kiinnostuksen kohdettaan eli evp-ammatin puolelta merisodankäynnin ja siviilipuolelta filatelian. Oman kertomansa mukaan "Eläkkeelle siirtyessäni vuonna 2010 totesin omistavani maailman laajimman noin 3 500:n sotalaivapostimerkin kokoelman, jonka olemassaolosta vain kourallinen henkilöitä tiesi." . Tuota kokoelmaa hän on hyödyntänyt kirjan kuvituksena, eli teoksessa ei esitetä valokuvia sukellusveneistä vaan ne näytetään postimerkeistä! Yllättäen näitä merkkejä löytyy myös sellaisten maiden posteilta, jotka eivät itse omista sukellusveneitä eivätkä ole edes rannikkovaltioita..

Kuvitusidea toimii yllättävänkin hyvin. Jonkun verran sattuu "taiteellisia vapauksia"; mm. CSS H.L. Hunley kansiluukku on jäänyt kuvassa auki, vaikka vene sukeltaa... No  onnistuuhan se sukeltaminen niinkin, mutta ylöspääsy onkin sitten hieman hankalampaa.

Kirjan varsinainen asiasisältö on perinpohjaista ja näin ollen varsin haastavaa luettavaa. Esitettävänä asiana on sukellusveneen kehitys alkeellisista (ja hengenvaarallisista - käyttäjille) kokeiluista kaiken elollisen tappamaan kykeneviin ydinsukellusveneisiin. Asioita tarkennetaan lukuisilla taulukoilla, joissa luetellaan sukellusveneiden määriä ja omistajia  ja näitä taulukoita ruoditaan lisää tekstistä. Taustalta paistaa akateeminen harrastuneisuus ja jonkinlaista harrastuneisuutta kirjan lukeminenkin edellyttää lukijalta.

Sisältöä olisi ehkä voinut elävöittää taistelukertomuksilla tmv., mutta toisaalta kirjan luonne on kattava dokumentti aihealueesta eikä siihen näin ollen fiktiota lähestyvä materiaali sovi.

Suosittelen teosta luettavaksi erityisest "hardcore" -harrastajille. Kevyemmin asiaan suhtautuvat voivat silmäillä postimerkit läpi ajankulukseen...

Alla vielä kuva kannesta:

Altavastaajasta tuhovoimaksi - kansi

Arvomerkiksi annan tälle Hopeisen ampumamerkin.

Vehnäolut: Störtebeker Bernstein-Weizen

Juon säännöllisesti vehnäoluita "viihdetarkoituksessa" eli baarissa käydessä. Jostain oudosta syystä vehnäolut ei kuitenkaan maistu ruokajuomana eikä saunaoluena; liekö syy totutuissa tavoissa vai vehnäoluiden tyypillisessä makeudessa, joka ei sovi ruokien kera ja joka ei tunnu virkistävältä janojuomalta saunan yhteydessä.

Hyviä ne usein kuitenkin ovat. Ostin kokeeksi Prismasta Störtebeker Bernstein-Weizen -nimistä juomaa. Kyse on Stralsunder Brauerei -nimisen saksalaisen panimon tuotteesta, jossa on alkoholia 5,3%. Ostos oli onnistunut: juoma on sopivan makeaa, mutta ei imelää ja soveltuu erityisen hyvin seurustelujuomaksi. Myöskään mahakipua tms. "jälkitauteja" tästä ei seurannut, mikä ei päde kaikkiin vehnäoluisiin eikä totuuden nimessä myöskään lagereihin.

Alla pari kuvaa pullosta:

Kokokuva pullosta

Pelkkä etiketti

Vertailussa oman (tuohisuu...) benchmarkingin mukaan Kronenbourgin Blanc on kuitenkin kertaluokkaa parempi. Blanc sai Kultaisen ampumamerkin, joten siihen suhteutettuna Störtebeker on ansainnut Hopeisen. Suosittelen perusolutsieppojakin tutustumaan tähän juomaan ennakkoluulottomasti.

Kirja: Jukka Kyösti & Synnöve From: Suomalaisena SS-miehenä Itärintamalla - ISBN 978-952-312-269-7

Kirjan alaotsikkona on vielä "Herkko Kosonen aseveljineen Wiking-divisioonassa".

