Kirja: Markku Hattula: Talvisodan korpisoturit - ISBN: 978-951-1-387411

Lukaisin läpi tämän Markku Hattulan kirjoittaman sotaromaanin. Teos kuvaa Talvisodan taisteluja Kuhmon rintamalla. Teoksessa on pyritty esittelynkin pohjalta tuomaan esille tavallisen sotilaan näkökulmaa ja tarinaa viekin eteenpäin "Alpo" nimellä viitattu kertojaääni. Alpo on tavallinen rivimies ja näin ollen tarinakin katsoo sotaa "maantasolta" ts. siinä ei strategioista tai hyökkäyssuunnitelmista juurikaan puhuta.

Kirjan kehityskertomuksena keskushahmosta Alposta kehittyy tarinan alkupään pelokkaasta takarivin pojasta jossain määrin jopa sankarihahmoksi muuttuva eturivin taistelija. Alpo kyllä empii aina mukaan lähtöä, kun miehiä kysytään tiukkaan paikkaan, mutta lopulta sitten lähtee hyvällä menestyksellä.

Hattulan kirjoitustyyli asettuu jonnekin sodanvastaisen filosofian ja rambo-tyylisen ihannoinnin välimalliin ja mielestäni kohtuullisen onnistuneestikin. Mitään uutta se ei kuitenkaan sinällään tarjoa eikä lukukokemus ollut erityisen koukuttava tarinamuotonakaan. Eli yksi sotakirja muiden joukossa, ei muuta.

Tältä pohjalta annan kirjalle Pronssisen arvomerkin.

Alla vielä kansi:

Kansi: Markku Hattula - Talvisodan korpisoturit

Kasarmimuonaa: Flygande Jakob

Törmäsin Hesarin artikkelin myötä tähän ruåtsalaisten mättöruokaan ja kiinnostuin asiasta. Lähinaapureiden osalta idästä Venäjältä on maailman hyödyksi tullut lähinnä sinkkiämpäreitä ja länsinaapurista Ruotsista pyttipannu, joten halusin perehtyä tähän teokseen; jospa Ruotsista muutakin löytyisi.

Alla resepti Iltalehden Pippuri.fi:stä lainattuna:

Ainekset:

• 1 grillattu broileri
• 150 g pekonia
• 2 dl kermaa
• 1 dl ranskankermaa
• 0,5 dl mietoa chilikastiketta tai ketsuppia
• 2 banaania
• 0,5 dl suolapähkinöitä

Valmistus:

1. Perkaa broileri ja paloittele liha sopiviksi suupaloiksi. Laita ne voideltuun uunivuokaan.
2. Suikaloi pekoni ja paista pannulla. Anna jäähtyä talouspaperin päällä, jotta ylimääräinen rasva valuu pois.
3. Sekoita kerma, ranskankerma ja chilikastike tai ketsuppi. Kaada kermasekoitus uunivuokaan.
4. Paloittele kuoritut banaanit ja ripottele pekonin kera kanan päälle.
5. Gratinoi 15-20 minuuttia 225 asteessa. Ripottele päälle pähkinät, kun paistoajasta on kulunut puolet. Tarjoile keitetyn riisin ja vihreän salaatin kera.

Odotukset olivat kovat: yleensä suolainen ja makea antavat hyvän suutuntuman. Lopputulos oli kuitenkin yllättävän pliisu ja mauton. Olisi ehkä pitänyt enemmän chiliä työntää seokseen mukaan.

En lähde vielä arvioimaan yhden kokeilun pohjalta ampumamerkkiä tälle.

Kirja: Nicholas Monsarrat: Julma meri - ISBN 951-1-10465-9

Kirjan alaotsikkona on "Toisen maailmansodan kuuluisin merisotaromaani" ja takakannessa kerrotaan, että kirjailija, komentajakapteeni Nicholas Monsarratista tuli tällä teokselle kerta heitolla maailmankuulu.

