Kirja: Antti Nieminen: Tie Tali-Ihantalaan - Konekiväärimiehen päiväkirja - ISBN 978-952-492-281-4

Niemisen kirja poikkeaa voimakkaasti yleisistä sotaromaaneista ja -dokumenteista. Teos on laadittu hänen pitämänsä päiväkirjan pohjalta suuremmalti stilisoimatta ja taustoittamatta. Teksti on näin ollen varsin kömpelöä ja jopa lapsellista mutta kirjoittajahan olikin vain parikymppinen kun tätä sotapäiväkirjaa joutui laatimaan.

Teoksesta käy hyvin ilmi sodankäynnin perusluonne eli odottaminen. Suuri osa ajasta odotetaan jotain tapahtuvaksi ja erityisesti näin on puolustavalla puolella jolloin aloite on vastapäässä. Toki sitten kesän 1944 taisteluissa ei enää odottelemaan ehditty mutta tuo tilanne sallittakoon vahvana poikkeamana normaalikäytäntöön. Niemisen kuvauksessa odotteluajan toiminta on hyvinkin leppoisaa: tehdään määrättyjä työtehtäviä, ollaan välillä vartiossa ja välillä jopa retkeillään taustamaastoissa ja ihaillaan karjalaisia huviloita Terijoella.

Detaljina nostettakoon kuvauksesta esiin Stukien toiminta läpimurron estämisessä 1944. Kyseessähän oli lento-osasto Kuhlmey joka lähetettiin Suomen avuksi Saksasta. Osaston Karjalassa toiminut kalusto oli pääosin Stukia jotka olivat tuolloin länsirintamalla jo auttamattoman vanhentuneita mutta käypää valuuttaa Neuvostoliittoa vastaan. Osaston merkityksestä torjuntavoitolle on paljon kiistelty mutta voisi arvella Stukien ilmestymisen olleen jonkin sortin yllätys neuvostoliittolaisille joilla kuitenkin oli ilmassa moninkertainen ylivoima ja heidän olettamansa mukaan Suomen pommituskyky oli olematon. Tästä on todennäköisesti seurannut välinpitämättömyys joukkojen, ajoneuvojen ja kalustojen hajauttamisessa rintaman takana sekä ilmatorjunnan laiminlyönti josta lienee seurannut Stukille suurin määrin houkuttelevia maaleja tuhottavaksi.

Kirja kannattaa lukea autenttisena ajankuvauksena nuoren miehen elämänvaiheesta erittäin ikävässä ajanjaksossa. Annan kirjalle Hopeisen ampumamerkin.

Kasarmimuonaa: Karamellisoitu sipuli

Laitan tämän reseptin kasarmimuonaotsikon alle. Resepti onnistuisi kyllä kentälläkin mutta
valmistusaika on pitkähkö jolloin nestekaasuhellalla palaa kaasua tarpeettoman paljon. Lisäksi sipulin voi valmistaa jo etukäteen ennen retkelle lähtöä.

Karamellisoitu sipuli soveltuu hyvin monen ruuan lisukkeeksi: pihvin päälle, hampurilaisten väliin, voileivän täytteeksi jne. Valmistus on suht helppoa ja valmis tuote säilyy jääkaapissa pari viikkoa.

Resepti on seuraavanlainen:

Ainekset: 

• 2 tl öljyä
• 8  sipulia
• 2 rkl balsamiviinietikkaa
• 2 rkl ruokosokeria
• 1 tl suolaa
• 2 dl vettä

Valmistusohje:

1. Kuori ja viipaloi sipulit
2. Paista miedolla lämmöllä pannulla kunnes sipuli on saanut väriä
3. Lisää muut ainekset ja sekoita. 
4. Anna hautua vielä puolisen tuntia välillä sekoittaen.

Kyse on siis lisukkeesta eli tarvitset tämän lisäksi vielä sen varsinaisen syötävän ruoan.