Lukaisin tämän kirjan eKirjastosta. Aihe sinällään  on ollut pinnassa viime aikoina ja erityisesti keskustelua on herättänyt se, että todistivatko suomalaiset ss-miehet sotarikoksia Saksan Itärintamalla tai olivatko peräti toteuttamassa niitä. Varsinaista savuavaa asetta tähän ei ilmeisesti ole löydetty, mutta pitänee olettaa että aika yksinkertaista porukkaa olisi pitänyt suomalaisten olla, jos he eivät olisi millään tavalla noteeraneet puhdistuksia, joita Einsatzgruppen ja muut toimijat rintaman takana tekivät.

Kirja itsessään on laadullisesti erittäin heikko. Se pohjautuu kuopiolaisen Herkko Kososen päiväkirjamerkintöihin, josta johtuen kokonaisuus on irrallinen ja "pätkivä". Tarinat eivät pysy yhtenä kokonaisuudessa eikä punaista lankaa tarinalle löydy. Kosonen kuvataan idealistisena urheilijanuorukaisena, joka lähinnä seikkailuhengen takia ajautuu ss-porukoihin. Jossain kohtaa retki hieman harmittaa, mutta läpi tulee kimmerrettyä. Lopulta kuitenkin kuolo korjaa kesällä 1944 Vuosalmessa Neuvostoliiton läpimurtoa torjuttaessa, Suomen armeijan uniformussa tosin.

En suosittele näkemään vaivaa tämän teoksen lukemiseksi ja annan sille ampumamerkiksi "Kolmas palkinto - ei mitään".

Alla vielä kuva kannesta:

Kasarmimuonaa: Pekoni-lihamureke

Soppa365:stä löytyi taas kokeiltavaksi resepti. Kyse on lihamurekkeesta, jonka juoni on pekoni. Mureke kääritään pekonin sisään, jolloin pekoni antaa murekkeelle maukkautta ja rasvaisuutta.

Ainekset:

•  ¾ dl korppujauhoja
•  1 dl maitoa
•  2 valkosipulinkynttä
•  400 g naudan jauhelihaa
•  2 munaa
•  2 rkl (dijonin)sinappia
•  1½ tl paprikajauhetta
•  1 tl suolaa
•  ¼ tl jauhettua valkopippuria

Päälle:

•  1 pkt (140 g) pekonia

Valmistusohje:

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen.
2. Sekoita korppujauhot maitoon ja anna turvota hetki. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet joukkoon. Sekoita loput ainekset ja vaivaa tasaiseksi massaksi.
3. Levitä pekonit limittäin leivinpaperin päälle suorakaiteen muotoon. Painele murekemassa levymäisesti pekonien päälle . Rullaa mureke ja kääri folioon.
4. Paista mureketta uunin keskitasolla 40 minuuttia. Nappaa kypsennyksen loppuvaiheessa folio pois murekkeen päältä, jotta pekonipinta paahtuu tai paista mureke pannulla nopeasti rapeapintaiseksi ennen tarjoilua.

Muutama kommentti reseptiin:

• Lopputulos oli hieman pliisu. Maukkautta olisi varmaankin tullut tulisemmilla mausteilla tai lisäämällä juustoraastetta murekemassalevyn päälle.
• Avasin folion 30 minuutin kohdalla. Ei paistuneet pekonit, vaan piti käyttää uunin grillivastusta, jolla homma kyllä onnistui. Ehkä se pannulla paistaminen voisi olla lopulta toimivin menettely, jotta pekonit saisi rapeaksi.

Noilla tuunauksilla käyttämisen arvoinen resepti.

Kenttämuonaa: Lohipannu

Täällä Kyhepunussa on käsitelty varsin vähän kalaruokia. Syynä saattaa olla se että allekirjoittanut ei ole oikein kalaruoista innostunut vaikka kalastusta harrastankin. Omasta harrasteesta tulee sen verran vähän saalista että sen kyllä jaksaa syödä..