Kirja on eittämättä hyvä ja kiintoisa; kuuluu sarjaan "luettava yhdellä istumalla". Se kertoo Atlantin sukellusvenesodasta torjujien näkökulmasta eli saattuealuksista. Kirja antaa hyvää vastapainoa kehumalleni Das Boot elokuvalle, toimi hyvin synkronissa vasta arvioimalleni Altavastaajasta tuhovoimaksi -tutkimukseen ja suhteutuu sopivasti moderniin sukellusveneeseen USS Pennsylvaniaan. Noissa Kyhepunu -dokumenteissa ollaan pinnan alla, mutta tässä päällä ja pudottelemassa kanistereita edellä mainittujen niskaan..

Monsarratin kerrontatyyli on mukaansatempaava ja kertoo siitä, että kirjoittaja on alan miehiä itsekin. Tarinasta käy hyvin ilmi, minkälaista saattajatoiminta tosiasiassakin useimmiten on ollut: myrskyävä meri on ollut säännöllinen vihollinen, vaara on vaaninut näkymättömissä pinnan alla ja menestyksen hetket vähissä: upotuksia on yhdelle laivalle tullut vähän ja kohdettakaan ei ole välttämättä nähty muuten kuin suurena ilmakuplana ja roskaläjänä.

Tarinan kulusta käy ilmi myös sukellusvenesodan kehitys. Sodan (ja kirjan) alussa sukellusveneet tekevät yksittäisiä syöksyjä laivojen kimppuun ja niiden torjunta on kehittymätöntä. Saksalaiset kehittävät susilaumataktiikan, joka alkaa tuottaa tulosta. Vastakeinona liittoutuneet käyttävät saatueita, mutta vasta tekniikan kehittyminen lopulta kääntää vaakakupin näille. Erityisesti kaikuluotaintekniikan parantuminen, tutkan kehittyminen ja lentokonepartiointi muuttavat lopulta Atlantin sietämättömäksi paikaksi U-veneille. Monsarratin mukaan tämä sukellusvenesota Atlantilla maksoi "300 000 merimiestä, 3000 laivaa, 780 sukellusvenettä". Lukema saattaa pitää paikkansakin.

Kirjaan on valitettavasti ollut pakko liittää myös pakollinen romanttinen kohtaus, joka hieman lipsahtaa seksinkin puolelle. En voi millään olla kuvittelematta tuuheapartaista merikapteenia, joka kustantajan painostamalla yrittää värkätä kohtausta sankarin ja operaatiokeskuksen kauneimman naisupseerin välille. Mallia hän ehkä ensin ottaa pornolehdistä, mutta havaittuaan nämä liian "vulgaareiksi", siirtyy naisten kioskiromantiikan pariin. Ainakin lopputuloksesta voisi näin kuvitella, vaikkakin on pakko myöntää, että oma perehtyneisyys tuohon jälkimmäiseen kirjallisuuden lajiin on varsin vajavaista. Monsarratin kunniaksi on mainittava, että hän hoitaa ongelman näppärästi pois: yhden pakollisen kohtauksen jälkeen se kaunis naisupseeri hukkuu venematkalla eikä aiheeseen tarvitse enää palata...

Alla teoksen kansi:

Julma meri - kansi

Suosittelen kirjan lukemista lämpimästi ja annan sille itse Kultaisen ampumamerkin.

Edit: Youtubesta löytyy mielenkiintoinen videopätkä saattoaluksista. Siinä on esitelty myös kirjassa kuvatut korvetti ja fregatti. Video alla, copyright Youtube.

Edit: Montserratin kirjaan pohjautuva elokuva The Cruel Sea löytyy Netflixistä, linkki tässä. Ihan mielenkiintoinen katsottava ja seuraa kirjan tapahtumia ainakin jossain määrin uskollisesti. Elokuvasta huomaa hyvin, kuinka erikoistehosteet ovat kehttyneet vuodesta 1953: osassa kohtauksista laivojen pienoismallintaminen näkyy varsin selvästi.