Skottiviski: The Macallan Fine Oak 12 Year Old Single Malt

Macallan valmistaa kalleinta viskiä mitä Alkosta löytyy nimeltään  The Macallan M Decanter Single Malt  . Pullon hinta on 4999 € eli mistään köyhälistön janojuomasta ei ole kyse. Alla kuva setupista joka on sinällään varsin näyttävä kuten viiden tonnin hintaan kuuluu ollakin.

The Macallan M Decanter Single Malt - 4999 € / pullo

Tässä on muuten uteliaisuuden vuoksi linkki Alkon sivulle hakuun jossa näytetään nuo kalleimmat juomat. Useampi viski sieltä löytyy ja kaksi tuotetta myös Macallanilta.

Koska Willie Rokka kuitenkin lukeutuu tuohon köyhälistöön, hankin saman tehtaan proletariaattiviskiä The Macallan Fine Oak 12 Year Old Single Malt joka on selvästi edullisempaa eli 67,89 € / pullo.

The Macallan Fine Oak 12 Year Old Single Malt - 67,89 € / pullo

Tuolla hinnalla saa perustalousviskiä eli Famous Grousea tuplamäärän eli puolitoista litraa. Onko Macallan paljon parempi kuin Kuulu Riekko? Enpä väittäisi olevan. Maku on kyllä mukavan pehmeä mutta mitään erityistä särmää siinä ei ole. Onkohan meikällä suu tuohesta kun rahakaan ei tee eroa juomien välillä? Alkon määritelmän mukaan juoman ominaisuudet ovat seuraavat: "Kullankeltainen, keskitäyteläinen, lämmin, pehmeän maltainen, runsaan hedelmäinen, tyylikkään tamminen". Macallanin itsensä mielestä syynä on heidän kolminkertainen kypsyttämisprosessinsa: juomaa kypsytetään käytetyissä tammisissa eurooppalaisissa sherrytynnöreissä, amerikkalaisissa sherrytynnöreissä ja amerikkalaisissa bourbontynnöreistä joista jokaisesta tulee oma makuvivahteensa. Työlästä tuo ainakin on jos ei tuohisuun makuaisteihin vaikutakaan..

Sitten kun lottovoitto nasahtaa niin pitää tuo M -versio hommata maisteltavaksi Unicatin yöpöydälle.

Annan tälle yksilöarvosteluna Hopeisen ampumamerkin.

Näitä viskejä on muuten enemmänkin arvioitu Kyhepunussa:

• Skottilaisten talousviskien vertailu
• Irlantilaisten talousviskien vertailu
• Uuden mantereen viskivertailu
• Talousviskien MM-kisat (tulos oli "lievä" yllätys... eikä maailmanmestaria ole tullut juotua sen koommin).
• Rajajääkärin Monkey Shoulder -arvio

Kasarmimuonaa: Katkarapu-juustoruukku

Huomasin että Prismaan oli ilmestynyt pömpeli josta sai tilattua ruokareseptejä ostoslistoineen. Sinällään nerokas idea jos ei ole suunnitelmaa että mitähän söisi kun kauppaan menee.

Otin kokeeksi Katkarapu-juustoruukun reseptin:

Ainekset 

•  500 g kuorittuja katkarapuja
•  2-3 rkl voita, margariinia tai öljyä
•  1 iso sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 prk (400 g) tomaattimurskaa
• 1,5 dl kuohu- tai ruokakermaa
• 2 laakerinlehteä
• 150 g raastettua kermajuustoa (= jotain rasvaista)
• suolaa ja mustapippuria

Valmistusohje

1. Sulata rasva kattilassa ja kuullota hienonnettu sipuli ja murskatut valkosipulin kynnet. Lisää tomaattimurska, kerma ja laakerinlehdet. Anna kiehua 5 minuuttia.
2. Lisää katkaravut, sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla mutta älä keitä enää. Ota laakerinlehdet pois.
3. Kaada seos uunivuokaan tai annosvuokiin. Ripottele juustoraaste päälle ja kypsennä 180 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia kunnes juusto on sulanut ja saanut väriä pintaan.
4. Tarjoa heti vaalean leivän ja tuoresalaatin kera.

