Elokuva: Tuntematon sotilas (2017)

Kävin suorittamassa kansalaisvelvollisuuteni ja katsomassa tämän "uusimman uuden tuntemattoman". Ennakko-odotukset olivat varsin matalalla ja ne myös osoittautuivat todeksi: elokuva on sinällään teknisesti kelvollisesti toteutettu mutta täysin tarpeeton.

Väinö Linnan teoksesta on jo aiemmin tehty kaksi elokuvaversiota joten mitä tältä kolmannelta enää voi odottaa? Tehostetekniikka kehittyy tietokonevisualisointien myötä mutta muuta uutta tässä ei ollut edellisiin nähden. Täytyy vielä todeta että osittain myös noihin erikoistehosteisiin petyin: pyrotekniikka oli pliisua ja "verta-ja-suolenpätkiä" osasto kaukana realismista. Jälkimmäinen johtunee siitä että elokuvalle on haluttu mahdollisimman laaja katsojakunta joten K-alarajaa pyritään pitämään mahdollisimman matalalla.

Tuntemattoman osalta uuden elokuvan tekeminen on myönnettävä erittäin vaikeaksi (ehkä siksi olisi pitänyt jättää kokeilematta...): sisältö, teema, lopputulos, asian käsittely ja hahmojen maneerit ovat kaikki erittäin tuttuja sekä kirjasta että kahdesta aiemmasta filmatisoinnista. Käsittelyksi olisi voitu valita uusi tulkinta asioille mutta näin ei tehty vaan uusin uusi Tuntematon on hyvin uskollinen esikuviensa kohtaan jopa yksittäisten repliikkien osalta. Myös näyttelijöillä on selvästi haasteita: legendaaristen hahmojen (esim. Koskela tai Rokka) maneerit ovat heillä selkäytimessä joten poisoppiminen niistä on vaikeaa ja osoittautuu tässäkin sellaiseksi.

Olisin odottanut elokuvalta enemmän realismia näyttelijöiden osalta. Linnan kuvaama konekiväärikomppania oli varusmiesyksikkö joten sen miehistö ja aliupseerit (ennen täydennysmiehiä) olivat alle parikymppisiä nuoria poikia. Tässäkin elokuvassa näyttelijät ovat kuitenkin kolmikymppisiä ukkoja. Luulisin että realistisuus ja myös "shokkivaikutus" olisi suurempi jos "pikkupojat" olisivat osumaa ottavana osapuolena kohtauksissa.

Elokuvaa katsoessani mietin taas sotaelokuvien yleistä ongelmaa: sota itsessään ei anna kovin paljon sisältöä eikä ainakaan erilaistavaa sisältöä elokuvaan: taistelukohtaukset näyttävät samalta, räjähtelee ja luodit vinkuvat, muta lentää ja puuta kaatuu. Taistelukohtausten lisäksi pitää siis saada joku muu teema tai aihealue kantamaan elokuvaa. Tuntemattoman tapauksessa se on mies(poika)joukon kehitystarina, yhteenhitsautuminen ja "aikuistuminen", Sotamies Ryanissa ryhmän uhrautuminen yhden pelastumiseksi, Das Bootissa klaustrofobia, Zero Dark Thirtyssä ja Codename: Geronimossa taas ylipahis Osama Bin Ladenin hävittäminen jne. Tässä kohtaa en voi olla taas vetoamatta herroihin Spielberg ja Hanks: Please come and make a movie about Raatteentie Battle! Tuossa olisi draamaa varsinaisen taistelun lisäksi löydettävissä suuresti mm. luonnonolosuhteista ja ukrainalaisten kohtalosta Neuvostoliiton osana.

Liitän alle elokuvan trailerin Youtubesta:

En lähde suosittelemaan elokuvan katsomista tai katsomatta jättämistä: kyseessä on tosiaan puolipakollinen "kansalaisvelvollisuus" ja tulevina vuosina vaatii joka tapauksessa todellista taitoa ja päätäväisyyttä olla sitä näkemättä. Elokuva antaa enemmän elokuvateatterin kankaalta kuin televisiosta joten kokemuksen vuoksi se kannattanee teatterissa katsoa.