Sotakalustoa: Kalashnikov Ultima MP-155

 Otsikko on sikäli harhaanjohtava, että kyse ei ole pelkästään sotilaskäyttöön vaan myös siviilikäyttöön tarkoitetusta aseesta, Menköön kuitenkin tämän otsikon alle.

Kysessä on suositun venäläisen Kalashnikov/Baikal MP-155 puoliautomaattihaulikon uudesta versiosta, joka on ensinnäkin varsin futuristisesti muotoiltu picotanny -kiskoineen ja lisävarustemahdollisuuksineen, mutta sisältää sen lisäksi "älykkäitä" toimintoja.

Nuo älykkäät toiminnot pohjautuvat aseeseen rakennettuun "asetietokoneeseen" (vrt. ajoneuvotietokone), jonka näyttö sijaitsee laatikon kannen takaosassa. Tietokoneeseen voidaan kytkeä laajalti ulkoisia laitteita WiFi -verkon kautta ja siihen voi kiinnittää myös USB-C portilla picotanny -kiskoon kiinnitettävän kameran. Kamera voi tallentaa ja striimata Full HD -tasoisia videoita. Asetietokoneen ruudulla näkyy ammuttu laukausmäärä, jäljellä olevat ammukset, kompassi ja kello ajanottoineen ja ajastimineen.

Kalashnikovin mielestä ase on tarkoitettu niille, "jotka arvostavat mahdollisuutta modernien laitteiden käyttöön kaikkialla ja aina". Itse olen kyllä sen verran vanhakantainen, että en tietokonetta aseeseen kaipaa, vaikka käytänkin navigaattoreita ja koiratutkia. Hieman myös epäilyttää toimivuus ääriolosuhteissa; esim. -20 ja yli pakkasissa.

Kalashnikovin/Baikalin sivuilta tätä asetta ei vielä löydy vaikka perusmallin MP-155:nen löytyykin. Noiden sivujen tulkintaa hieman tosin vaikeutaa venäjänkielen osaamisen täydellinen puuttuminen...

Alla vielä esittelyvideo aseesta Youtubesta, copyright heidän mukaansa:

Ja lisäksi käytännön esittelyvideo:

Jälkimmäisen videon "harjoitusmaalien" perusteella primäärikohderyhmä aseen hankkijoista eivät ole sorsanmetsästäjät...

Kasarmimuonaa: Kinkku-juustopiirakka

 Taas löytyi Soppa365 kokeilemisen arvoinen resepti. Tämä on käytännössä variaatio jo Kyhepunussa olevasta kinkkupiirakasta valmispohjaa myöten. Täyte on vain toisenlainen.

Ainekset:

•  1 pkt (400 g) rukiista piirakkataikinaa
•  200 g palvikinkkua
•  150 g emmentalia
•  1 pieni punasipuli
•  1 dl persiljaa hienonnettuna
•  1 rs (200 g) mustapippurituorejuustoa
•  ¼ dl maitoa
•  ½ tl suolaa
•  3 rkl kapriksia

Valmistus:

1. Ota taikina huoneenlämpöön noin tunti ennen leipomista.
2. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
3. Kauli piirakkataikina pyöreään piirakkavuokaan (Ø n. 27 cm).
4. Kuutioi kinkku ja raasta juusto. Kuori ja leikkaa sipuli ohuiksi puolirenkaiksi. Hienonna persilja.
5. Notkista tuorejuusto maidolla. Lisää suola, kaprikset ja puolet persiljasta.
6. Levitä tuorejuusto, kinkku, sipuli, kaprikset ja juustoraaste piirakkapohjalle.
7. Kypsennä piirakkaa uunissa 30 minuuttia. Ripottele loppu persilja piirakalle ennen tarjoilua.