Valmistusoperaatio oli kohtuullisen vaivaton joten kyllä tuosta kypsä heppukin selviää. Aikaa tuhrautui n. 30 min, uunissa pitoineen.

Syömäkelpoista eväästä tuli mutta aika pliisua kyllä. Nestettä oli liikaa; olisi todennäköisesti kutistunut paremmin kasaan pienemmissä kerta-annosvuoissa. Makukin oli mieto: valkosipulia olisi saanut olla selvästi enemmän ja mustapippuria myös.

Kasarmimuonaa: Sorsaa ruistaikinassa

Näin sorsastuksen aikaan kaikillahan on ruokakaapit täynnä sorsia joille ei oikein kunnollista reseptiä löydy. Ohessa sellainen eli sorsaa ruistaikinassa eli ns. sorsakukko. Resepti on kohtuullisen työläs mutta onnistuu kypsältä hepultakin.

Tarvikkeet:

• 1 suolistettu ja nyljetty heinäsorsa
• perunaa, omenaa, sipulia jne. sorsan täytteeksi
• 2 pekonipakettia (toinen sorsan päälle, toinen ruskistettuna sisään)
• 0,5 dl puuroriisiä
• voinokare ruskistamiseen ja pinnan voiteluun
• suolaa ja mustapippuria mausteeksi
• leivinpaperia
• alumiinifoliota

Taikinatarpeet:

• 2 dl vehnäjauhoja
• 6-8 dl ruisjauhoja
• 4 dl vettä
• suolaa (3 tl)
• 1 dl voita

Taikinan valmistaminen:

1. Laitetaan veteen suola ja vehnäjauhot ja lisää ruisjauhoja, ensin puulastalla sekoittaen ja sitten käsin vaivaten samalla tarkkaillen taikinaa. Taikinasta pitää tulla kiinteää.
2. Sulatetaan 1 dl voita juoksevaksi ja sekoita se taikinaan ( taikinan pitää olla läpeensä tumma).
3. Kaulitaan taikina pulikalla leivinpaperin päällä soikioksi keskeltä vahvuus noin sentti ja reinoilta 1/2 senttiä - vinkki: jätä hieman taikinaa kulhoon taikinan paikkaamista varten.
4. Taikinalevyn keskelle puuroriisiä joka imee liian kosteuden itseensä.

Sorsakukon valmistaminen:

1. Täytetään sorsa perunalla, pekonilla, omenalla ja/tai sipulilla makumieltymysten ja saatavuuden mukaan. Peruna pieninä kuutioina ja esikeitettynä = ei aivan kypsäksi asti.
2. Sorsa ruskistetaan tulisella pannulla voissa, suolataan ja maustetaan mustapippurilla.
3. Sorsa asetetaan riisipedin päälle. 
4. Sorsan päälle pekonipeitto.
5. Taikinan reunat ylös ja tarvittaessa vedellä voi liimata saumat. Tärkeää on että taikinassa ei ole reikiä muuten se vuotaa.. Reikiä voi paikata sivuun laitetulla varataikinalla.
6. Taikinapaketti leivinpaperikääreeseen, 3 alumiinifoliota ristiin päällekkäin uloimmaksi kerrokseksi.
7. Uuni aluksi 275 astetta 30 min, sitten lämpö 175 astetta 30 min. ja sen jälkeen 125 astetta vähintään 3 tuntia (miedossa 100 asteen lämmössä vaikka yön yli). 
8. Paketti pois uunista ja uunin lämpö nostetaan 175 asteeseen.
9. Folio ja leivinpaperi auki, voidellaan voisulalla kuori ja pistetään vielä uuniin 20 min ajaksi.

Paistoksen olisi hyvä antaa vetäytyä tämän jälkeen ainakin tunnin mutta syödä voi kyllä heti.