Törmäsin kuitenkin Iltasanomien Ruokalassa kiintoisaan reseptiin, jota päätin kokeilla. Kyseessä ei ole puhdas kalaruoka, koska mukaan tulee chorizo -makkaraa. Resepti alla:

Ainekset:

• 300 g nahatonta lohifiiletä tai kirjolohifileetä
• 200 g chorizoa
• 2 sipulia
• 1 tl savupaprikaa
• 1 tl sormisuolaa
• 1 tl chilirouhetta
• 1 valkosipulinkynsi
• 200 g kirsikkatomaatteja
• 200 g tomaattimurskaa
• 1/2 dl kivettömiä oliiveja
• nippu tuoretta basilikaa

Valmistusohje:

1. Kuori ja hienonna sipulit.
2. Halkaise tomaatit. Viipaloi chorizo ja kuutioi lohi tasakokoisiksi paloiksi
3. Paista chorizo ja sipulit kuumalla pannulla. Lisää mausteet ja lohipalat. Anna kalan saada väriä.
4. Lisää tomaatit ja tomaattimurska. Hauduta muutama minuutti. Viimeistele oliiveilla ja basilikalla.

Erittäin hyvää tuli. Ruoka on varsin tulista; johtuu varmaan sekä chorizosta että savupaprika-chilirouhe -kombinaatiosta. Mausteita voisi vähentää, jos tulisuus on ongelma. Muuten suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Tämän voisi lisätä Kenttämuonalistalle, jos tiedossa on että mausteinen ruoka käy kaikille. Tuohon Kyhepunu-listaan en tätä kuitenkaan vielä lisää.

Kirja: Richard von Rosen: Panssariässä - Vaununjohtajana idässä ja lännessä - ISBN 978-952-229-196-7

Richard Wilfred Harry Erich Freiherr (vapaaherra) von Rosen (1922-2015) on kirjoittanut vuonna 2013 julkaistun kirjan kokemuksistaan Toisessa maailmansodassa. Kirja tuli käsiini vuoden 2018 suomennettuna versiona. Von Rosen eli vaihderikkaan elämän ja päätyi lopulta Bundeswehrin kenraalimajurina eläkkeelle vuonna 1982.

Von Rosenin nuoruus oli hieman erilainen nykysukupolven ja omaankin nuoruuteen. Suora lainaus kirjasta:

"Sodan alkaessa olin seitsemäntoistavuotias. Kävin vielä oppikoulua ja pänttäsin kreikkaa, latinaa ja matematiikkaa. Minut kutsuttiin palvelukseen 18-vuotiaana, 19-vuotiaana minulla oli ensimmäiset raskaat sotakokemukset jo takanani, ja olin välttynyt kuolemalta vain täpärästi. 21-vuotissyntymäpäivänäni johdin neljän Tiger-panssarivaunun joukkuetta Kurskin taistelussa ja 22-vuotispäivääni vietin matkalla Normandian rintamalle. Kaksi päivää 23-vuotissyntymäpäiväni jälkeen palasin sotavankeudesta takaisin kotiin."

Von Rosenin tekstistä kuultaa mielenkiintoisella tavalla läpi ammattisotilaiden suhtautuminen Saksan toimintaan II maailmansodassa. Upseeristo koki käyvänsä oikeutettua sotaa isänmaansa puolesta ja, ainakin von Rosenin mukaan, heillä ei ollut tietoa natsien toljailuista Saksan hallinnossa tai keskitysleireillä. Juutalaisia von Rosen ei juurikaan edes mainitse kirjassa mutta ranskalaisiin nuori von Rosen suhtautuu avoimen vihamielisesti johtuen hänen kokemuksistaan ranskalaisten miehityksen alla; ranskalaiset selvästikin maksoivat potut pottuina saksalaisten Ranskan-miehityksen osalta. Myöhemmin von Rosenin Ranska -suhde korjautuu kyllä ja hän työskenteli urallaan useita vuosia siellä ja kehuu kirjassaankin ranskalaisia ihmisinä.

Toinen ainakin rivien välistä läpikuultava asia on Saksassa tuolloin edelleen voimassa ollut vahva luokkayhteiskunta. Von Rosen kuului aatelistoon ja näin ollen hänellä oli tukenaan "aateliveljien" tukiverkko, joka mm. edesauttoi urakehityksessä ja mahdollisti miellyttäviä illanviettoja kartanoissa kyyhkypaistin ja punaviinin kera samaan aikaan kun taistelu riehui ympärillä. Von Rosenin suhtautuminen alaisiinsa on em. syystä paikoitellen sekä alentuvaa että keinotekoisen toverillista. Lukiessa tuli mieleen "Ei yhdeksän uutiset" -nimisen brittikomedian lordi ja renki (Ralph ja Ted), joista Youtubesta löytyy mm. alla näkyvä jakso:

Copyright siis Youtuben mukaan.