Tuotosta en ala vielä kommentoimaan, koska en ole reseptiä vielä kokeillut. Laitoin jemmaan tänne Kyhepunuun vastaisen varalle.

Edit: Testattu on. Muhevampi maku kuin "perusmallin" kinkkupiirakassa, kuitenkin helppo valmistettava. Annan tälle Kultaisen ampumamerkin ja aion jatkossakin valmistaa tuon "perinteisen" rinnalla.

Kirja: Lawrence Paterson: Kolmannen valtakunnan erikoisjoukot - ISBN 978-952-229-205-6

Lukaisin läpi otsikossa mainitun teoksen. Alaotsikkona tuossa oli "Brandenburg -rykemtti 1939-1945" ja kirja kertookin "yleistävästä" otsikosta huolimatta vain tämän kyseisen joukko-osaston tarinaa.

Kirja on varsin puisevasti kirjoitettu, mutta kirjailijaa ei tästä voi varsinaisesti syyttää; hän kun kertoo jo esipuheessa, että kyse on fakta- ei fiktiopohjainen lähestyminen asiaan. Rykmentin toimintaa, kokoonpanoja, sijainteja jne. onkin käyty kattavasti läpi koko tuon tarkasteluajanjakson ajan.

Eräs silmäänpistävä tieto on joukkojen käyttämä koko- tai puolinaamiointi. Kokonaamiointi tarkoitti täysin vihollisen univormua tai sen kopiota ja puolinaamio tarkoitti manttelia tmv. saksalaisen univormun päällä käytettynä. Tuo menettely on nähdäkseni Haagin Rauhankonferenssin (1907) toisen osan, ensimmäsen luvun 23. artiklan vastainen: 

f) oikeudettomasti käyttämästä sotaneuvottelijan (parlamentäärin) lippua, vihollisen kansallislippua tai sotilaallisia tunnusmerkkejä ja univormua sekä Genèven yleissopimuksen tunnusmerkkiä;

Natsi-Saksa taisi kyllä irtautua tuosta ja muista kansainvälisistä sopimuksista, joten niiltä osin tuo havainto on kyllä triviaali. Toisaalta Otto Skorzenyn tapauksessa brittiläisten erikoisjoukkojen everstiluutnantti todisti oikeudessa myös brittien käyttäneen vihollisen univormuja.

Toinen kiintoisa seikka oli amiraali Wilhelm Canariksen rooli erikoisjoukoissa. Canaris suunnitteli ja perusti joukot omaksi käsikassarakseen Hitleriä ja natsijohtajia vastaan käytävässä tulevassa vallankumouksessa. Idea meni kuitenkin pieleen: joukkojen toiminnan luonteesta johtuen sinne hakeutui vapaaehtoisena mieluummin fanaattisesti natsi-ideologiaan uskovia kuin sitä vastustavia miehiä. Canarikselle itselleenhän kävi heikosti: hänet tuomittiin SS:n kenttäoikeudessa kuolemaan ja hirtettiin muutamia viikkoja ennen maailmansodan päättymistä.

Suosittelen kirjan lukemista lähinnä yleistiedon täydentämiseksi ja jos kaikki muu on jo suurinpiirtein luettu. Mitään erityisen kiinnostavaa tai jopa raflaavaa ei kirjasta löydy. Tylsyyden vuoksi annan sille vain Pronssisen ampumamerkin.

Alla vielä kuva kannesta:

Kolmannen valtakunnan erikoisjoukot - kansi

Kasarmimuonaa: Juustoinen peltimureke

Soppa365 taas vaihteeksi bongasin tämän reseptin. Ideana on tehdä lihamureke, mutta toisin kuin perinteisessä mallissa, tässä ei tehdä lihaköntistä "jöötiä" vaan lihamassa levitellään pellille levyksi. 