Muitakin kypsiä heppuja

Törmäsin netissä henkisen kollegan Reinon blogiin nimeltään TitiVITUNtyy.com. Reino tosin painii kypsyyden kanssa vielä kertaluokkaa kovemmassa sarjassa kuin Willie ja Rajajääkäri. Yhteistä teemaakin tosin löytyy: Reino harrastaa luontokuvausta ja kokee ainakin hetkittäin (= lue joka kerta) ankaraa tuskaa kun se luonto ei suostu yhteistyöhön. Sama pätee tämän blogin taitelijoihin mutta eri viitekehyksestä: riistaeläimet kieltäytyvät yhteistyöstä säännöllisesti eivätkä suostu tapettavaksi vaikka ihminen on ylimmältä taholta julistettu luomakunnan herraksi ja näin ollen kyseinen operaatio on kiistämättä oikeutettu.

Reinolle täytyy nostaa hattua hänen käyttämästään hienosta erikoisefektistä blogikirjoituksessaan eli HUUTAMISESTA. Toimii todella kauniisti varsinkin HIENOVARAISESTI käytettynä kuten Reino sen tekee. Jätän kuitenkin tehosteen mestarin käyttöön enkä lähde sitä itse jatkossakaan viljelemään.

Reinolle myönnetään jo myötätunnosta Kultainen ampumamerkki.

Jaksamista Reinolle vaimon, lasten ja hippien sekä lintujen kanssa!

Elokuva: Pelastakaa sotamies Ryan (1998)

Nelonen esitti tämän uraauurtavan sotaelokuvan eilen ja siitä innostuin kuittaamaan asiasta Kyhepunuun. Elokuva on kyllä tullut nähtyä useampiakin kertoja eri kanavilla ja medioissa. Elokuva löytyy iMDB:stä tästä linkistä.

Elokuvan ehdottomasti paras ja myös genreä muuttanut osa on alkuun sijoittuva n. 20 minuutin mittainen maihinnousukohtaus joka alkaa heti Omaha beachin hautausmaalla kuvatun intron jälkeen. Käsivarakameralla kuvattu pätkä on visuaalisesti huikaiseva ja siihen on hyvin onnistuttu synnyttämään katsojan "läsnäolotunne"; tuntuu melkein että on itse ryntää siinä Tom Hanksin esittämän kapteeni Millerin vieressä kohti rantapenkan suojaa... Tunnelmaa täydentää hyvin mm. äänimaailma: äänet mykistyvät täysin pariin otteeseen kun vieressä räjähtää kranaatti joka vie kuulon mennessään. Tämän alkukohtauksen pohjalta jo irtoa kultainen ampumamerkki. Totta puhuen muu osa elokuvasta onkin sitten perinteisempää sotaelokuvaa ja joiltain kohdiltaan jopa tarpeettomasti pitkittettyä.

Käsivarakamerasta tuli tämän elokuvan myötä lähes must-have -tyyppinen efekti kaikkiin sotagenreä edustaviin elokuviin. Osassa toteutus on tehty hyvin ja osassa taas aivan pieleen. Jälkimmäistä edustaa esim. elokuva Codename Geronimo (linkki Kyhepunussa tässä). Usein ongelmana on se että  käsivarakamera toteutetaan osallistujan yötähtäimen tai kypäräkameran läpi nähtynä jolloin ollaan liian kiinni yhdessä toimijassa. Ryanissa käytetty tapa jossa kamera seuraa henkilöä mutta tämän vierellä ikään kuin tk-kuvaajana on ainakin minun mielestäni miellyttävämpi katsojan kannalta.

Maihinnousukohtaus on varsin realistisesti kuvattu vaikka muutamia taiteellisia vapauksia onkin otettu; esim. luoti ei tapa kuin aivan pintavedessä joka on mm. Myytinmurtajissa moneen kertaan testattu. Omaha beachillä itse käyneenä (Normandian kiertomatkalla) voi vain ihmetellä että kuinka yleensä kukaan tuosta selvisi hengiltä. Puolustajien asemat olivat ylivertaiset maihinnousijoihin verrattuna, saksalaisjoukko tällä rannalla hyvin koulutettu, tulituki ilmavoimilta ja laivastolta ei osunut jne. Kaikkihan eivät selvinneetkään ja juuri Omahalla tulivat suurimmat tappiot liittoutuneille (US National D-Day Memorial Foundationin mukaan 3686 kaatunutta, haavoittunutta ja kadonnutta).