Elokuvan taustaksi voisi kannattaa tutkailla JR8:n sotareittiä tästä blogitekstistä: Tuntemattoman sotilaan reitti kartalla. Kehittelin myös blogitekstin tuosta JR8:n pataljoonan rakenteesta; auttaa ehkä hahmottamaan paremmin henkilöiden sijoittumista organisaatioon.

Arvomerkiksi irtoaa vain Pronssinen ampumamerkki. Tekniikan ja kuvauksen puolelta olisi pystynyt parempaankin mutta elokuvan kokonaisturhuus pudottaa sijoitusta. 7 miljoonaa euroa olisi voinut käyttää paremminkin..

UNICAT - Kypsän hepun matkailuauto

Hankin itselleni UNICAT -matkailuauton heti kun saan lotossa (miljoona)voiton. Kypsä heppu ei matkaile millään lasikuituisella p-huussilla vaan oikealla maastoajoneuvolla ja sellaisia valmistaa saksalainen UNICAT. Kyseessä on kuorma-auton rungolle rakennetut erikoisajoneuvot joissa on kaikki vermeet saunaa lukuunottamatta (jonka senkin saksalainen varmaan rahalla rakentaa...).

Polttoaineet ja vedet riittää pitkäänkin oleskeluun erämaassa eikä mukavuudessa tarvitse silti liisiä. Kuvia alla, ensinnä muutamaa korimallia:

Katu-uskottava:

Kompakti:

Keskikoko:

Ja pari sisustuskuvaa, hieman liian kodikasta on kenttäkäyttöön mutta materiaalit ja värit voinee tuunata kun sitä rahaa on riittävästi.

Kuorma-autokorttihan tuohon tarvitaan mutta edelleenkään ei ole ongelma kun sitä rahaa on... Ja käyttötunteja vehkeelle järjestyy sen samaisen rahan kautta eli kun työ ei haittaa harrastuksia.

Tästähän ei muuta enää puutu kuin että osaisi etukäteen arvata ne numerot perjantaina tai lauantaina. Siis pikku juttu, jälkikäteen katsottuna helppoja numeroita.

Laitan tähän copyrightin ja linkin jotta ei tule sanomista:

All pictures copyright © 2015 UNICAT GmbH .

Edit: Kuten alla kommenteissa todetaan, Itävallassa näyttää olevan kilpailija Unicatille, nimittäin Actionmobil GmbH.

Edit: Ameriikastakin löytyy vastaavaa kalustoa ja on myös ameriikkalaisen näköistä:

Kuvat Copyright Earthroamer Inc.

Kyseessä on siis EarthRoamer ("Maankiertäjä") -niminen yritys jonka webbisivut löytyvät täältä.

Kasarmimuonaa: Jauhelihapiirakka

Taitaa mennä ihan keittiöhommiksi Kyhepunu... Löysin tämän reseptin Iltasanomista, testasin ja toimii sen verran hyvin että uskallan suositella.

Ainekset:

• 800 g voitaikinaa (kaksi isoa levyä)

Täyte:

• 400 g sika-nautajauhelihaa
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 prk (400 g) tomaattimurskaa
• 2 rkl kapriksia
• 2 rkl tummaa balsamicoa
• suolaa ja mustapippuria
• 2-3 tl kuivattua yrttimausteseosta esim. pizzamauste

Munamaito:

• 3 kananmunaa
• 2 dl kermaa
• 150 g voimakasta juustoraastetta

Voiteluun:

• kananmuna

Valmistusohje:

1. Sulata voitaikinalevyt, toinen levy tulee piirakan pohjalle ja toinen piirakan kanneksi. 
2. Painele toinen taikinalevy syvän piirakkavuoan (n. 23-28 cm halkaisija) pohjalle ja reunoille. Säästä toinen levy kanneksi päälle. Tee osasta koristeita pintaan (jos yli jää). 
3. Silppua sipulit ja kuullota ne jauhelihan kanssa pannulla. Lisää tomaattimurska, kaprikset ja mausteet. Anna kiehua 15-20 minuuttia. 
4. Valmista munamaito sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Yhdistä isossa kulhossa jauhelihaseos ja munamaito. Kaada täyte vuokaan. 
5. Nosta kansi päälle ja liimaa koristeet munalla. Voitele piirakan koko kansi kananmunalla. Töki reikiä haarukalla kanteen jotta pääsee paineet purkautumaan.
6. Paista noin 40-50 minuuttia 175-asteisessa uunissa. Nosta piirakka uunista ja anna levätä pari tuntia ennen tarjoilua. 