Ainekset:

•  1 salottisipuli
•  2 valkosipulinkynttä
•  1 rkl rypsiöljyä
•  ½ dl korppujauhoja
•  1 dl ruokakermaa
•  1 rkl ketsuppia
•  2 tl dijoninsinappia
•  1 tl kuivattua oreganoa
•  1 tl suolaa
•  ½ tl paprikajauhetta
•  ½ tl mustapippuria myllystä
•  600 g naudan paistijauhelihaa
•  100 g maukasta juustoraastetta (esimerkiksi Västerbotten)
•  1 kananmuna

Päälle

•  50 g maukasta juustoraastetta

Tarjoiluun

•  tuoreita yrttejä, paahdettuja pinjansiemeniä

Valmistus:

1. Kuori ja hienonna sipulit. Paista ne pannulla öljytilkassa kypsiksi.
2. Sekoita korppujauhot, ruokakerma, sipulit, ketsuppi, sinappi, oregano, suola, paprikajauhe ja pippuri.
3. Yhdistä korppujaho-sipuliseos, jauheliha, juustoraaste ja muna. Taputtele taikina leivinpaperilla päällystettyyn uunivuokaan (noin 22 cm x 30 cm).
4. Paista 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Ripottele päälle juustoraaste. Jatka paistamista 5 minuuttia tai kunnes mureke on mehevän kypsä ja juusto sulanut.
5. Viimeistele halutessasi yrteillä ja pinjansiemenillä. Tarjoa esimerkiksi lohkoperunoiden tai perunamuusin kanssa.

Muutamia kommentteja:

• Ihan hyvää ja maukasta tuli, mutta se mahtoi olla enemmän ainesten kuin valmistusmenetelmän ansiota. Teoriassa levyllä lihamassa kypsyy tasaisemmin, kun jöötissä se voisi jäädä keskeltä raaemmaksi. Käytännössä en usko tähän.
• "Maukasta juustoraastetta" lienee yksi selittävä tekijä maukkauteen (sananmukaisesti). Jopa tuota Västerbottenia löytyi Prismasta, mutta muukin ei-pliisu juusto kelvannee.
• Paistoaika oli ainakin minun uunissa n. 10+10 minuuttia.

Suosittelen vähintäänkin kokeilemaan ja sitten vasta palaamaan perinteiseen murekkeeseen. Nuo ainekset pystyy kyllä kokoamaan jöötiksikin.

Kasarmimuonaa: Teeren täkkää aurajuustokermakastikkeessa

Siirrynpä vaihteen vuoksi keittiön puolelle. Vaikka fine-dine ei olekaan tämän blogin idea niin tallennan kuitenkin sähköiseen muotoon ikuisiksi ajoiksi parhaan lintupaistireseptin jonka tiedän. Kelpaa myös vähemmän riistasta välittäville ja vahvoista materiaaleista (mm. aurajuusto) huolimatta tuo silti hyvin riistan maun esille.

Resepti on alunperin Reijo Soppelan laatima ja julkaistu Kaleva -lehdessä joskus vuosia sitten.

Lähtökohtana on lintuliemi josta voidaan tehdä halutessa alkukeitto mutta jota erityisesti käytetään lintupaistin kastikkeena:

Lintuliemi

• 1 teeren luut, reidet ja jalat (käy myös riekko tai pieni koppelo)
• 1,5 l vettä
• 2 porkkanaa
• 1 sipuli
• suolaa
• 6 kokonaista mustapippuria

Linnun osat laitetaan kattilaan ja lisätään kylmä vesi. Kuumennetaan kiehuvaksi ja poistetaan pinnasta vaahto. Paloitellaan vihannekset ja paahdetaan kuumalla pannulla.Lisätään paahdetut vihannekset ja mausteet liemeen ja annetaan kiehua miedolla lämmöllä kolme tuntia kannen alla (tarvittaessa lisätään vettä). Jäähdytetään ja siivilöidään liemi.