Elokuvassa maihinnousukohtaus kestää tuon 20 minuuttia. Tosielämässä ensimmäinen maihinnousuaalto nousi maihin 6.6.1944 klo 06:35 ja klo 10:00 ilmoitettiin että n. 200 sotilasta 116. rykmentin 1. pataljoonasta oli kiivennyt vallin päälle ja saavuttanut Vierville-sur-Mer:in kylän joten aikaa meni n. 3,5 tuntia.

Elokuvasta löytyy muitakin Kyhepunu -yhteyksiä: HMS Belfast (linkki tässä) osallistui maihinnousun tukemiseen tulitukea antamalla ja loppupuolen kaupunkitaistelukohtauksessa nähdään Tiger joka saattaa olla jopa sama yksilö joka esiintyi Bovingtonissa (linkki tässä). Elokuvaa katsellessa Tigerille ominainen telaketjujen kalina palautti tapahtuman elävästi mieleen ja nosti selkäkarvat pystyyn vanhasta tottumuksesta...

Kyseiselle Tigerille kävi kehnosti tarrapommien avulla. Kyseessä on kapteeni Millerin mukaan "ohjesäännössä käsketty" ad-hoc -panssarintorjuntaväline: otetaan armeijan sukka, laitetaan siihen pari pakettia tnt:tä ja sytytyslanka sekä voidellaan paketti akselirasvalla. Vempele sytytetään ja heitetään / kiinnitetään kohteeseen johon se liimautuu. Tällä konstilla amerikkalaiset räjäyttivät Tigeristä pari telapyörää jolloin se halvaantui liikkumattomaksi ja voitiin tuhota. Siis vähän samankaltainen kuin kotimainen kasapanos mutta enemmän patenttikyhäelmä. Elokuvassa käytettiin myös molotovin coctailia toista vaunua vastaan mutta se olisi todennäköisesti tehonmut myös Tigeriin: tuon ajan taistelupanssarivaunujen palonestojärjestelmät eivät olleet vielä kovin korkealla tasolla.

Liitän tähän alle vielä trailerin Youtubesta:

Arvosana siis ylempänä mainittu Kultainen ampumamerkki.

Edit: Tuossa elokuvassa viljeltiin sotilastermiä FUBAR. Piti ihan tarkistaa että mitä se meinaa eli lyhenne tulee sanoista "Fucked Up Beyond All/Any Recognition" eli suomeksi "ryssitty".

Edit: Youtubesta löytyy myös maihinnousukohtauksesta pätkä (ainakin toistaiseksi), lisäsin alle:

Edit 2: Youtubesta edelleen aitoa maihinnousuvideota:

Minisarja: Auschwitz ja lopullinen ratkaisu (2005)

Netflixistä löytyi BBC:n tuottama laadukas minisarja alkuperäisnimeltään "Auschwitz: The Nazis and the Final Solution". Minisarja koostuu kaiken kaikkiaan kuudesta osasta 'a n. 45 minuuttia ja kertoo Auscwitzin tarinan alkaen vaatimattomasta sotavankilatoiminnasta ja päätyen tehokkaaseen joukkosurmatehtaaseen. Elokuva löytyy Netflixistä tästä linkistä ja kuvaus iMDB:stä tästä linkistä.

Sarja on hyvää BBC -tasoa ja kertoo tapahtumista kiihkottomasti ja liiallisesti dramatisoimatta. Mukana on näyteltyjä kohtauksia mutta joukkomurhamässäilyyn ei näissä sorruta. Dramaattisempaa materiaalia sarjassa ovat itse asiassa saksalaisten itsensä kuvaamat mustavalkokuvat ja lyhyet dokumenttielokuvapätkät leirin vapauttamisen jälkeen.