Tarjoile piirakka raikkaan salaatin kanssa.

Toimiva setti tuosta tuli. Erityisen tärkeää on panostaa voimakkaaseen juustoraasteeseen koska muuten makukokemus jää pliisuksi. Piirakka maistuu sekä lämpimänä että kylmänä (paria tuntia en itse malttanut jäähdytellä...).

Edit: Kokeilin reseptiä uudemman kerran ja sain kuvankin "teoksesta". Reseptissä käskettiin käyttää ylimääräinen taikina koristeiksi joten rakensin niistä saksalaisen laulu- ja soitinyhtyeen logon:

Jauhelihapiiras Rammstein -koristelulla

Kirja: Antti Nieminen: Tie Tali-Ihantalaan - Konekiväärimiehen päiväkirja - ISBN 978-952-492-281-4

Niemisen kirja poikkeaa voimakkaasti yleisistä sotaromaaneista ja -dokumenteista. Teos on laadittu hänen pitämänsä päiväkirjan pohjalta suuremmalti stilisoimatta ja taustoittamatta. Teksti on näin ollen varsin kömpelöä ja jopa lapsellista mutta kirjoittajahan olikin vain parikymppinen kun tätä sotapäiväkirjaa joutui laatimaan.

Teoksesta käy hyvin ilmi sodankäynnin perusluonne eli odottaminen. Suuri osa ajasta odotetaan jotain tapahtuvaksi ja erityisesti näin on puolustavalla puolella jolloin aloite on vastapäässä. Toki sitten kesän 1944 taisteluissa ei enää odottelemaan ehditty mutta tuo tilanne sallittakoon vahvana poikkeamana normaalikäytäntöön. Niemisen kuvauksessa odotteluajan toiminta on hyvinkin leppoisaa: tehdään määrättyjä työtehtäviä, ollaan välillä vartiossa ja välillä jopa retkeillään taustamaastoissa ja ihaillaan karjalaisia huviloita Terijoella.

Detaljina nostettakoon kuvauksesta esiin Stukien toiminta läpimurron estämisessä 1944. Kyseessähän oli lento-osasto Kuhlmey joka lähetettiin Suomen avuksi Saksasta. Osaston Karjalassa toiminut kalusto oli pääosin Stukia jotka olivat tuolloin länsirintamalla jo auttamattoman vanhentuneita mutta käypää valuuttaa Neuvostoliittoa vastaan. Osaston merkityksestä torjuntavoitolle on paljon kiistelty mutta voisi arvella Stukien ilmestymisen olleen jonkin sortin yllätys neuvostoliittolaisille joilla kuitenkin oli ilmassa moninkertainen ylivoima ja heidän olettamansa mukaan Suomen pommituskyky oli olematon. Tästä on todennäköisesti seurannut välinpitämättömyys joukkojen, ajoneuvojen ja kalustojen hajauttamisessa rintaman takana sekä ilmatorjunnan laiminlyönti josta lienee seurannut Stukille suurin määrin houkuttelevia maaleja tuhottavaksi.

Kirja kannattaa lukea autenttisena ajankuvauksena nuoren miehen elämänvaiheesta erittäin ikävässä ajanjaksossa. Annan kirjalle Hopeisen ampumamerkin.

Kasarmimuonaa: Karamellisoitu sipuli

Laitan tämän reseptin kasarmimuonaotsikon alle. Resepti onnistuisi kyllä kentälläkin mutta
valmistusaika on pitkähkö jolloin nestekaasuhellalla palaa kaasua tarpeettoman paljon. Lisäksi sipulin voi valmistaa jo etukäteen ennen retkelle lähtöä.

Karamellisoitu sipuli soveltuu hyvin monen ruuan lisukkeeksi: pihvin päälle, hampurilaisten väliin, voileivän täytteeksi jne. Valmistus on suht helppoa ja valmis tuote säilyy jääkaapissa pari viikkoa.