Kastikkeeseen tarvitaan 4 dl tuota lientä. Itse olen tehnyt siten että laatinut isomman annoksen ja sitten pakastanut pullossa. Säilyy hyvin ja nopeuttaa valmistusprosessia merkittävästi.

Keiton (tai liemen) tästä saa halutessaan seuraavasti:

• 100 g kanttarelleja

Paahdetaan kuutioituja kanttarelleja hieman pannulla voin kera. Lisätään liemeen. Irrotellaan linnun jaloista yms. (siis niistä jotka edellisessä vaiheessa keitettiin ja siivilöitiin pois) lihat, kuutioidaan nekin ja lisätään liemeen. Lämmitetään mutta ei keitetä. Tarjotaan paahtoleivän ja voin kera.

Teeren täkkää aurajuustokastikkeessa (neljälle)

• 1 teeri (tai riekkoja 2 kpl) Oma huomautus: itse laitan yleensä lintu / ruokailija, varsinkin jos tuota alkulientä en valmista.
• suolaa
• 1 rkl voita
• 1 dl punaviiniä

Irrotetaan linnuista täkkälihat "pihveiksi". Ruskistetaan voissa ympäriinsä ja maustetaan suolalla. Lisätään pannulle punaviini ja haudutetaan kannen alla 15 minuuttia.

Nostetaan lihat aurajuustokastikkeeseen (ohje alla) ja kaadetaan paistoliemi päälle. Haudutetaan kastikkeessa vielä 10 minuuttia. Ohjeen mukaan leikataan lihat poikkisyin 6 osaan ja tarjotaan aurajuustokastikkeen, lohkoperunoiden ja mustaviinimarjahyytelön kera. Itse jätän tosin täkät kokonaisiksi pihveiksi itse kunkin itse leikattavaksi mutta tätä voisi soveltaa jos aterialla on läsnä maallikkoja jotka eivät osaa veistä käsitellä.

Aurajuustokastike

• 2 rkl voita
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 4 dl lintulientä (siis tuolla ylhäällä ohjeistettua)
• 80 g aurajuustoa
• 1 dl kermaa
• suolaa ja mustapippuria myllystä

Sulatetaan voi kattilassa, lisätään vehnäjauhot ja annetaan turvota vähän aikaa. Lisätään kuuma lintuliemi ja keitetään 15 minuuttia. Lisätään raastettu aurajuusto (hyvin pieninä paloina), maustetaan, tarkistetaan maku ja lisätään kerma. Annetaan kiehahtaa.

Tämän tekeminen vaatii hyvää synkronointia tuon teeren täkän valmistuksen kanssa. Aurajuustokastikkeenhan pitäisi olla valmis silloin kun täkät on punaviinissä paistettu.

Lisukkeeksi käy hyvin lohkoperunat:

• 8 kpl kuoripäällisiä perunoita
• 2 rkl voita
• suolaa

Keitetään perunat melkein kypsiksi, jäähdytetään ja lohkotaan "veneiksi" kuoripäällisenä. Paistetaan lohkotut perunat voissa ja maustetaan suolalla sekä annetaan hautua hetken kannen alla. Itse teen joskus isompia eriä uunissa ts. voitelen nuo "perunaveneet" voisulalla ja paistan leivinpaperin päällä siellä.

Ruokajuomaksi hyvä punaviini koska riistaruokaa on syytä arvostaa. Rajavartijan kanssa molemmat tiedämme miten tiukassa sen saaminen joskus (tosin harvoin meidän tapauksessa) on ... Ja snapsiksi käy vaikka toisaalla esitelty Marskin ryyppy, jääkylmänä tietenkin.

Tämä muona on lähes samanveroista kuin äidin lintupaisti ja esittäisin tälle vähintäänkin kultaista ampumamerkkiä. Mannerheimin ristikin on siinä ja siinä; pitää keskustella kollegan kanssa myöntämisprosessista.

Edit: Nostin tämän uudelleen esiin onnistuneen ruoanlaittokerran kunniaksi.