Ei voi olla ihmettelemättä saksalaisten perinpohjaisuutta tässäkin lopullisen ratkaisun asiassa. Ryhmä hulluja päätti ottaa ihmisryhmän silmätikukseen ja hävittää pois maan päältä. Tämä tavoite vyörytettiin organisaatioon joka otti sen hoitaakseen käsittämättömällä tehokkuudella. Organisaatio koki asian, siis joukkomurhan, mahdollisimman tehokkaan hoitamisen velvollisuudekseen ja nämä organisaation jäsenet piiloutuivatkin tuon velvollisuuden taakse kun heitä tuosta rikoksesta sodan jälkeen syytettiin. Lopputuloksena Auschwitzissa tapettiin n. 1,1 - 1,5 miljoonaa juutalaista. Tarkka määrä ei olle tiedossa koska saksalaiset tuhosivat todistusaineistoa ennen leirin vapauttamista neuvostoliittolaisten toimesta.

Sarjassa on haastateltu sekä leiriltä selviytyneitä että siellä työskennelleitä henkilöitä. Jälkimmäisten osalta on hämmästyttävää että edelleenkään he eivät vaikuta tuntevan minkäänlaisia omantunnontuskia tuon toiminnan suhteen. Ilmeisesti joko natsipropaganda on ollut erittäin tehokasta ja vaikuttaa heihin vieläkin tai sitten nämä henkilöt ovat kehittäneet itselleen suojamuurin vuosien kuluessa kestääkseen tuon omantunnon kolkutuksen. Toisaalta selvähän on että yksittäisellä SS-miehellä ei juurikaan ollut mahdollisuuksia kieltäytyä toimimasta keskitysleirillä tai vaikuttaa tuollaisen leirin toimintaan. Natsijärjestelmä oli niin tehokkaasti rakennettu että käytännön vastarinta oli lähestulkoon mahdotonta.

Sarjan lopussa kuvataan vankien kohtaloa leiriltä vapautumisen jälkeen. Neuvostovallan alle joutuneissa Itä-Euroopan maissa juutalaisten tilanne ei ole ollut kovin kummoinen sen koomminkaan. Esim. Slovakiassa juutalaisten omaisuus takavarikoitiin ja härskisti jaettiin muille kansalaisille eikä sitä ole sen koomin myöskään palautettu oikeille omistajilleen. Sarjassa kerrotaan käytännön pilasta jonka eräs vanki teki tällaiselle talonvaltaajalle. Vanki oli tullut katsomaan kotitaloaan ja talonvaltaaja oli väittänyt että vangin perhe oli piilottanut rahaa taloon. Vanki oli antanut ymmärtää että näin oli jonka seurauksena talonvaltaaja oli purkanut koko talon rakenteet eikä hänellä ollut enää rahaa korjata sitä ennalleen.

Annan minisarjalle arvomerkin "Hopeinen ampumamerkki".

Edit: Lisäsin tälle sivulle linkin Auschwitzin sijaintiin (tässä näin). Auschwitz ja sen museo olisivat tutustumisen arvoisia paikkoja. Pari kertaa olen Krakowassa käynyt mutta koskaan en ole ehtinyt ao paikkaan.

Edit: Jostain kumman syystä BBC vaati tekijänoikeussyistä Youtubea poistamaan sarjan trailerin. Varsinainen elokuva kyllä löytyy edelleen Netflixistä.. Omituista hommaa.

Edit: Dokumentissa esiintyvä Oskar Gröning on korkeasta iästään (syntynyt 1921) huolimatta joutumassa vankilaan. Gröning lienee viimeinen tuomittu ja vangittu natsirikollinen. Auschwitzissä hän ei varsinaisesti osallistunut joukkomurhaan mutta myöntää itsekin olleensa moraalisesti syyllinen kun hän leirin kirjanpitäjänä otti haltuun ja edelleen toimitti tapettujen juutalaisten omaisuutta.