Resepti on seuraavanlainen:

Ainekset: 

• 2 tl öljyä
• 8  sipulia
• 2 rkl balsamiviinietikkaa
• 2 rkl ruokosokeria
• 1 tl suolaa
• 2 dl vettä

Valmistusohje:

1. Kuori ja viipaloi sipulit
2. Paista miedolla lämmöllä pannulla kunnes sipuli on saanut väriä
3. Lisää muut ainekset ja sekoita. 
4. Anna hautua vielä puolisen tuntia välillä sekoittaen.

Kyse on siis lisukkeesta eli tarvitset tämän lisäksi vielä sen varsinaisen syötävän ruoan.

Skottiviski: The Macallan Fine Oak 12 Year Old Single Malt

Macallan valmistaa kalleinta viskiä mitä Alkosta löytyy nimeltään  The Macallan M Decanter Single Malt  . Pullon hinta on 4999 € eli mistään köyhälistön janojuomasta ei ole kyse. Alla kuva setupista joka on sinällään varsin näyttävä kuten viiden tonnin hintaan kuuluu ollakin.

The Macallan M Decanter Single Malt - 4999 € / pullo

Tässä on muuten uteliaisuuden vuoksi linkki Alkon sivulle hakuun jossa näytetään nuo kalleimmat juomat. Useampi viski sieltä löytyy ja kaksi tuotetta myös Macallanilta.

Koska Willie Rokka kuitenkin lukeutuu tuohon köyhälistöön, hankin saman tehtaan proletariaattiviskiä The Macallan Fine Oak 12 Year Old Single Malt joka on selvästi edullisempaa eli 67,89 € / pullo.

The Macallan Fine Oak 12 Year Old Single Malt - 67,89 € / pullo

Tuolla hinnalla saa perustalousviskiä eli Famous Grousea tuplamäärän eli puolitoista litraa. Onko Macallan paljon parempi kuin Kuulu Riekko? Enpä väittäisi olevan. Maku on kyllä mukavan pehmeä mutta mitään erityistä särmää siinä ei ole. Onkohan meikällä suu tuohesta kun rahakaan ei tee eroa juomien välillä? Alkon määritelmän mukaan juoman ominaisuudet ovat seuraavat: "Kullankeltainen, keskitäyteläinen, lämmin, pehmeän maltainen, runsaan hedelmäinen, tyylikkään tamminen". Macallanin itsensä mielestä syynä on heidän kolminkertainen kypsyttämisprosessinsa: juomaa kypsytetään käytetyissä tammisissa eurooppalaisissa sherrytynnöreissä, amerikkalaisissa sherrytynnöreissä ja amerikkalaisissa bourbontynnöreistä joista jokaisesta tulee oma makuvivahteensa. Työlästä tuo ainakin on jos ei tuohisuun makuaisteihin vaikutakaan..

Sitten kun lottovoitto nasahtaa niin pitää tuo M -versio hommata maisteltavaksi Unicatin yöpöydälle.

Annan tälle yksilöarvosteluna Hopeisen ampumamerkin.

Näitä viskejä on muuten enemmänkin arvioitu Kyhepunussa:

• Skottilaisten talousviskien vertailu
• Irlantilaisten talousviskien vertailu
• Uuden mantereen viskivertailu
• Talousviskien MM-kisat (tulos oli "lievä" yllätys... eikä maailmanmestaria ole tullut juotua sen koommin).
• Rajajääkärin Monkey Shoulder -arvio

Kasarmimuonaa: Katkarapu-juustoruukku

Huomasin että Prismaan oli ilmestynyt pömpeli josta sai tilattua ruokareseptejä ostoslistoineen. Sinällään nerokas idea jos ei ole suunnitelmaa että mitähän söisi kun kauppaan menee.

Otin kokeeksi Katkarapu-juustoruukun reseptin:

Ainekset 

•  500 g kuorittuja katkarapuja
•  2-3 rkl voita, margariinia tai öljyä
•  1 iso sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 prk (400 g) tomaattimurskaa
• 1,5 dl kuohu- tai ruokakermaa
• 2 laakerinlehteä
• 150 g raastettua kermajuustoa (= jotain rasvaista)
• suolaa ja mustapippuria

Valmistusohje

1. Sulata rasva kattilassa ja kuullota hienonnettu sipuli ja murskatut valkosipulin kynnet. Lisää tomaattimurska, kerma ja laakerinlehdet. Anna kiehua 5 minuuttia.
2. Lisää katkaravut, sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla mutta älä keitä enää. Ota laakerinlehdet pois.
3. Kaada seos uunivuokaan tai annosvuokiin. Ripottele juustoraaste päälle ja kypsennä 180 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia kunnes juusto on sulanut ja saanut väriä pintaan.
4. Tarjoa heti vaalean leivän ja tuoresalaatin kera.