Sotatekniikkamielessä kirjassa on paljon kiinnostavia yksityiskohtia. Nostona vaikkapa Tiger -vaunujen suhtautuminen venäläiseen pst-tykistöön: Tigerit ajoivat suoraan päin tykkejä, etsivät osuman yhteydessä suuliekin ja kuittasivat sirpalekranaatilla. Vahinkoa varsinkaan sodan alkuvaiheen pst-tykit eivät Tigereille voineet tehdä, mutta ISU-152 -rynnäkkötykki jo aiheutti kauhunväreitä läpäistessään Tigerin etupanssarinkin. Toinen havainto on Tigereiden maasto-ongelmat: von Rosen toimi Venäjällä Tiger II -vaunuilla, joiden telan leveys on 80 cm, mutta silti vaunut juuttuivat jatkuvasti kiinni vähänkin vetelämpään maaperään. Sen jälkeen niitä vedetiin irti hinauspanssareilla ja/tai parilla muulla Tigerillä tulen alla. Oppi pätenee vielä tänä päivänäkin: raskaat panssarivaunut ovat varsin vahvasti sidottuja kiinteään, avoimeen maaperään ja jopa tiestöön.

Kirja on mielenkiintoisesti kirjoitettu ja se sisältää 445 valokuvaa, joista suuri osa on ennen näkemättömiä. Suosittelen lämpimästi lukemaan ja annan sille Hopeisen arvomerkin.

Kasarmimuonaa: Sinihomejuustopiirakka

Uhosin jo jossain blogissa, että piirakkahommat saa jäädä. No, en pidä tuotakaan lupausta... Kokeilin Soppa365:stä löytynyttä ohjetta, jossa täytteenä on sinihomejuustoa. Ideana Sopalla on tehdä piirakkaa pellillinen ja ainesmäärät ovat sen mukaiset:

Ainekset:

•  800 g suolaista piirakkataikinaa
•  500 g sinihomejuustoa
•  400 g maustamatonta tuorejuustoa
•  2 dl kermaa
•  2 tl mustapippuria, jauhettuna myllystä
•  4 munaa

Lisäksi:

•  8 viikunaa
•  timjamiruukku
•  juoksevaa hunajaa

Valmistusohje:

1. Sulata pakastetaikinat. Asettele taikinalevyt leivinpaperilla vuoratulle pellille ja painele taikinat yhtenäiseksi koko pellin kokoiseksi piirakkapohjaksi. Pistele haarukalla levyyn painaumia. Kuumenna uuni 200-asteiseksi.
2. Murusta sinihomejuusto kulhoon, lisää joukkoon tuorejuusto ja kerma. Sekoita tasaiseksi nuolijalla. Lisää mustapippuri. Riko munat joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada seos pohjan päälle. Paista 25 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja saanut aavistuksen väriä pintaansa. Anna piirakan jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
3. Lohko viikunat tai siivuta ne kiekoiksi. Leikkaa timjamista oksia. Leikkaa piirakka ruuduiksi ja aseta jokaisen ruudun päälle viikunasiivu, timjamioksa ja valuta vielä vähän hunajaa.

Tuunasin itse tuota ohjetta sen verran, että käytin taikinana Myllyn Paras Pyöreä Piirakkataikina -taikinaa,  jonka paino on 380 g. Näin ollen puolitin nuo muut ainemäärät. Paistoaika oli sama 25 minuuttia.

Oikein hyvä tuli. Viikunoiden (euro / kappale!) sijaan voisi kokeilla päärynäsiivuja piirakan päällä.
PS: Joku mielensäpahoittaja kuittasi tuolla sopan keskustelussa että "5000 kcal!". No, lienee ongelma niille, joille läskiä kertyy. Meille kypsille hepuille tulee vain arvovaltaa vatsan ympärille...