Valmistusoperaatio oli kohtuullisen vaivaton joten kyllä tuosta kypsä heppukin selviää. Aikaa tuhrautui n. 30 min, uunissa pitoineen.

Syömäkelpoista eväästä tuli mutta aika pliisua kyllä. Nestettä oli liikaa; olisi todennäköisesti kutistunut paremmin kasaan pienemmissä kerta-annosvuoissa. Makukin oli mieto: valkosipulia olisi saanut olla selvästi enemmän ja mustapippuria myös.

Kasarmimuonaa: Sorsaa ruistaikinassa

Näin sorsastuksen aikaan kaikillahan on ruokakaapit täynnä sorsia joille ei oikein kunnollista reseptiä löydy. Ohessa sellainen eli sorsaa ruistaikinassa eli ns. sorsakukko. Resepti on kohtuullisen työläs mutta onnistuu kypsältä hepultakin.

Tarvikkeet:

• 1 suolistettu ja nyljetty heinäsorsa
• perunaa, omenaa, sipulia jne. sorsan täytteeksi
• 2 pekonipakettia (toinen sorsan päälle, toinen ruskistettuna sisään)
• 0,5 dl puuroriisiä
• voinokare ruskistamiseen ja pinnan voiteluun
• suolaa ja mustapippuria mausteeksi
• leivinpaperia
• alumiinifoliota

Taikinatarpeet:

• 2 dl vehnäjauhoja
• 6-8 dl ruisjauhoja
• 4 dl vettä
• suolaa (3 tl)
• 1 dl voita

Taikinan valmistaminen:

1. Laitetaan veteen suola ja vehnäjauhot ja lisää ruisjauhoja, ensin puulastalla sekoittaen ja sitten käsin vaivaten samalla tarkkaillen taikinaa. Taikinasta pitää tulla kiinteää.
2. Sulatetaan 1 dl voita juoksevaksi ja sekoita se taikinaan ( taikinan pitää olla läpeensä tumma).
3. Kaulitaan taikina pulikalla leivinpaperin päällä soikioksi keskeltä vahvuus noin sentti ja reinoilta 1/2 senttiä - vinkki: jätä hieman taikinaa kulhoon taikinan paikkaamista varten.
4. Taikinalevyn keskelle puuroriisiä joka imee liian kosteuden itseensä.

Sorsakukon valmistaminen:

1. Täytetään sorsa perunalla, pekonilla, omenalla ja/tai sipulilla makumieltymysten ja saatavuuden mukaan. Peruna pieninä kuutioina ja esikeitettynä = ei aivan kypsäksi asti.
2. Sorsa ruskistetaan tulisella pannulla voissa, suolataan ja maustetaan mustapippurilla.
3. Sorsa asetetaan riisipedin päälle. 
4. Sorsan päälle pekonipeitto.
5. Taikinan reunat ylös ja tarvittaessa vedellä voi liimata saumat. Tärkeää on että taikinassa ei ole reikiä muuten se vuotaa.. Reikiä voi paikata sivuun laitetulla varataikinalla.
6. Taikinapaketti leivinpaperikääreeseen, 3 alumiinifoliota ristiin päällekkäin uloimmaksi kerrokseksi.
7. Uuni aluksi 275 astetta 30 min, sitten lämpö 175 astetta 30 min. ja sen jälkeen 125 astetta vähintään 3 tuntia (miedossa 100 asteen lämmössä vaikka yön yli). 
8. Paketti pois uunista ja uunin lämpö nostetaan 175 asteeseen.
9. Folio ja leivinpaperi auki, voidellaan voisulalla kuori ja pistetään vielä uuniin 20 min ajaksi.

Paistoksen olisi hyvä antaa vetäytyä tämän jälkeen ainakin tunnin mutta syödä voi kyllä heti.